Ketiapiini

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ketiapiini
Ketiapiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2-(2-(4-dibentso[b,f][1,4]tiatsepin- 11-yyli-1-piperatsinyyli)etoksi)etanoli
Tunnisteet
CAS-numero 111974-69-7
ATC-koodi N05AH04
PubChem 5002
DrugBank APRD00675
Kemialliset tiedot
Kaava C21H25N3O2S 
Moolimassa 383,5099 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 9 %
Metabolia hepaattinen
Puoliintumisaika 6 h
Ekskreetio renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

C

Reseptiluokitus

reseptilääke

Antotapa oraalinen
Seroquel-tabletteja.

Ketiapiini (kauppanimillä Seroquel (Prolong), Ketipinor ja Quetiapin) on piperatsiinijohdannaisiin kuuluva toisen polven psykoosilääke, joka vaikuttaa keskushermostossa useisiin hermosolujen välittäjäaineen vastaanottajiin. Sitä käytetään kaksisuuntaisen mielialahäiriön mania- ja masennusvaiheiden sekä skitsofrenian hoitoon.[1]

Alle 18-vuotiaat eivät saa käyttää ketiapiinia.[1]

Vaikutustapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketiapiini on epätyypillinen eli toisen polven psykoosilääke. Ketiapiinista muodostuu kehossa myös norketiapiinia. Kumpikin niistä vaikuttaa lukuisiin hermosolujen välittäjäaineen vastaanottajamolekyyleihin eli reseptoreihin. Lääke sitoutuu aivojen 5HT2-serotoniinivastaanottajiin ja D1- ja D2- dopamiinivastaanottajiin. Se vaikuttaa 5HT2-vastaanottajiin enemmän kuin D2-vastaanottajiin, minkä arvellaan parantavan sen kykyä poistaa psykoottisuutta ja johtavan pienempään todennäköisyyteen aiheuttaa ekstrapyramidaalisia haittavaikutuksia (esimerkiksi kouristuksia pakkoliikkeitä ja vapinaa), kuin ensimmäisen polven psykoosilääkkeet.[2]

Ketiapiini ja norketiapiini salpaavat voimakkaasti myös histamiinivastaanottajia ja alfa1-adrenaliinivastaanottajia, hieman heikommin alfa2-adrenaliinivastaanottajia, kohtalaisesti tai voimakkaasti useita muskariinivastaanottajia, mutta eivät olennaisesti bentsodiatsepiinivastaanottajia. Kumpikin salpaa noradrenaliinivälittäjiä (NET) ja norketiapiini aktivoi osittain 5HT 1A -vastaanottajia, mikä saattaa vähentää masennusta.[2]

Annostuksen vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvin pienillä (< 25 mg) annoksilla ketiapiini toimii pääasiassa antihistamiinina (salpaa histamiinivastaanottajia) ja salpaa adrenaliinivastaanottajia. Hiukan suuremmilla annoksilla ketiapiini sitoutuu voimakkaasti serotoniinivastaanottajiin. Suurilla annoksilla (yli 300 mg) ketiapiini alkaa sitoutua myös dopamiinivastaanottajiin ja sillä on myös joitain kiihdyttäviä vaikutuksia. Ketiapiinin käyttö alle 200 mg:n päiväannoksena ei ole suositeltavaa kuin hetkellisesti lääkitystä aloitettaessa tai lopetettaessa (alle 30 päivän ajan).

Suuren annoksen ottaminen ketiapiinia voi aiheuttaa tottumattomalle käyttäjälle tai tottuneelle, jolla sietokyky ei ole kehittynyt, voimakasta väsymystä, liikehallintakyvyn heikkenemistä, pyörtyilyä, kouristuksia ja lihasheikkoutta.[3] Ketiapiini ei kuulu kolmiolääkkeisiin, mutta mainitut haittavaikutukset voivat olla esimerkiksi liikenteessä vaarallisia.

Nopeavaikutteista ketiapiinia suositellaan käytettävän 2–3 kertaa päivässä. Lääkkeen hidasvaikutteinen (Seroquel Prolong) tabletti otetaan tavallisesti kerran päivässä.

Ketiapiinin lääkepitoisuusmäärityksistä voi olla hyötyä, mikäli potilaan vaste hoidolle on puutteellinen tai kyseessä on potilas, joka saa merkittäviä haittavaikutuksia pienistä lääkeannoksista.

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useammalla kuin 10 %:lla käyttäjistä esiintyy epänormaaleja lihasliikkeitä eli parkinsonismia (vapinaa, vaikeutta aloittaa liikkeitä, kivutonta lihasjäykkyyttä ja levottomuutta), lihomista, uneliaisuutta etenkin alussa (voi johtaa kaatumiseen), triglyseridien ja kokonaiskolesteroliarvojen muutoksia, huimausta (voi johtaa kaatumiseen), päänsärkyä ja suun kuivumista, sekä hoidon lopettamisesta johtuvia vieroitusoireita. Alle 18-vuotiailla yli 10 %:lla esiintyy myös prolaktiinihormonipitoisuuden nousua, oksentelua ja korkeaa verenpainetta.[1]

1−10 %:lla käyttäjistä ilmenee hengenahdistusta, puhekyvyn ja puheen häiriöitä, itsemurha-ajatuksia ja masennuksen pahenemista, voimattomuutta, sydämentykytystä, hakkausta tai muljahtelua, nopeaa pulssia, maksaentsyymien määrän kasvua, näköhäiriöitä, muutoksia kilpirauhashormonin määrässä, eräiden verisolutyyppien vähenemistä, korkeaa verensokeria, matalaa verenpainetta ja siitä johtuvaa huimausta tai heikotusta ylösnoustessa (voi johtaa kaatumiseen), käsien tai jalkojen turvotusta, oksentelua (lähinnä iäkkäillä), prolaktiinihormonin määrän kasvua (voi harvemmin aiheuttaa rintojen turpoamista ja maitovuotoa sekä miehillä että naisilla, naisilla myös kuukautisten poisjäämistä tai epäsäännöllisyyttä), ummetusta, ruoansulatusvaivoja, lisääntynyttä ruokahalua, kuumetta, epänormaaleja unia ja painajaisia sekä ärtyisyyttä. Alle 18-vuotiailla yhtä yleisiä oireita ovat myös pyörtyminen ja nenän tukkoisuus.[1]

Yhdelle 100−1000:sta käyttäjästä kehittyy diabetes, sydämen QT-ajan pidentymistä (ilmentää alttiutta sydämen rytmihäiriöille[4]), nielemisvaikeuksia, tardiivi dyskinesia (kouristuskohtauksia, hallitsemattomia liikkeitä etenkin kasvoissa ja kielessä), seksuaalinen toimintahäiriö, levottomat jalat -oireyhtymä (epämiellyttävä tunne jaloissa), punasolujen vähenemistä, natriumin vähenemistä, nenän tukkoisuutta, virtsaamisvaikeuksia, hidastunutta sydämen sykettä hoidon alussa (johon voi liittyä matalaa verenpainetta ja pyörtymistä), muuta pyörtymistä (voi johtaa kaatumiseen) sekä yliherkkyysreaktioita, kuten nokkospaukamia ja ihon ja suupielten turvotusta.[1]

Yhdellä käyttäjällä 1000 − 10 000:sta ilmaantuu hengenvaarallinen psykoosilääkemyrkytys eli neuroleptioireyhtymä (oireina yhtä aikaa useita seuraavista: korkea kuume, hikoilu, lihasjäykkyys, huomattava unisuus tai heikkous), veritulppa erityisesti jalkojen laskimoissa (oireina turvotus, kipu ja punoitus jaloissa, keuhkoihin edenneenä myös rintakipu ja hengitysvaikeudet), suolitukos, jyvässolukato (agranulosytoosi), maksatulehdus, haimatulehdus, kreatiinifosfokinaasin määrän kasvua (saattaa viitata lihasvaurioon), keltatauti (ihon ja silmien keltaisuus), aineenvaihduntaoireyhtymä (kolme tai useampi seuraavista oireista: keskivartalolihavuus, hyvän HDL-kolesterolin väheneminen, triglyseridien määrän kasvu, korkea verenpaine ja verensokerien määrän kasvu), alhaista ruumiinlämpöä, rintojen turvotusta ja maitovuotoa, kuukautishäiriöitä, unissakävelyä, -puhumista, -syömistä tai muuta unenaikaista toimintaa, kestoerektio tai kuumeen, nuhan ja kurkkukivun yhdistelmä tai muu tartunta.[1] Laskimoveritulppariski johtuu ketiapiinin vaikutuksesta verihiutaleiden muodostumiseen ja veren hyytymiseen.[5]

Korkeintaan yhdellä 10 000:sta käyttäjästä ilmenee lääkityksen takia vakava yliherkkyysreaktio eli anafylaktinen šokki, joka saattaa aiheuttaa hengitysvaikeuksia tai šokin), lihaskudoksen äkillinen vaurio (oireena lihaskipu, johtaa hoitamattomana munuaisten vajaatoimintaan tai lihasten kuolioon[6]), diabeteksen pahenemista, virtsamäärää säätelevän hormonin epänormaalia eritystä, Stevens-Johnsonin oireyhtymä (vakava rakkuloiden muodostuminen iholla, suussa, silmissä tai sukupuolialueilla), vaikeaa ihottumaa, vesirakkuloita, punaisia läiskiä tai äkillistä allergista turvotusta (tavallisesti silmien, huulten tai kurkun ympärillä).[1]

Yleisyydeltään tuntemattomia haittavaikutuksia ovat sydämen rytmihäiriöt (voivat olla vakavia ja vaikeimmissa tapauksissa kuolemaan johtavia), orvaskeden irtoaminen (eli toksinen epidermaalinen nekrolyysi: vakava, yhtäkkinen allerginen reaktio, jossa oireina mm. kuumetta, rakkuloita ja ihon hilseilyä), vastasyntyneen vieroitusoireet äidin käyttäessä ketiapiinia raskauden aikana, sekä monimuotoinen punavihoittuma -ihottuma (epäsäännöllisiä punaisia läiskiä).[1]

Lopettamisen yhteydessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkityksen lopettaminen aiheuttaa useammalla kuin 10 %:lla käyttäjistä vieroitusoireina pahoinvointia, oksentelua, unettomuutta, päänsärkyä, ripulia, heitehuimausta ja ärtyneisyyttä. Lopettaminen kannattaa tehdä asteittain vähintään yhden tai kahden viikon aikana.[7]

Yhteisvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkoholia voi juoda ketiapiinilääkityksen aikana ottaen huomioon, että yhteisvaikutus lisää väsymystä (sedaatio).[1] Yhteiskäyttöön liittyy myös suurempi todennäköisyys kuolla.[8] Maksaentsyymejä kiihdyttävät lääkkeet, kuten karbamatsepiini ja fenytoiini, pienentävät ketiapiinin pitoisuutta veressä.[2] Greippimehua ei suositella juotavaksi, koska se voi vaikuttaa lääkkeen vaikutustapaan.[9]

Yliannostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliannostuksen oireita ovat uneliaisuus, väsymys, sydämen tiheälyöntisyys ja matala verenpaine. Yliannostus voi aiheuttaa kuoleman tai kooman, kouristuskohtauksia, pitkittyneen epilepsiakohtauksen, lihaskudoksen äkillisen vaurion, hengityslaman eli hengitysvaikeuksia, virtsaummen, sekavuutta, kiihtyneisyyttä tai pidentää QT-aikaa. Yliannostus on vakavampi käyttäjillä, joilla on sydän- tai verisuonisairauksia.[2]

Imeytyminen ja hajoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nopeavaikutteinen ketiapiini imeytyy nopeasti ruoansulatuskanavasta, ja sen hyötyosuus on suuri. Pitoisuus verinesteessä on suurimmillaan 1–2 tunnin kuluttua. Ketiapiini sitoutuu voimakkaasti (83 %) verinesteen valkuaisaineisiin[2].

Ketiapiinin määrä puoliintuu noin seitsemässä tunnissa ja norketiapiinin 12 tunnissa. Ketiapiini poistuu elimistöstä pääasiassa maksa-aineenvaihdunnan kautta. Ketiapiinin puhdistuma verestä pienenee yli 65-vuotiailla noin 30−50 %, vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla noin 25 % ja maksan vajaatoimintaa sairastavilla noin 25 %.[2]

Väärinkäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketiapiinia väärinkäytetään jonkin verran, koska se rauhoittaa, eli lamaa keskushermostoa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkkeen toi markkinoille nimellä Seroquel lääketehdas AstraZeneca vuonna 1997. Lääkkeen patentin vanhennuttua vuonna 2012 on markkinoille tullut useita rinnakkaislääkkeitä. Pitkäaikaisvaikutteisen Seroquel Prolongin patentti on voimassa todennäköisesti vuoteen 2017,[10] joskin Britanniassa ja Saksassa oikeus on kumonnut sen vuonna 2012.[11] Päätöksillä ei ole vaikutusta muihin Euroopan maihin.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Orion corporation, Espoo: Lääkeinfo.fi - KETIPINOR tabletti, kalvopäällysteinen 25 mg, 100 mg, 200 mg, 300 mg www.laakeinfo.fi. 3.12.2014. Viitattu 3.9.2016.
  2. a b c d e f Orion Corporation, Espoo: VALMISTEYHTEENVETO 3.12.2014. Suomen lääkevirasto Fimea.
  3. Lääkelaitos: Seroquel - 4.8. Haittavaikutukset
  4. Psykoosilääkkeiden haittavaikutukset :: Terveyskirjasto www.terveyskirjasto.fi. Viitattu 3.9.2016.
  5. Psykoosilääkitys yhteydessä suurentuneeseen laskimotukosten vaaraan Yle.fi. Viitattu 11.10.2010.
  6. Lihastaudit :: Terveyskirjasto www.terveyskirjasto.fi. Viitattu 3.9.2016.
  7. Orion corporation, Espoo: Lääkeinfo.fi - KETIPINOR tabletti, kalvopäällysteinen 25 mg, 100 mg, 200 mg, 300 mg www.laakeinfo.fi. 3.12.2014. Viitattu 3.9.2016.
  8. Unettomuuden hoidossa käytetyt lääkkeet :: Terveyskirjasto www.terveyskirjasto.fi. Viitattu 3.9.2016.
  9. Lääkeinfo.fi - KETIPINOR tabletti, kalvopäällysteinen 25 mg, 100 mg, 200 mg, 300 mg (ORION PHARMA) www.laakeinfo.fi. Viitattu 17.4.2016.
  10. AstraZeneca Submits EU and Canadian Regulatory Filings for Sustained Release Formulation SEROQUEL SR™ for the Treatment of Schizophrenia 19.10.2006. Astra-Zeneca Ltd (Internet Archiven kopio sivusta, alkuperäinen ei enää ole). Viitattu 21.4.2015. (englanniksi)
  11. Court in Germany finds SEROQUEL XR® formulation patent invalid 13.11.2012. Astra-Zeneca Ltd. Viitattu 21.4.2015. (englanniksi)
  12. US appeals court upholds AstraZeneca’s Seroquel XR patent 15.2.2013. PMLiVE. Viitattu 21.4.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]