Mielenterveys

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mielenterveys on käsite, jota on pyritty määrittelemään useilla eri tavoilla. Mielenterveys on psykologisen hyvinvoinnin taso tai mielenterveyden häiriön puuttumista. Suomen kielen sanakirja määrittelee sen ”psyykkiseksi hyvinvoinniksi ja riittäväksi sopeutumiseksi sosiaaliseen ja muuhun ympäristöön”.[1] Maailman terveysjärjestön mukaan mielenterveys on puolestaan "psyykkistä terveyttä eli kykyä hyödyntää omia henkisiä voimavarojaan sekä emotionaalista terveyttä eli kykyä tunnistaa omia ja muiden tunnetiloja".[2]

Määritelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sigmund Freudin sanoin kyseessä on ”kyky rakastaa ja kyky tehdä työtä”.

Mielenterveys on määritelty omien mahdollisuuksien tiedostamiseksi, pyrkimykseksi toteuttaa ja lisätä omia mahdollisuuksia ja itsensä hyväksymistä.[3]

Yleisesti katsotaan, että ihminen on mieleltään terve, kun hän kykenee selviytymään itsenäisesti päivittäisistä toiminnoista (ihmissuhteista, päivittäisestä liikkumisesta, työstä ja vapaa-ajasta) siten, että itse ja kanssaihmiset eivät kärsi.

Mielenterveyttä on määritelty monilla tavoilla. Sigmund Freudin aikoinaan esittämä määritelmä, kyky rakastaa ja tehdä työtä, sopii nykyolosuhteisiin jo huonosti. Määrittelyssä on seuraavat periaatteet:

  1. Subjektiivisuusperiaate: arvioidaan tutkittavaa arvioitsijan omien näkemysten ja tuntemusten perusteella.
  2. Kulttuuriperiaate: verrataan tutkittavaa tietystä kulttuurinormistosta saatuun kuvaan tai malleihin.
  3. Tehokkuusperiaate: arvioidaan tutkittavan käyttäytymisen vaikutusta toiminnan tehokkuuteen tai selviytymiskykyyn.
  4. Ihanneperiaate: verrataan tutkittavaa tiettyyn ihanteeseen.
  5. Tilastollinen periaate: verrataan tutkittavaa tiettyyn tilastotietoon, jolloin vähemmistössä tai keskiluvusta kaukana oleminen on huonoa/hyvää mielenterveyttä
  6. Valtaperiaate: arvioidaan tutkittavaa vallan antamien käyttäytymisen rajojen tai mahdollisuuksien pohjalta.
  7. Kognitiivinen periaate: arvioidaan tutkittavaa tietyn tiedon, ajattelun, ihmiskäsityksen tai vaikka muuttuvan maailmankuvan perusteella.

Mikään näistä periaatteista ei yksinään toimi.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heiska, Juhani. Ennakoiva mielenterveystyö: käsikirja meille kaikille. [Tampere]: Mediapinta, 2010. ISBN 978-952-235-217-0 (nidottu)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Uusi suomen kielen sanakirja, Gummerus 1998
  2. Fogelholm, Mikael; Huuhka, Helena & Reinikkala, Paula & Sundman, Tuula: Terve! 1, Terveyden perusteet, s. 110. Helsinki: Sanoma Pro Oy, 2014. ISBN 978-952-63-0845-6.
  3. Taantuman tuoma paha olo näkyy nousukaudella. Jenni Frilander. Helsingin Sanomat 10.8.2009, A 16.
  4. Viitamäki, R. (1973) Kliininen psykologia ja sen sovellus. Helsinki: WSOY. Heiska, J. (1988) Mielenterveyden häiriön määritelmä. Mielenterveys-lehti 6.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heiskanen, Tarja & Salonen, Kristina & Sassi, Pirkko: Mielenterveyden ensiapukirja. 5. painos (1. painos 2006). Helsinki: Suomen mielenterveysseura: SMS-tuotanto, 2013. ISBN 978-952-7022-00-9.
  • Lönnqvist, Jouko ym. (toim.): Psykiatria. Kysymyksiä ja vastauksia. Helsinki: Duodecim, 2011. ISBN 978-951-656-147-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]