Siirry sisältöön

Lihavuus

Muokkaa linkkejä
Wikipediasta
Tämä artikkeli käsittelee rasvakudoksen suurta määrää tai yli 30:n painoindeksiä. Lievää lihavuutta kutsutaan joskus ylipainoksi.
Lihavuus
Oikeanpuoleisen miehen vyötärö on 152, keskimmäisen 114 ja vasemmanpuoleisen 84 cm. Ihanteellinen vyötärönympärys on miehillä alle 100 ja naisilla alle 90 cm
Oikeanpuoleisen miehen vyötärö on 152, keskimmäisen 114 ja vasemmanpuoleisen 84 cm. Ihanteellinen vyötärönympärys on miehillä alle 100 ja naisilla alle 90 cm
Luokitus
ICD-10 E66
ICD-9 278
OMIM 601665
MedlinePlus 007297
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.
Sairaalloisen lihavan miehen keho
Sairaalloisen lihavaa naista esittävä Kivikautinen veistos Willendorfin venus

Lihavuus eli obesiteetti[1] tarkoittaa tilaa, jossa kehossa on runsaasti tai liikaa rasvakudosta. Ihmisen rasvakudos sijaitsee pääosin ihon alla, mutta sitä saattaa kertyä myös vatsaonteloon ja sisäelimiin[2]. Tutkimuksissa lihavuudella tarkoitetaan usein painoindeksiä 30 kg/m2 tai yli[3].

Päärynälihavuudessa rasvaa kertyy etenkin lanteille, vyötärölle ja pakaroihin. Päärynälihavilla ihmisillä on valkoisten rasvasolujen lomassa sijaitsevia beigenvärisiä rasvasoluja, jotka tuottavat monenlaisia terveyshyötyjä. Liikunta ja kylmälle altistaminen tuottavat lisää beigejä rasvasoluja.[4]

Omena- eli vyötärölihavuudessa rasvaa kertyy etenkin kehon etupuolelle vyötärön tienoille. Vyötärölihavilla on usein paljon vatsaontelon sisäistä viskeraali- eli sisäelinrasvaa, jolla on terveydelle haitallisia vaikutuksia.[5]

Yhdysvalloissa lohtusyöminen on tekijä Yhdysvaltojen lihavuuskriisissä ja lohtusyöminen on yhdistetty krooniseen stressiin.[6]

Lihavuuden mittaaminen ja arviointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merkittävästi lihavien (painoindeksi yli 30) osuus väestöstä OECD-maissa vuosituhannen vaihteen tienoilla.

Lihavuutta voidaan mitata mittaamalla ihmisen rasvaprosentti eli rasvakudoksen painon osuus kehon kokonaispainosta. Tämä tehdään tätä varten kehitetyllä laitteella kuten ihopoimumittarilla tai bioimpedanssimittarilla, jonka toiminta perustuu siihen, että rasvakudos johtaa vain heikosti sähköä[7]. Voidaan myös käyttää vedenalaispunnitusta, jossa ihminen punnitaan sekä kuivana että veden alla[8]. Rasvaprosentti voidaan myös arvioida vyötärönympäryksen ja pituuden suhteen avulla[9] tai arvioitavan henkilön vyötärö-lantio-suhteen avulla. Vyötärölihavuuden arvioinnissa käytetään sääntöä, jonka mukaan vyötärön ympärys ei saisi ylittää naisilla 90 ja miehillä 100 senttimetriä.[10]

Rasvakudoksen suhteellista määrää voidaan myös arvioida laskemalla ihmisen painoindeksi, joka saadaan kaavasta painokilot jaettuna pituuden neliöllä (kg/m²)[11]. Normaalipainon ylärajaksi on sovittu on 25 kg/m², ylipaino on alueella 25–30 kg/m². Lihavaksi arvioidaan tällöin ihminen, jonka painoindeksi on yli 30 kg/m². Alueen 35–40 painoindeksi viittaa vaikeaan lihavuuteen ja yli 40:n painoindeksi sairaalloiseen lihavuuteen. Edellä mainittuja lukuja ei voida käyttää kuitenkaan alle 18-vuotiaiden lihavuuden määrittelyyn.[11] Painoindeksi on lisäksi erittäin huono mittari erityisesti kurvikkaille ja lihaksikkaille ihmisille[12].

Painoindeksin avulla ei voida arvioida tarkkaan rasvakudoksen määrää, koska se ei kerro, muodostuuko ylipaino tavallista suuremmasta rasvakudoksesta, jolla on pieni ominaispaino vai tavallista isommasta lihasmassasta, jolla on suuri ominaispaino. Painoindeksi ei havainnollista myöskään tilannetta, jossa lihavan ihmisen normaali paino aiheutuu siitä, että hänellä on tavallista pienemmät lihakset.

Keskivartalolihavuus voidaan arvioida vyötärönympäryksen mittauksella. Jos miehen vyötärönympärys ylittää 100 cm tai naisen 90 cm, kyseessä on vyötärölihavuus. Vyötärön ympärysmitan kasvamiseen viitataan myös termillä omenalihavuus.[2][13]

Lihomisen fysiologinen mekanismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihomisen taustalla vaikuttavista mekanismeista on kehitetty useita tieteellisiä malleja, eivätkä tutkijat ole saavuttaneet yksimielisyyttä siitä, mitkä fysiologiset mekanismit selittävät käynnissä olevan maailmanlaajuisen lihomisepidemian. Tunnetuimmat lihomisen selitysmallit ovat energiatasapainomalli (energy balance model, EBM) ja hiilihydraatti-insuliinimalli (carbohydrate-insulin model, CIM). Lisäksi on olemassa vielä esimerkiksi hapetus-pelkistysmalli (reduction-oxidation model, REDOX).[14]

Energiatasapainomallin mukaan lihavuuden syy on liian suurien kalorimäärien nauttiminen ja liian vähäinen liikunta[15]. Ylipainoisten ihmisten onkin havaittu nauttivan päivittäin keskimäärin 200–300 kilokaloria enemmän, kuin mitä he kuluttavat[16]. Yhden ylipainokilon ajatellaan vastaavan noin 7 000 kilokalorin liikasaantia.[17][18] Toisaalta on huomattu, että sama kalorien ja liikunnan määrä lihottaa eri ihmisiä hyvin eri tavalla. Tämä saattaa johtua siitä, että kullakin ihmisellä vaikuttaisi olevan hyvin yksilöllinen niin sanottu luonnollinen paino, jota keho pyrkii ylläpitämään eli jokaisella on tietty paino, johon on helppo lihoa tai laihtua.[19]

Hiilihydraatti-insuliinimallin mukaan liiallinen insuliinineritys aiheuttaa energian varastoitumista rasvasoluihin hukkalämmöksi muuntumisen sijaan.[15] Tämä on seurausta siitä, että korkean glykemiaindeksin hiilihydraatit vapauttavat glukoosia vereen liian nopeasti[20].

Hapetus-pelkistysmalli painottaa sitä, että esimerkiksi teollisesti prosessoitu ruoka sekä eräät ympäristöaltisteet saattavat aiheuttaa lihomista, koska ne syöttävät elimistöön energiataseeseen liittyvää virhetietoa. Virheellinen tieto saa alkunsa aineenvaihduntatuotteiden aiheuttamista hapetus-pelkistysreaktioista.[15]

Tutkimuksissa on havaittu myös, että vatsaontelon kudokset erittävät elimistön sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa säätelevää angiopoietiini 4:n kaltaista proteiinia, josta käytetään lyhennettä FIAF (Fasting-induced Adipose Factor). FIAF:in on havaittu esimerkiksi lisäävän rasvakudoksen hajoamista ja hapettumista, minkä vuoksi sillä on lihomista ehkäisevää vaikutusta. FIAF:in eritys lisääntyy silloin, kun energian sisäänotosta pidetään taukoa. Myös ravintorasvojen nauttiminen ja suolistobakteerien tuottamat lyhytketjuiset rasvahapot lisäävät FIAF:in tuotantoa.[21]

Riskitekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestössä viime vuosikymmenten aikana tapahtunut lihavuuden yleistyminen voidaan selittää elämäntavoissa tapahtuneilla muutoksilla. Yksilötasolla alttius lihomiseen vaihtelee kuitenkin ihmisten välillä, koska se on osittain perimän säätelemää.[2]

Alkoholista on tullut merkittävä syy suomalaisten miesten lihavuuteen. Kahdesta kolmeen alkoholiannosta päivässä juovat miehet painavat keskimäärin 4,5 kiloa raittiita miehiä enemmän ja heidän vyötärönympäryksensä on 4,5 senttimetriä suurempi.[22]

Ranskassa on havaittu, että alle 900 euroa ansaitsevien joukossa esiintyy lähes neljä kertaa useammin lihavuutta kuin yli 5 000 euron kuukausituloilla elävillä. Syyksi epäillään sitä, ettei pienituloisilla ole varaa syödä riittävästi hedelmiä ja vihanneksia.[23] Myös proteiiniköyhä ruokavalio johtaa helposti lihomiseen. Tämä johtuu siitä, että kylläisyydentunne saavutetaan vasta, kun ruokaa on syöty niin paljon, että proteiinia on saatu riittävästi.[24]

Päivittäisen ravinnon jakaminen moneen eri ateriaan ja välipalaan lisää lihomisriskiä. Lihomisen ehkäisemiseksi olisi edullisinta syödä vain 1–2 kertaa päivässä[25].

Kliinistä masennuksesta sairastavilla on 58 prosenttia muita suurempi riski lihoa[26].

Myös geenit säätelevät rasvakudoksen kertymistä. Suurin merkitys lihomiselle näyttäisi olevan FTO-geenillä, mutta se ei vaikuta laihtumiseen. BMJ-lehden meta-analyysissä FTO-geenin vaikutus painoon oli 0,9 kiloa, muussa tutkimuksessa 3 kiloa, mutta esimerkiksi Englannissa tyypillinen ylipaino on suuruusluokkaa 15–50 kiloa.[16]

Ehkäisevät tekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikunta vähentää perinnöllisten tekijöiden vaikutusta painoindeksiin[19]. FTO-geenilla ei olekaan yhteyttä painoon niillä, jotka harrastavat liikuntaa keskimääräistä enemmän[27].

Lihavuus Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisista oli vuonna 2022 lihavia 23 prosenttia (painoindeksi yli 30:n).[28]

Lihavien osuus Suomessa vuonna 2022 (kehon painoindeksi BMI ≥ 30 kg/m²)[28]
Sukupuoli %
Miehet 22,6
Naiset 24,0
Yhteensä 23,3

Terve Suomi 2022–2023 -tutkimuksessa 44 prosentilla miehistä ja 48 prosentilla naisista esiintyi vyötärölihavuutta (vyötärönympärys miehillä yli 100 cm ja naisilla yli 90 cm), mikä vastaa noin kahta miljoonaa aikuista henkilöä.[29][30]

Vyötärölihavuuden yleisyys miehillä (%) Terve Suomi 2022–2023 -tutkimuksen mukaan[30]
Ikäryhmä Arvo (%) 95 % lv. alaraja 95 % lv. yläraja Havaintomäärä Väestömäärä-estimaatti
20-39 25,0 21,4 28,8 661 178 000
40-54 46,3 42,1 50,5 589 240 000
55-64 60,6 55,5 65,7 490 215 000
65-74 55,8 50,6 60,9 546 183 000
75+ 51,2 45,3 57,2 336 125 000
Yhteensä 44,0 42,0 45,9 2 622 941 000
Vyötärölihavuuden yleisyys naisilla (%) Terve Suomi 2022–2023 -tutkimuksen mukaan[30]
Ikäryhmä Arvo (%) 95 % lv. alaraja 95 % lv. yläraja Havaintomäärä Väestömäärä-estimaatti
20-39 25,5 22,3 28,9 766 170 000
40-54 49,4 45,5 53,4 680 244 000
55-64 62,6 58,7 66,5 575 226 000
65-74 61,5 57,5 65,3 639 223 000
75+ 58,1 51,7 64,3 422 206 000
Yhteensä 47,9 46,1 49,7 3 082 1 069 000

Suurin osa suomalaisista lihoo koko elämänsä ajan siten, että lihominen on nopeinta 25-39-vuotiaana[31].

Varusmiesten keskipaino nousi yli 7 kiloa vuosina 1993–2020, vaikka heidän keskipituutensa ei juurikaan kasvanut[32]. Iäkkäiden miesten painoindeksi on kasvanut tasaisesti 1960-luvulta lähtien[33].

Iltalehden artikkelin mukaan suomalainen keskivertomies oli 177-senttinen ja 87-kiloinen vuonna 2018, kun taas keskivertonaisen vastaavat mitat olivat 163 senttiä ja 73 kiloa.[34]

Asenteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihavuutta ihannoitiin vielä ennen ensimmäistä maailmansotaa, koska se kertoi vauraudesta. Länsimaissa lihavuuteen suhtaudutaan nykyisin kuitenkin negatiivisesti.[35] Lihavilla naisilla on kaksinkertainen riski joutua työttömäksi ja heidän palkkansa on keskimäärin viisi prosenttia pienempi kuin normaalipainoisilla[36].

Lihavuuden fysiologiset vaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vyötärönympäryksen kasvu lisää estradioli-sukupuolihormonin tuotantoa naisen ihonalaisessa rasvassa[37].

Keskivartalon rasvakudoksen lisääntyminen saattaa aiheuttaa myös vatsanpeitteiden erkaantumisen. Vatsasta tulee tällöin tynnyrin muotoinen ja vatsalihasten väliin tulee harjumainen pullistuma vatsalihaksia jännitettäessä.[38]

Lihavuuden terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Lihavuuden terveysvaikutukset

OECD on ennustanut, että jos nykykehitys jatkuu, lihavuus tulee lisäämään terveydenhuollon menoja yli kahdeksalla prosentilla[39]. Vuonna 2022 julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin että obeesien eli lääketieteellisesti lihavien[40] (painoindeksi 30 tai yli) terveydenhuoltokustannukset ovat 36 prosenttia suuremmat kuin lievemmin lihavilla ja normaalipainoisilla[41].

Ylipainoisilla (BMI 25-29,9) suomalaisilla esiintyy lähes kolme kertaa normaalipainoisia enemmän kakkostyypin diabetesta, lihavilla kahdeksankertaisesti ja vaikeasti lihavilla (BMI yli 35) kuusitoistakertaisesti. Vaikeasti lihavat sairastuvat lisäksi selvästi muita useammin sepelvaltimotautiin. Lihavuus moninkertaistaa polven ja lonkan nivelrikon riskin ja lisää selvästi kihdin esiintyvyyttä vanhuksilla. Lihavuus korreloi lisääntyneen sairastelun kanssa voimakkaimmin keski-ikäisillä miehillä.[42] Lihavuus lisää myös uniapnean, sappikivien ja naisten hedelmättömyyden riskiä. Vaikea lihavuus heikentää päivittäistä toimintakykyä ja siihen liittyy usein myös mielenterveysongelmia.[2] Lihavuus tai lihavuuteen liittyvät seikat lisäävät 55 prosentilla riskiä sairastua masennukseen[26].

Liikalihavuus on erään arvioin mukaan Euroopan toiseksi suurin syy kuolla ennen 70 ikävuotta. Jos painoindeksi on 30–40, lihavuus voi vähentää elinajanodotetta jopa kolmella vuodella. Liikalihavuus on miehille vaarallisempaa kuin naisille ja liikalihavilla miehillä on suurempi insuliiniresistenssi, rasva-arvot ja diabetesriski kuin liikalihavilla naisilla.[43] Terveyden kannalta sopiva rasvan määrä onkin miehillä vain puolet siitä, mitä naisilla[44].

Lihavuuskeskustelu ja syömishäiriöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Mikael Fogelholmin mukaan lihavuus on paitsi terveysiski yksilölle myös taloudellinen rasite yhteiskunnalle jo hoitokulujen vuoksi. Fogelholmin tietojen perusteella lihavuuskeskustelun aikaansaama syömishäiriön riski on vakava asia mutta silti pientä verrattuna lihavuuden kokonaishaittoihin.[45]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ obesiteetti – lihavuus – liikalihavuus Tieteen termipankki. Viitattu 10.11.2013.
  2. ↑ a b c d Pertti Mustajoki: Lihavuus 5.7.2022. Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 20.9.2022.
  3. ↑ Ylipainoon ja lihavuuteen liittyvä sairastuvuus. THL 2019. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138109/URN_ISBN_978-952-343-336-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  4. ↑ Toni Baker: Beige fat 'indispensable' in protecting the brain from dementia Jagwire. 10.8.2021. Viitattu 8.11.2021. (englanniksi)
  5. ↑ Mitä on viskeraalinen rasva eli sisäelinrasva? InBody. 25.8.2020. Viitattu 8.11.2021.
  6. ↑ Dallman, Mary F. et al.: "Chronic stress and obesity: A new view of 'comfort food'". Proceedings of the National Academy of Sciences. 100 (20): 11696–701., 2003. PubMed:12975524 PubMed Central:208820 doi:10.1073/pnas.1934666100 JSTOR:3147854
  7. ↑ Tieteen Kuvalehti: Rasvasolut eivät johda sähkövirtaa.
  8. ↑ Mia Laakso: Kehon koostumuksen mittaaminen eri menetelmillä. 23.10.2014.
  9. ↑ Tutkimus: Vyötärön ympäryksen pitäisi olla korkeintaan puolet pituudesta Helsingin Sanomat. 8.9.2014. Viitattu 26.11.2020.
  10. ↑ Syvälle vatsaonteloon kertyvä rasva on varsinkin naisten terveysriski Teveysportti. Viitattu 15.11.2021.
  11. ↑ a b Lihavuus 28.1.2013. Duodecim. Arkistoitu 6.4.2016. Viitattu 19.8.2013.
  12. ↑ 5 suomalaisnaista paljasti painonsa ja pituutensa – uskoisitko kuvista, että taulukoiden mukaan he ovat muka ylipainoisia?
  13. ↑ Lihavuus (aikuiset) Käypä hoito. Viitattu 10.11.2013.
  14. ↑ Jerrold J. Heindel, Robert H. Lustig, Sarah Howard, Barbara E. Corkey: Obesogens: a unifying theory for the global rise in obesity. International Journal of Obesity, 2024-04, 48. vsk, nro 4, s. 449–460. doi:10.1038/s41366-024-01460-3 ISSN 1476-5497 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  15. ↑ a b c Jerrold J. Heindel, Robert H. Lustig, Sarah Howard, Barbara E. Corkey: Obesogens: a unifying theory for the global rise in obesity. International Journal of Obesity, 11.1.2024, s. 1–12. doi:10.1038/s41366-024-01460-3 ISSN 1476-5497 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  16. ↑ a b Tedstone Alison E.: Obesity treatment—are personalised approaches missing the point? (2016; 354 :i4980) BMJ. 20.9.2016.
  17. ↑ Haapaluoma, Jaana: 23 mitätöntä arjen muutosta- poltat jopa 7000 kilokaloria viikossa Ilta-Sanomat. 20.2.2014. Viitattu 29.1.2019.
  18. ↑ Kalorien kulutus liikunnassa Tohtori Tolonen. 8.6.2010. Arkistoitu 30.1.2019. Viitattu 29.1.2019.
  19. ↑ a b Luonnostaan hoikat mättivät herkkuja neljä viikkoa: Miksi toiset eivät liho? 20.08.2014.
  20. ↑ Rachael Rettner 14 November 2018: Low-Carb Diets May Burn More Calories livescience.com. 14.11.2018. Viitattu 6.9.2021. (englanniksi)
  21. ↑ Exploring the Impact of the Gut Microbiome on Obesity and Weight Loss: A Review Article. 2023. https://www.researchgate.net/publication/372718152_Exploring_the_Impact_of_the_Gut_Microbiome_on_Obesity_and_Weight_Loss_A_Review_Article
  22. ↑ Alkoholista vyötärölle monen kilon makkara Yle Uutiset. Viitattu 10.3.2021.
  23. ↑ Grazia.fr: Les Français, de plus en plus gros - Grazia www.grazia.fr. 13.11.2009. Viitattu 18.9.2020. (ranskaksi)
  24. ↑ Jani Kaaro: Kannattaisi syödä kuin eläin. Tiede-lehti 13.1.2021. Sivut 44-49. https://www.tiede.fi/artikkeli/tilaajille/kannattaisi-syoda-kuin-elain
  25. ↑ Lukas Schwingshackl & Kai Nitschke & Jasmin Zähringer & Karin Bischoff & Szimonetta Lohner & Gabriel Torbahn: Impact of Meal Frequency on Anthropometric Outcomes: A Systematic Review and Network Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials. Advances in Nutrition, 1.9.2020, nro 5, s. 1108–1122. doi:10.1093/advances/nmaa056 ISSN 2161-8313 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  26. ↑ a b Depression as a disease of modernity: explanations for increasing prevalence. ncbi.nlm.nih.gov. 12.1.2012. PubMed:22244375 PubMed Central:3330161
  27. ↑ Rampersaud E, Mitchell BD, Pollin TI, etal: Physical activity and the association of common FTO gene variants with body mass index and obesity. Arch Intern Med, 2008, 16. vsk, nro 16, s. 1791–97. PubMed:18779467 doi:10.1001/archinte.168.16.1791 ISSN 0003-9926
  28. ↑ a b Tulostaulukko. (Lihavien osuus (kehon painoindeksi BMI ≥ 30 kg/m2) (%)) Sotkanet, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 10.11.2024.
  29. ↑ Lihavuus (Vyötärönympärys ikäryhmittäin) Terve Suomi -tutkimus 2022–2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 10.11.2024.
  30. ↑ a b c Terve Suomi -tutkimus 2022–2023 (Vyötärönympärys ikäryhmittäin) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 10.11.2024.
  31. ↑ Terveys | Suomalaisten vyötäröt alkavat kasvaa tietyssä elämänvaiheessa, ja asiantuntijalla on ilmiöön selitys – Haitallisen viskeraalirasvan torjumiseen on yksi ylivoimainen keino Helsingin Sanomat. 9.6.2021. Viitattu 10.6.2021.
  32. ↑ KSML: Varusmiehet lihovat edelleen – keskipaino noussut yli seitsemän kiloa vuodesta 1993 www.iltalehti.fi. Viitattu 30.9.2021.
  33. ↑ RAVITSEMUSKERTOMUS 2000. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 1 / 2001. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/78260/b1.pdf?sequence=1
  34. ↑ 12 kohdan lista paljastaa, oletko täydellinen keskivertosuomalainen - testaa itse www.iltalehti.fi. Viitattu 29.10.2022.
  35. ↑ Ylipaino: Iso ei kelpaa Kotiliesi.fi. 29.12.2013. Viitattu 23.9.2021.
  36. ↑ Kuvat: Väinö Heinonen Lukuaika: 4 min: Väärännäköinen ja -kokoinen jää työelämässä paitsioon - Onko pitkä pätkää parempi? Motiivilehti. Viitattu 23.9.2021.
  37. ↑ Juuri julkaistu: Naisen rasvakudos tuottaa ja säilöö estrogeeneja huomattavia määriä | HUS www.hus.fi. Viitattu 25.12.2023.
  38. ↑ Vatsanpeitteiden erkaantuma eli diastaasi Terveyskylä. Viitattu 23.6.2024.
  39. ↑ Lääketiede | Tutkijat laskivat, mitä lihavuus maksaa Suomen terveydenhuollossa: Lihavan kustannukset ovat 626 euroa suuremmat kuin samanikäisen normaali- tai ylipainoisen Helsingin Sanomat. 22.9.2022. Viitattu 24.9.2022.
  40. ↑ obesiteetti Tieteen termipankki. Viitattu 19.8.2013.
  41. ↑ Aino Vesikansa & Juha Mehtälä & Katja Mutanen & Annamari Lundqvist & Tiina Laatikainen & Tero Ylisaukko-oja: Obesity and metabolic state are associated with increased healthcare resource and medication use and costs: a Finnish population-based study. The European Journal of Health Economics, 5.9.2022. doi:10.1007/s10198-022-01507-0 ISSN 1618-7601 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  42. ↑ Ylipainoon ja lihavuuteen liittyvä sairastuvuus. Julkari.fi. PDF.
  43. ↑ Tutkimus: Liikalihava kuolee aikaisemmin – erityisesti, jos on mies. 06.08.2016.
  44. ↑ Painoindeksilaskuri – miten painoindeksi lasketaan ja mitä se kertoo.
  45. ↑ Lihavuus on yksilölle selvä terveysriski Helsingin Sanomat. 19.12.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lihavuus&oldid=23699985”