Histamiini

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee biologiaa. Histamiini on myös fiktiivinen hevoshahmo.
Histamiini
Histamin - Histamine.svg
Tunnisteet
CAS-numero 51-45-6
IUPAC-nimi 2-(1H-imidatsol-5-yyli)etanamiini
SMILES C1=C(NC=N1)CCN
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C5H9N3
Moolimassa 111,15 g/mol
Sulamispiste 83,5 °C
Kiehumispiste 209,5 °C

Histamiini (kreikan sanasta histos ’kudos’) on monoamiini, joka toimii ihmiskehossa muun muassa keskushermoston välittäjäaineena. Sen molekyylikaava on C5H9N3, moolimassa 111,15 g/mol, sulamispiste 83-84 °C ja CAS-numero 51-45-6. Histamiinista käytetään myös nimiä 1-H-imidatsoli-4-etaaniamiini[1] ja 2(4-imidatsolyyli)-etyyliamiini. Histidiini on histamiinin esiaste.

Histamiini muuntuu elimistössä erilaisten prosessien kautta pääsääntöisesti useiksi eri aineiksi ja poistuu elimistöstä muun muassa virtsan kautta seuraavina aineina ja osuuksina eli metyyli-imidatsolietikkahappona (42–47 %), metyylihistamiinina (4–8 %), imidatsolietikkahappona (9–11 %) ja imidatsolietikkahapporibosidina (16–23 %). Histamiinista jää virtsaan muuttumattomana 2–3 %.

Fysiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Histamiinin vapautuminen elimistössä liitetään usein allergisiin reaktioihin, sillä se aiheuttaa tulehdusreaktion ja sileän lihaskudoksen supistumia. Päämääräisesti histamiinia vapautuu immuunijärjestelmän syöttösolusta, kun antigeeni sitoutuu sen pinnalla olevaan lgE-vasta-aineeseen.

Histamiini myös stimuloi mahalaukun katesolujen suolahapon tuotantoa.

Histamiini välittää vaikutuksensa histamiinireseptorien kautta, joita on eri tyyppejä:

  • H1-histamiinireseptori – keuhkoputkien supistuminen, verisuonien laajeneminen, sileän lihaskudoksen supistuminen, allerginen ihottuma, verisuoniston seinämän jännitystilan vaihtelu, hyönteisten pistojen aiheuttama kipu ja kutiaminen
  • H2-histamiinireseptori – mahahapon erityksen lisääntyminen
  • H3-histamiinireseptori – vähentynyt hermovälittäjäaineiden vapautuminen, mm. histamiini, asetyylikoliini, noradrenaliini, serotoniini

Yleisimmät niin kutsutut antihistamiiniaineet ovat H1-reseptorin käänteisagonisteja, jotka lähinnä toimivat tehokkaasti sileän lihaskudoksen histamiinireaktioiden estämisessä.

Ruoansulatuskanavan hormonit
Aldosteroni
CGRP
Gastriinia vapauttava peptidi (GRP)
Gastriini
Histamiini
Kolekystokiniini (CCK)
Peptidi YY (PYY)
Sekretiini
Somatostatiini
Vasoaktiivinen suolipeptidi (VIP)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tirri, R., Lehtonen, J., Lemmetyinen, R., Pihakaski, S. & Portin, P: ”histamiini”, Biologian sanakirja, s. 240. Uudistetun laitoksen 3. painos. Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]