Histamiini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee biologiaa. Histamiini on myös fiktiivinen hevoshahmo.
Histamiini
Histamin - Histamine.svg
Tunnisteet
CAS-numero 51-45-6
IUPAC-nimi 2-(1H-imidatsol-5-yyli)etanamiini
SMILES C1=C(NC=N1)CCN
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C5H9N3
Moolimassa 111,15 g/mol
Sulamispiste 83,5 °C
Kiehumispiste 209,5 °C

Histamiini (kreikaksi histos = kudos) on monoamiini, joka toimii ihmiskehossa mm. keskushermoston välittäjäaineena. Sen molekyylikaava on C5H9N3, moolimassa 111,15 g/mol, sulamispiste 83-84 °C ja CAS-numero 51-45-6. Histamiinista käytetään myös nimiä 1-H-imidatsoli-4-etaaniamiini[1] ja 2(4-imidatsolyyli)-etyyliamiini. Histidiini on histamiinin esiaste.

Histamiini muuntuu elimistössä erilaisten prosessien kautta pääsääntöisesti useiksi eri aineiksi ja poistuu elimistöstä muun muassa virtsan kautta seuraavina aineina ja osuuksina eli metyyli-imidatsolietikkahappona (42-47 %), metyylihistamiinina (4-8 %), imidatsolietikkahappona (9-11 %) ja imidatsolietikkahapporibosidina (16-23 %). Histamiinista jää virtsaan muuttumattomana 2-3 %.

Fysiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Histamiinin vapautuminen elimistössä liitetään usein allergisiin reaktioihin, sillä se aiheuttaa tulehdusreaktion ja sileän lihaskudoksen supistumia. Päämääräisesti histamiinia vapautuu immuunijärjestelmän syöttösolusta, kun antigeeni sitoutuu sen pinnalla olevaan lgE-vasta-aineeseen.

Histamiini myös stimuloi mahalaukun katesolujen suolahapon tuotantoa.

Histamiini välittää vaikutuksensa histamiinireseptorien kautta, joita on eri tyyppejä:

  • H1-histamiinireseptori – keuhkoputkien supistuminen, verisuonien laajeneminen, sileän lihaskudoksen supistuminen, allerginen ihottuma, verisuoniston seinämän jännitystilan vaihtelu, hyönteisten pistojen aiheuttama kipu ja kutiaminen
  • H2-histamiinireseptori – mahahapon erityksen lisääntyminen
  • H3-histamiinireseptori – vähentynyt hermovälittäjäaineiden vapautuminen, mm. histamiini, asetyylikoliini, noradrenaliini, serotoniini

Yleisimmät niin kutsutut antihistamiiniaineet ovat H1-reseptorin käänteisagonisteja, jotka lähinnä toimivat tehokkaasti sileän lihaskudoksen histamiinireaktioiden estämisessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tirri, R., Lehtonen, J., Lemmetyinen, R., Pihakaski, S. & Portin, P: ”histamiini”, Biologian sanakirja, s. 240. Uudistetun laitoksen 3. painos. Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]