Lihavuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Normaalipainoisen, ylipainoisen ja lihavan miehen siluetit

Lihavuus eli obesiteetti[1] tarkoittaa tilaa, jossa kehossa on normaalia suurempi tai liiallinen määrä rasvakudosta. Ylimääräinen rasva kertyy pääosin ihon alle mutta myös vatsaonteloon ja sisäelimiin.[2][3]

Väestössä viime vuosikymmenten aikana tapahtunut lihavuuden yleistyminen voidaan selittää erilaisilla elämäntavoissa tapahtuneilla lukuisilla muutoksilla. Kuitenkin yksilötasolla alttius lihomiseen on osittain perimän säätelemää ja vaihtelee siten ihmisten välillä.[2]

Lihavuuden mittaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihavuutta voidaan mitata mittaamalla ihmisen rasvaprosentti eli rasvakudoksen painon osuus kehon kokonaispainosta. Tämä tehdään tätä varten kehitetyllä laitteella kuten ihopoimumittarilla tai bioimpedanssimittarilla, jonka toiminta perustuu siihen, että rasvakudos johtaa vain heikosti sähköä[4]. Voidaan myös käyttää vedenalaispunnitusta, jossa ihminen punnitaan sekä kuivana että veden alla[5].

Rasvaprosentti voidaan myös arvioida arvioitavan vyötärö-lantio-suhteesta tai hänen painostaan ja pituudestaan laskettavalla painoindeksillä, joka saadaan kaavasta painokilot jaettuna pituuden neliöllä (kg/m²). Normaalipainon ylärajaksi on sovittu on 25 kg/m², ylipaino on alueella 25–30 kg/m² ja lihavuus tarkoittaa yli 30 kg/m²:n painoindeksiä. Alueen 35–40 painoindeksi tarkoittaa vaikeaa lihavuutta ja yli 40:n painoindeksi sairaalloista lihavuutta. Edellä mainittuja lukuja ei voida käyttää alle 18-vuotiaiden lihavuuden määrittelyyn.[2][3]

Painoindeksilla ei voida arvioida tarkkaan rasvakudoksen määrää, koska painoindeksi ei kerro, muodostuuko ylipaino tavallista suuremmasta rasvakudoksesta, jolla on pieni ominaispaino vai tavallista isommasta lihasmassasta, jolla on suuri ominaispaino. Painoindeksi ei havainnollista myöskään tilannetta, jossa lihavan ihmisen normaali paino aiheutuu siitä, että hänellä on tavallista pienemmät lihakset.

Keskivartalolihavuus voidaan arvioida vyötärönympäryksen mittauksella. Jos miehen vyötärönympärys ylittää 100 cm tai naisen 90 cm, kyseessä on vyötärölihavuus. Vyötärön ympärysmitan kasvamiseen viitataan myös termillä omenalihavuus.[2][3]

Lihomisen syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elämäntavat ovat ratkaisevia painonhallinnassa, etenkin liikunta ja ruokavalio.[6] Ylipainokilo vastaa noin 7 000 kilokalorin liikasaantia.[7][8]

Ihmiset nauttivat keskimäärin 200-300 kilokaloria liikaa päivässä[9]. Sama kalorien ja liikunnan määrä lihottaa kuitenkin eri ihmisiä hyvin eri tavalla. Tämä saattaa johtua siitä, että kullakin ihmisellä vaikuttaisi olevan hyvin yksilöllinen niin sanottu luonnollinen paino, jota keho pyrkii ylläpitämään eli jokaisella on tietty paino, johon on poikkeuksellisen helppo lihoa tai laihtua.[10]

Perintötekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös t säätelevät rasvakudoksen kertymistä. Suurin merkitys lihomiselle näyttäisi olevan FTO-geenillä, mutta se ei vaikuta laihtumiseen. BMJ-lehden meta-analyysissä FTO-geenin vaikutus painoon oli 0,9 kiloa, muussa tutkimuksessa 3 kiloa, mutta esimerkiksi Englannissa tyypillinen ylipaino on suuruusluokkaa 15-50 kiloa.[9]

Liikunta vähentää kuitenkin perinnöllisten tekijöiden vaikutusta painoindeksiin[11]. FTO-geenilla ei olekaan yhteyttä painoon niillä, jotka harrastavat liikuntaa keskimääräistä enemmän[12].

Lihavuuteen liittyvät terveysriskit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihavuus altistaa monille sairauksille. Erityisesti vyötärölihavuus, jossa rasva kertyy vatsaonteloon ja sisäelimiin, aiheuttaa aineenvaihdunnan häiriöitä. Lihavuuden aiheuttamista sairauksista merkittävimpiin kuuluvat aikuistyypin diabetes, verenpainetauti ja polvien nivelrikko, muita sairauksia ovat esimerkiksi uniapnea, sepelvaltimotauti, kihti, sappikivet ja hedelmättömyys naisilla. Vaikeaan lihavuuteen liittyy myös usein mielenterveysongelmia, ja se heikentää myös päivittäistä toimintakykyä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. obesiteetti – lihavuus – liikalihavuus Tieteen termipankki. Viitattu 10.11.2013.
  2. a b c d e Lihavuus Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 10.11.2013.
  3. a b c Lihavuus (aikuiset) Käypä hoito. Viitattu 10.11.2013.
  4. Rasvasolut eivät johda sähkövirtaa. Tieteen Kuvalehti. https://tieku.fi/teknologia/rasvasolut-eivat-johda-sahkovirtaa
  5. Mia Laakso: Kehon koostumuksen mittaaminen eri menetelmillä. 23.10.2014. https://lihastohtori.wordpress.com/2014/10/23/kehon-koostumuksen-mittaaminen-laakso/
  6. Katri Kallionpää: Perintötekijöitä ei kannata syyttää – elämäntavat vaikuttavat laihtumiseen enemmän kuin geenit, kertoo tutkimus HELSINGIN SANOMAT. 21.9.2016.
  7. Haapaluoma, Jaana: 23 mitätöntä arjen muutosta- poltat jopa 7000 kilokaloria viikossa Ilta-Sanomat. 20.2.2014. Viitattu 29.1.2019.
  8. Kalorien kulutus liikunnassa Tohtori Tolonen. 8.6.2010. Viitattu 29.1.2019.
  9. a b Tedstone Alison E.: Obesity treatment—are personalised approaches missing the point? (2016; 354 :i4980) BMJ. 20.9.2016.
  10. Luonnostaan hoikat mättivät herkkuja neljä viikkoa: Miksi toiset eivät liho? 20.08.2014. https://www.iltalehti.fi/laihdutus/a/2014082018587271
  11. Luonnostaan hoikat mättivät herkkuja neljä viikkoa: Miksi toiset eivät liho? 20.08.2014. https://www.iltalehti.fi/laihdutus/a/2014082018587271
  12. "Physical activity and the association of common FTO gene variants with body mass index and obesity" (2008). Arch Intern Med 16 (16): 1791–97. doi:10.1001/archinte.168.16.1791. PMID 18779467. 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]