Rasvakudos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mikroskooppikuva rasvakudoksen parafiinileikkeestä.

Rasvakudos on erikoisrakenteista sidekudosta. Se koostuu rasvasoluista, soluväliaineesta ja hiussuonista.

Ihmisellä on huomattavasti enemmän rasvakudosta kuin esimerkiksi simpansseilla, joiden normaali rasvaprosentti on 3,5 (naaraat) / 0,005 (urokset)[1]. Ihmisen rasvakudos esiintyy suurina yhtenäisinä alueina muun muassa ihonalaiskudoksessa ja vatsapaidassa, ja sen määrä kasvaa tyypillisesti ihmisen ikääntyessä[2].

Vauvoilla on varsin paksu ihonalainen rasvakerros, joka sisältää poikkeuksellisen paljon DHA:ta ja arakidonihappoa mutta hyvin vähän linolihappoa ja alfalinoleenihappoa[3]. Täysikasvuisen ihmisen normaali rasvaprosentti vaihtelee lihavuustutkijoiden mukaan naisilla välillä 25–33 ja miehillä välillä 13–21. Ikääntyneiden naisten normaali rasvaprosentti saattaa olla kuitenkin jopa 35 ja miesten 25 prosenttia. Tarkkoja arvoja ei voida antaa muun muassa sen vuoksi, että eri mittalaitteet antavat hyvin erilaisia tuloksia, eivätkä asiantuntijat ole saavuttaneet konsensusta asiasta.[4]

Normaali määrä ihonalaista rasvaa näyttäisi suojaavan etenkin naisia sydänsairauksilta, mutta liian paksu rasvakudos ja etenkin vatsaontelon sisäiset rasvakertymät lisäävät sekä sydäsairauksien että monien muidenkin sairauksien riskiä molemmilla sukupuollilla[5][6].

Muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinnon rasva siirtyy suolen epiteelisoluista eteenpäin kylomikroneissa ja varastoituu rasvakudokseen triglyserideinä. Varsinkin rasvakudoksessa olevien hiussuonten endoteelissä on runsaasti rasvaa pilkkovaa lipoproteiinilipaasia, joka pilkkoo kylomikronien ja lipoproteiinien triglyseridejä rasvahapoiksi ja glyseroliksi. Rasvahapot diffundoituvat kudosnesteen kautta rasvasoluihin, joissa glyseroli ja rasvahapot reagoivat keskenään muodostaen uudelleen triglyseridejä.[7]

Myös glukoosia varastoituu rasvakudokseen. Glukoositason ollessa normaali siitä muodostuu vain rasvan glyseroliosa. Jos glukoosia on veressä runsaasti, rasvasolut muodostavat siitä myös rasvahappoja. Maksasolut valmistavat ravinnon mukana tulleesta glukoosista glykogeenia, kunnes sen osuus on noin 5 % maksan kokonaismassasta. Tämän jälkeen glukoosin saannin jatkuessa maksasolut alkavat muuttaa glukoosia triglyserideiksi. Maksasolut muodostavat niiden ympärille valkuaisainekuoren ja kuljettavat syntyneet lipoproteiinit verenkiertoon, josta ne päätyvät kudosnesteen kautta rasvasoluihin.[7] Insuliini tehostaa ravintoaineiden siirtymistä maksan ja rasvakudoksen soluihin.[8] Triglyseridejä voidaan valmistaa elimistöön tulleista rasvoista, glukoosista ja ylimääräisistä aminohapoista.

Koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rasvakudoksen kemiallinen koostumus heijastelee ravinnon sisältämien rasvahappojen koostumusta siten että ruokavaliomuutokset näkyvät useiden vuosien viiveellä. Ihmisen elimistön keskimääräinen linoleenihappopitoisuus on kasvanut siten, että 20 prosenttia ihmisen rasvakudoksesta on nykyisin linoleenihappoa ja siitä on tullut rasvakudoksen yleisin rasvahappo.[9]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rasvakudos sisältää suuria rasvapisaroiden täyttämiä soluja, joita kutsutaan adiposyyteiksi eli rasvasoluiksi. Adiposyyttien tuma ja sytoplasma ovat työntyneet aivan solun reunalle rasvapisaran täyttäessä solun. Rasvapisara muodostuu useimmiten triglyserideistä, joissa kolme karboksyylihappomolekyyliä on esteröitynyt yhteen glyserolimolekyyliin. Esterit ovat luonteeltaan poolittomia.[10]

Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rasvakudos tuottaa adipokiineiksi kutsuttuja hormoneja, entsyymejä ja proteiineja, joita ei synny muualla kehossa. Adipokiinihormoneita tunnetaan tällä hetkellä jo yli 50 eri tyyppiä ja ne säätelevät esimerkiksi ruokahalua, verisuonten uudismuodostusta, verenpainetta, immuunivastetta ja insuliiniherkkyyttä.[5]

Normaali määrä ihonalaista rasvaa näyttäisi suojaavan etenkin naisia sydänsairauksilta, mutta liian paksu rasvakudos ja etenkin vatsaontelon rasvakertymät aiheuttavat rasvakudoksen jatkuvaa lievää tulehdusta, joka altistavaa metaboliselle oireyhtymälle, tyypin 2 diabetekselle ja aivohalvaus- sekä sydänkohtausriskiä lisäävälle valtimonkovettumataudille. Ihonalaisessa rasvakerroksessa syntyy tulehdusta hillitsevää adiponektiini-hormonia, joka ehkäisee plakkien muodostumista verisuonten seinämiin. Kyseisen hormonin määrä on suurimmillaan niillä, joilla on normaalin paksuinen ihonalainen rasvakerros, ja vähenee rasvakerroksen lisääntyessä.[5]. Tämän lisäksi rasvakerros lähettää viestiproteiineja aivoihin, maksaan ja haimaan ja vastaanottaa niitä kaikkialta kehosta. Ensimmäinen löydetty adipokiini oli leptiini.

Suurin osa elimistön varastoenergiasta on rasvaa, sillä siinä on runsaasti energiaa painoyksikköä kohti.[8] Ihmisen aiemmassa evoluution vaiheessa rasva oli tärkeää vararavintoa, joten rasvan kertyminen takasi ihmisten selviämisen niukempien aikojen yli.[6]

Ihonalaiskerroksen rasva toimii ihon ohella lämmöneristeenä, joka estää elimistön sisäosien lämpötilavaihtelut. Rasva johtaa lämpöä huomattavasti huonommin kuin muut kudostyypit, joten se on keholle erityisen tärkeä lämpötilan vakauttaja.[11]

Rasvakudos suojaa silmää, joka sijaitsee rasvakudoksen ympäröimänä kallon luiden muodostamassa suppilomaisessa silmäkuopassa.[12] Rasvakudos toimii myös sisäelinten suojakerroksena.

Ruskea rasvakudos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runsaasti verisuonia sisältävää ja lämmönmuodostumista tehostavaa ruskeaa rasvakudosta esiintyy etenkin tärkeiden verisuonten ympärillä ja haaraumissa, selkärangan vieressä, kaulan alueella solisluiden kuopissa, jota kautta aivoihin menevä veri kulkee sekä vastasyntyneillä myös lapaluiden välissä ja munuaisten ympärillä[13]. Ruskeaa rasvakudosta esiintyy myös horrostavilla eli talviunta nukkuvilla eläimillä kuten siilillä ja karhulla[14]. Ruskean rasvan yhteismäärä on ihmisellä korkeintaan 200–300 grammaa[15].

Ruskeat rasvasolut käyttävät elektroninsiirtoketjusta vapautuvasta energiasta pienemmän osan ATP:n muodostamiseen, joten energiaa muuttuu lämmöksi suhteessa enemmän kuin muissa soluissa. Ruskeissa rasvasoluissa on runsaasti mitokondrioita ja niiden aineenvaihdunta voi sympaattisen hermoston vaikutuksesta jopa yli kaksinkertaistua.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-x.
  • Happonen, Holopainen, Sariola, Sotkas, Tenhunen, Tihtarinen-Ulmanen, Venäläinen: Bios 4 – Ihmisen biologia. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 978-951-0-27632-7.
  • Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos – Johdanto lääketieteen opintoihin. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Adrienne L. Zihlman, Debra R. Bolter: Body composition in Pan paniscus compared with Homo sapiens has implications for changes during human evolution. Proceedings of the National Academy of Sciences, 16.6.2015, nro 24, s. 7466–7471. PubMed:26034269. doi:10.1073/pnas.1505071112. ISSN 0027-8424. Artikkelin verkkoversio. en
  2. Galenos – Johdanto lääketieteen opintoihin s. 195
  3. Stephen C. Cunnane, Michael A. Crawford: Energetic and nutritional constraints on infant brain development: implications for brain expansion during human evolution. Journal of Human Evolution, 2014-12, nro 77, s. 88–98. PubMed:24928072. doi:10.1016/j.jhevol.2014.05.001. ISSN 1095-8606. Artikkelin verkkoversio.
  4. Mikä on hyvä rasvaprosentti? Laske täältä omasi. 29.11.2015. https://yle.fi/uutiset/3-8433230
  5. a b c Jani Kaaro.Rasva säätelee terveyttä. Hyvä Terveys 21.3.2011
  6. a b Bios 4 – Ihmisen biologia s. 163
  7. a b Ihmisen fysiologia s. 404–406
  8. a b Bios 4 – Ihmisen biologia s. 86
  9. Vijay P. Singh, MBBS, on the Role of Unsaturated Fats in Severe COVID-19 www.medpagetoday.com. 8.6.2020. Viitattu 30.12.2020. (englanniksi)
  10. Galenos – Johdanto lääketieteen opintoihin s.92
  11. a b Ihmisen fysiologia s. 414
  12. Bios 4 – Ihmisen biologia s. 112
  13. Puolikas voipaketti pitää kehon lämpimänä ja veren puhtaana – Elimistön ruskea rasva on yhä osin mysteeri tutkijoille Yle Uutiset. Viitattu 9.1.2021.
  14. Sjastaad, Hove, Sand: "Physiolgy of Domestic Animals". Scandinavian Veterinary Press, 2003, s. 57–58.
  15. Puolikas voipaketti pitää kehon lämpimänä ja veren puhtaana – Elimistön ruskea rasva on yhä osin mysteeri tutkijoille Yle Uutiset. Viitattu 9.1.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]