Tulehdus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tulehdus on elimistön tapa reagoida kudosvaurioon. Syynä tulehdukseen voi olla virus- tai bakteeri-infektion aiheuttama vaurio, mekaaninen vamma, vierasesine, erilaiset allergeenit tai elimistölle vahingolliset aineet. Myös korkeat lämpötilat, radioaktiiviset aineet ja osa sähkömagneettisen spektrin säteilystä (esimerkiksi UV-säteily) ovat vahingollisia kudoksille ja voivat aiheuttaa palovamman.

Tartuntatulehdus eli infektio johtuu mikrobista. Inflammaatio eli ärsyttävä kudosreaktio voi sen sijaan johtua ravinnosta (esim. aterian jälkeinen tulehdusreaktio), vammasta (nilkan nyrjähdys) tai tuntemattomasta syystä (esim. reuma). Jatkuva matala-asteinen inflammaatio ei näy eikä tunnu, ja sen arvioidaan olevan melkein kaikkien länsimaiden kroonisten tautien osatekijä (mm. syöpä, diabetes, lihavuus, Alzheimerin tauti, sepelvaltimotauti ja aivoinfarktit). Infektion aiheuttama lyhytaikainen tulehdus auttaa mikrobin tuhoamisessa mutta inflammaatio on ihmiselle haitallista.[1][2]

Elimistön tyypillinen tapa reagoida tulehdukseen on verisuonimuutokset, kudosnesteen ja tulehdussolujen kertyminen tulehdusalueelle. Verisuonimuutosten seurauksena hiussuonten seinämät muuttuvat läpäisevimmiksi ja tulehdusalueelle kertyy proteiineja ja vettä. Muutaman tunnin kuluessa paikalle kertyy valkosoluja ja tehokkaampia syöjäsoluja.

Tulehdusreaktion tarkoituksena on houkutella infektioalueelle elimistön puolustuksesta ja paranemisesta vastaavia soluja ja aineita. Fagosytoivat solut luovat edellytykset paranemiselle tuhoamalla tai inaktivoimalla vieraat mikrobit. Lisäksi ne puhdistavat alueelta vaurioituneiden kudosten tai solujen jäännökset.[3]

Muistisäännön mukaan tulehduksen oireet ovat rubor, tumor, calor, dolor ja functio laesa, eli punoitus, turvotus, kuumotus, kipu ja toimintakyvyn heikkeneminen.

Tulehdusalueen märkä koostuu tulehdussoluista, taudinaiheuttajista ja osin tuhoutuneesta kudoksesta.

Akuutti tulehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkuvaltimot laajenevat ja tavallista enemmän hiussuonia on avoinna. Näin tulehdusalueelle kulkeutuu enemmän veri- ja kudossoluista vapautuvia tulehdusta edistäviä aineita (entsyymejä, sytokiineja ja muita kudoshormoneja). Nämä aineet vaikuttavat siten, että hiussuonten seinämät muuttuvat läpäisevimmiksi. Tällöin suonista siirtyy tulehdusalueelle proteiineja, pienimolekyylisiä aineita ja vettä.[3]

Muutaman tunnin kuluttua paikalle saapuu neutrofiilisiä granulosyyttejä. Ne löytävät paikalle tulehdusalueella syntyvien aineiden avulla. Paikalle kertyy myös punasoluja sekä makrofageja. Kaikki syöjäsolut hävittävät bakteereja ja kuollutta kudosta.

Krooninen tulehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akuutissa tulehduksessa tulehduskohdassa ei ole paljon imusoluja eikä plasmasoluja, sen sijaan kroonisessa tulehduksessa niitä on paljon. Ne ovatkin tunnuksenomaisia krooniselle tulehdukselle, esimerkiksi eosinofiilit ovat tunnuksenomaisia erityisesti allergiselle tulehdukselle

Jatkuva matala-asteinen inflammaatio ei näy eikä tunnu, ja sen arvioidaan olevan melkein kaikkien länsimaiden kroonisten tautien osatekijä (mm. syöpä, diabetes, lihavuus, Alzheimerin tauti, sepelvaltimotauti ja aivoinfarktit).[4][5]

Kolesteroli lisää kroonista inflammaatiota. [6][7][8]

Lihavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihavuus on matala-asteisen inflammaation keskeinen syy.[8][9]

Kroonista inflammaatiota lisää mm. lihavuuden tuottama ylimääräinen rasvakudos. Erittäin liikapainoisen laihtuminen voi vähentää matala-asteista tulehdusta eli inflammaatiota mittaavaa CRP-arvoa jopa 80 %. Noin 15 kilon laihtuminen vähentää sitä kolmanneksella. [8]

Ruokavalio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokavaliomuutoksinkin CRP-arvoa voi vähentää kolmanneksella laihtumattakin. Toisaalta kasvikset, marjat, kuitu, kala ja moni muu inflammaatiota vähentävä ruoka myös auttaa laihtumaan. [8]

Sekä paasto että ateriat aiheuttavat verensokerin nousua, joka tuottaa oksidatiivista stressiä. Tämä puolestaan lisää inflammaatiota. Siksi on hyvä syödä aterioita, jotka eivät nosta verensokeria liikaa. Tätä mittaa glykeeminen indeksi. Verensokerin nousua jarruttavat marjat, polyfenolit, C-vitamiini, kaneli, etikka, kuitu, fermentoituvat hiilihydraatit ja tyydyttämätön rasva. Omega-3-kapselit eivät vähennä terveiden ihmisten tulehdusta mutta voivat auttaa joissain sairaustiloissa. Rasvainen kala lienee niitä hyödyllisempää. Omega-6 lienee neutraalia, samoin oliiviöljyn öljyhappo. Ekstraneitsytoliiviöljy kuitenkin vähentänee tulehdusta. [8]

Tyydyttynyt rasva sen sijaan lisännee verensokerin nousua, ainakin kerma suurina annoksina, kai myös voi mutteivät margariinit, juusto, maito eikä jogurtti. Tosin kaikkien rasvojen tavanomaiset hyvät tai huonot inflammaatiovaikutukset ovat pienehköjä tavallisilla annoksilla. [8]

Turska, lohi, mantelit, muut pähkinät ja soijapavut vähentävät inflammaatiota. Kala vähentää paljon, proteiiniensa ja rasvojensa vuoksi, samoin marjat ja värikkäät hedelmät. [8]

Lihavalmisteet kuten makkarat ja jauhelihapihvi lisäävät inflammaatiota paljon, samoin suuret fruktoosilisät. Tuoreen lihan/kanan vaikutusta ei kunnolla tunneta. [8]

Alkoholi ja sokerijuomat lisäävät inflammaatiota mutta pieni annos punaviiniä vähentää kuten kaakaokin, tosin (höyrystämättömät) marja- ja hedelmämehut vähentävät inflammaatiota tehokkaammin. [8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Science Magazine Inflammation Bares a Dark Side, 17 December 2010, Couzin-Frankel, 330 (6011): 1621.
  2. Matala-asteinen tulehdus ja sen osoittimet (osa 1), 13. Kes, 2012, ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen.
  3. a b Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 314. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-x.
  4. Science Magazine Inflammation Bares a Dark Side, 17 December 2010, Couzin-Frankel, 330 (6011): 1621.
  5. Matala-asteinen tulehdus ja sen osoittimet (osa 1), 13. Kes, 2012, ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen.
  6. NLRP3 inflammasomes are required for atherogenesis and activated by cholesterol crystals, Duewell P. et al., Nature. 2010 Apr 29;464(7293):1357-61. doi: 10.1038/nature08938.
  7. Cholesterol crystals activate the NLRP3 inflammasome in human macrophages: a novel link between cholesterol metabolism and inflammation. Rajamäki K. et al., PLoS One. 2010 Jul 23;5(7):e11765. doi: 10.1371/journal.pone.0011765.
  8. a b c d e f g h i Anti-inflammatorinen eli tulehdusta vähentävä ruokavalio, 24. Tou, 2013, ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen.
  9. Dietary factors and low-grade inflammation in relation to overweight and obesity., Br J Nutr. 2011 Dec;106 Suppl 3:S5-78. doi: 10.1017/S0007114511005460.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]