Omega-3-rasvahapot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruokien rasvat
Fat structural formulae.svg
Katso myös
Makrillissa on erityisen paljon ihmiselle käyttökelpoisia omega-3-rasvahappoja.

Omega-3-rasvahapot ovat monityydyttymättömiä rasvahappoja, joiden hiiliketjun ensimmäinen kaksoissidos metyyliryhmän päästä laskettuna on kolmannessa hiili-hiili-sidoksessa.

Omega-3-rasvahappoihin kuuluvat muuan muassa kaloissa ja merinisäkkäisssä esiintyvät, sydänterveyttä edistävät[1] dokosaheksaeenihappo (DHA), eikosapentaeenihappo (EPA) ja klupanodonihappo (DPA). Ihmisen olisi hyvä saada ravinnosta edellä mainittuja rasvahappoja, sillä vaikka elimistö pystyy tuottamaan alfalinoleenihaposta DHA:ta ja EPA:a, jää muunnoksen hyötysuhde vain 0–9 prosenttiin[2][3] .

Omega-3-rasvahapot säilyvät parhaiten, jos ruuan kypsentää friteeraamisen ja pannulla paistamisen sijaan höyryttämällä, keittämällä tai uunissa[4][5].

Ravitsemussuositukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalarasvan sisältämä dokosaheksaeenihappo DHA edistää sydämen, aivojen ja silmien terveyttä.

Suomen Sydänliitto suositti vuonna 2010, että EPA:ta ja DHA:ta tulisi saada 2 000 kcal:n päivittäisellä energiankulutuksella vähintään 200 milligrammaa vuorokaudessa. Kyseisen määrän saa noin puolesta teelusikallisesta kalanmaksaöljyä,[6] 13 grammasta makrillia tai 55 grammasta kirjolohta.[7] Lisäksi liitto suositteli, että monilla ihmisillä omega-3-rasvahappojen esiasteena toimivaa alfalinoleenihappoa sisältäviä elintarvikkeita nautittaisiin niin paljon, että niistä saisi 2 000 milligrammaa alfalinoleenihappoa vuorokaudessa, mikä vastaa noin kahta ruokalusikallista rypsiöljyä. Kyseisestä määrästä alfalinoleenihappoa syntyy elimistössä 0–180 milligrammaa DHA:ta ja alle 75 milligrammaa EPA:ta[8][9].

Sydäntautipotilaiden ja muihin riskiryhmiin kuuluvien tulisi saada EPA ja DHA -rasvahappoja kuitenkin vähintään 1 000 milligrammaa vuorokaudessa[10], mikä vastaa 67 grammaa makrillia tai 274 grammaa kirjolohta tai 1,5 ruokalusikallista kalanmaksaöljyä. Sydänliitto varoitti myös, ettei kasviöljyjen käytön pitäisi olla suhteettoman runsasta kalanrasvan saantiin verrattuna, koska kasviöljyjen sisältämä linolihappo (LA) vähentää alfalinoleenihapon muuntumista EPA:ksi ja DHA:ksi.[10]

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuoden 2016 suositus elimistölle käyttökelpoisten omega-3-rasvahappojen osuudesta oli noin puolet pienempi eli sen mukaan riitti, että nautitaan kaksi kala-ateriaa viikossa, joista vähintään toinen sisältää rasvaista kalaa. Lisäksi piti nauttia päivittäin omega-3-rasvahappojen esiastetta alfalinoleenihappoa sisältäviä ruoka-aineita esimerkiksi seuraavasti: leivän päällä sukupuolesta riippuen 6–9 teelusikallista margariinia, ruokalusikallinen öljyä salaatin kanssa ja ruoanvalmistukseen pehmeitä rasvoja sisältävää rasvaa kuten kasviöljyä tai margariinia.[11] Omega-3-rasvahappojen osuuden ravinnon kokonaisenergiamäärästä tuli olla noin 1 %, eli 2 000 kcal energiankulutuksella 2 000–3 000 milligrammaa omega-3-rasvahappoja.[12].

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan kalaa kannattaa syödä suositusten rajoissa, jotta ihminen saisi riittävästi omega-3-rasvahappoja[13]. Dioksiinin ja PCB:n vuoksi Ruotsin elintarvikevirasto suosittelee, että lapset ja nuoret naiset söisivät Itämeren lohta, taimenta tai silakkaa enintään kaksi kolme kertaa vuodessa. Evira sallii yksi tai kaksi kertaa kuussa, jos kerta-annos on vain 100 grammaa.[14] Poistamalla nahan saa pois kolmanneksen kalan dioksiineista ja PCB:stä. Kasvatetussa kalassa niitä on vain vähän, koska kasvatusrehua valvotaan.[13] Kuluttaja-lehden mukaan Itämeren lohessa on kymmenkertainen määrä ympäristömyrkkyjä kasvatettuun loheen verrattuna.[15] Toisaalta lohen EPA- ja DHA-rasvahappopitoisuus on puolittunut kymmenessä vuodessa, koska kasvatettuja lohia ruokitaan nykyään pitkälti kasviksilla kalaöljyn ja -jauhon sijaan. Siksi norjalaisestakaan lohesta ei enää saa hyviä rasvahappoja paremmin kuin kirjolohesta. Samalla tosin dioksiini- ja PCB-pitoisuudet ovat vähentyneet.[15]

Harvardin yliopiston tiedotuskeskus esitti vuonna 2008, ettei ihmisen elimistö pystyisi valmistamaan eikosapentaeenihappoa EPA:ta eikä dokosaheksaeenihappoa DHA:ta kasviperäisestä alfalinoleenihaposta, ja suositteli sen vuoksi rasvaisen kalan säännöllistä syöntiä tai vaihtoehtoisesti levistä uutetun EPA:n ja DHA:n nauttimista[16]. Lääkäriseura Duodecimin vuonna 2016 julkaisemassa artikkelissa todettiin, että ihmisen elimistö pystyy valmistamaan alfalinoleenihaposta sekä EPA:ta että DHA:ta.[11]. Keskimäärin 7–8 % alfalinoleenihaposta muuntuu elimistössä biologisesti aktiivisiksi omega-3-rasvahapoiksi. Siitä vain alle puolet muuntuu EPA:ksi. Vain 0–9 % alfalinoleenihaposta muuntuu DHA:ksi, eli kaikkien elimistö ei kykene valmistamaan alfalinoleenihaposta DHA:ta.[17][18] Vegaaneilla todetaankin usein alhaisia veren EPA- ja DHA-pitoisuuksia[19].

Omega-3-rasvahappojen saanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriperäisten omega-3-rasvahappojen saanti on keskimäärin 163 milligrammaa päivässä, mutta kulutus vaihtelee maittain väillä 5-3886 mg[20].

Omega-3-rasvahappojen lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dokosaheksaeenihappo (DHA) ja eikosapentaeenihappo (EPA) ja ovat ihmiselle käyttökelpoisia omega-3-rasvahappoja. DHA:ta ja EPA:a syntyy myös vesien mikrolevissä, joista ne leviävät ravintoketjuun. DHA:ta ja EPA:a esiintyy eniten turskan maksasta valmistetussa öljyssä, jonka DHA-pitoisuus on 16 painoprosenttia ja EPA-pitoisuus 11 painoprosenttia[21]. Kalat sisältävät DHA:ta 0,1–3,4 % ja EPA:a 0,1–1,5 %. DHA:ta ja EPA:a on eniten mädissä[22] sekä rasvaisissa kalalajeissa kuten makrillissa, ankeriaassa ja sillissä.[23]

Joidenkin ihmisten elimistö kykenee myös muuntamaan hyvin pienen osan nautitusta alfalinoleenihaposta (ALA) DHA:ksi ja EPA:ksi. Runsaasti alfalinoleenihappoa sisältäviä ravintoaineita ovat pellavansiemenöljy, hamppuöljy, rypsiöljy ja saksanpähkinä. Muita lähteitä ovat muut ruokaöljyt, pellavansiemenet, paahdettu rouhittu pellava ja hampunsiemenet.[12][24][25] Pähkinöissä on yleensä runsaasti alfalinoleenihappoa, mutta maapähkinä tekee tästä poikkeuksen.

Keskivertosuomalainen saa 80 % omega-3-rasvahapoista tai niiden esiasteista rypsiöljystä ja 20 % kalasta. Koska vain noin 0–9 % kasviöljyn alfalinoleenihaposta muuntuu elimistölle käyttökelpoiseksi DHA:ksi ja 3 % elimistölle käyttökelpoiseksi EPA:ksi,[26][27] suomalaisten saamasta elimistölle käyttökelpoisesta DHA:sta on arviolta 100–78 prosenttia peräisin kalasta ja 0–22 prosenttia rypsiöljystä ja EPA:sta vastaavasti 89 prosenttia kalasta ja 11 prosenttia rypsiöljystä.

DHA:ta esiintyy myös äidinmaidossa, ja tutkijat ovat esittäneet, että sitä pitäisi lisätä äidinmaidonkorvikkeisiin[28].

Eniten ihmiselle käyttökelpoista omega-3-rasvahappoa sisältävät ruoka-aineet (EPA plus DHA)
Lähde: Fineli[12] ja Möller Oy[29]
Ruoka-aine Pitoisuus aineessa
Kalanmaksaöljy 24 000 mg/dl
Makrilli 4 830 mg/100 g
Kirjolohi 1 525 mg/100 g
Siika 756 mg/100 g
Silakka 709 mg/100 g
Eniten alfalinoleenihappoa sisältävät raaka-aineet (ALA)
lähde: Fineli[12]
Ruoan raaka-aine pitoisuus aineessa
mg / 100 g
Pellavansiemen kokonainen 22 813
Rypsiöljy 10 876
Rypsiöljy kylmäpuristettu 10 000
Saksanpähkinä 9 080
Ruokaöljy keskiarvo 8 999
Hampunsiemen kokonainen 7 810
Ruokaöljy teollisuuskäyttöön 7 673
Leivontamargariini 80 % juokseva, keskiarvo 7 500
Soijaöljy 7 322
Kasvirasvalevite 70 % keskiarvo 5 160
Margariini 60 % keskiarvo 4 549
Oregano, kuivattu 4 180
Margariini 40 % keskiarvo 2 921
Paistoöljy palmu-, palmuydin- ja rypsiöljyseos 2 894

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinnon omega-rasvahapot vaikuttavat laaja-alaisesti hyvinvointiin ja terveyteen. EPA ja DHA osallistuvat erityisesti hermoston kehitykseen sekä verenkiertoelimistön ja immuunijärjestelmän toimintaan[30]. Omega-3-rasvahapot osallistuvat myös esimerkiksi verisuoniston ja rauhasten toimintaan ja kehitykseen sekä auttavat alentamaan kolesterolia.[31] Omega-3-rasvahapot auttavat sydämen kammioita ylläpitämään vakaata rytmiä ja suojaavat sydäntä vahingollisilta rytmihäiriöiltä. Ne ehkäisevät vaarallisten verihyytymien muodostumista verenkierrossa. Omega-3-rasvat alentavat myös veren triglyseridejä, jotka ovat verenkierrossa yleisimpiä rasvaa kuljettavia hiukkasia.[16] Omega 3 -rasvahapot vähentävät tulehdusta hiirillä, mutta tulokset eivät ehkä päde ihmisiin[32]. Omega 3-rasvahappoja sisältävä kalarasva on osoittautunut tehokkaimmaksi reumakipuja lievittäväksi ruokavaliohoidoksi[33]. Alfalinoleenihappo lievittää tulehduksen oireita, vähentää veren hyytymistä ja ehkäisee sydämen rytmihäiriöitä sekä rintasyöpää.[34]

Psyyke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rasvahapot ylläpitävät vireystasoa.[31] Tutkimusten mukaan rasvahappovalmisteet eivät kuitenkaan auta lukivaikeuksissa.[35] Esimerkiksi Jyväskylän alueella 3–6-luokkalaisille tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, ettei rasvahappoja saaneen ryhmän kehitys poikennut plaseboryhmästä.[36]

Sydänterveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 julkaistiin laaja ja perusteellinen tutkimuskatsaus kansainvälisen tutkijaryhmän toimesta, jonka johdossa oli Cambridgen yliopiston kansanterveyslaitoksella työskennellyt sydän- ja verisuonisairauksiin erikoistunut epidemiologi. Tutkimus laadittiin Britannian sydänsäätiön toimesta, ja siihen koottiin 72 siihen mennessä julkaistua tutkimusta, joihin oli osallistunut yhteensä yli puoli miljoonaa koehenkilöä.[37] Tuloksena oli, että runsaimmin monityydyttämättömiä omega 3-rasvahappoja saaneilla oli 13 prosenttia pienempi sairastumisriski. Omega-3-rasvahappojen suojaava vaikutus liittyi ennen kaikkea kaloista saataviin dokosaheksaeenihappo DHA:han, eikosapentaeenihappo EPA:an ja erityisesti klupanodonihappo DPA:han, kun taas kasviperäisellä alfalinoleenihapolla ei ollut kovinkaan suurta suojaavaa vaikutusta[1].

Omega-3-rasvahappojen uskotaan ehkäisevän myös sydämen hengenvaarallisia rytmihäiriöitä[38].

Laaja vuoden 2005 yhdysvaltalainen, lähes 280 000 sydänpotilaan kaksoissokkokoe-tutkimuksien katsaus toteaa, että omega-3-rasvahapot ja statiinit laskivat parhaiten sydäntauti- ja muuta kuolleisuutta.[39]

Laajan, 18 600 potilaan JELIS-kalaöljytutkimuksen mukaan statiinien lisähoitona annettu EPA ei merkittävästi vähentänyt kuolleisuutta tai kuolettavia sydänkohtauksia suhteessa verrokkiin. EPAa saaneiden ei-kuolettavat sydänkohtaukset ja rintakipukohtaukset vähenivät merkittävästi verrattuna verrokkiryhmään, jotka saivat pelkästään statiineja.[40]

Jotkin tutkijat pitävät veren omega-rasvahappotasojen mittausta hyvänä sydän- ja verisuonisairauksien riskin mittarina.[41][42]

Diabetes[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laaja 4 500 henkilön viisitoistavuotinen seurantatutkimus ei havainnut DHA- tai EPA-rasvahappojen saannin vähentävän tyypin 2 diabetesriskiä.[43] Sen sijaan ensimmäisen elinvuoden aikana nautittu kalanmaksaöljy näyttäisi vähentävän riskiä sairastua ykköstyypin diabetekseen[44].

Amerikkalaisessa aineistossa diabeettiseen neuropatiaan sairastuneiden diabeetikkojen ALA:n päivittäinen saanti oli merkittävästi vähäisempää (1,25 ± 0,07 g) kuin muiden diabeetikkojen (1,45 ± 0,05 g).[45] Japanilaistutkimuksen mukaan EPA vähensi tyypin 2 diabeteksen munuaisille aiheuttamia komplikaatioita.[46]

Nivelreuma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omega 3-rasvahappoja sisältävä kalarasva on osoittautunut tehokkaimmaksi reumakipuja lievittäväksi ruokavaliohoidoksi[47].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Rajiv Chowdhury ym.: Association of Dietary, Circulating, and Supplement Fatty Acids With Coronary Risk. Annals of Internal Medicine, 18.3.2014, nro 6. doi:10.7326/m13-1788. ISSN 0003-4819. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  2. Goyens PL, Spilker ME, Zock PL et al. Conversion of {alpha}-linolenic acid in humans is influenced by the absolute amounts of {alpha}-linolenic acid and linoleic acid in the diet and not by their ratio. Am J Clin Nutr. 2006 Jul;84(1): 44–53 Free Full Text
  3. Willams CM, Burdge G. PubMed Long-chain n-3, PUFA: plant v. marine sources. Proc Nutr Soc. 2006;65(1): 42–50. Review.
  4. Miten lohen eri kypsennysmenetelmät vaikuttavat sen ravintoarvoihin? https://blogs.helsinki.fi/hnfb124-2017/2017/12/01/miten-lohen-eri-kypsennysmenetelmat-vaikuttavat-sen-ravintoarvoihin/
  5. What Is the Healthiest Way to Cook Fish? Healthline. 6.7.2017. Viitattu 11.11.2020. (englanniksi)
  6. Möller Kalanmaksaöljy. Ravintosisältö. https://www.moller.fi/tuote/moller-kalanmaksaoljy/
  7. Fineli.fi-tietokanta. https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet?q=
  8. Goyens PL, Spilker ME, Zock PL et al. Conversion of {alpha}-linolenic acid in humans is influenced by the absolute amounts of {alpha}-linolenic acid and linoleic acid in the diet and not by their ratio. Am J Clin Nutr. 2006 Jul;84(1): 44–53 Free Full Text
  9. Willams CM, Burdge G. PubMed Long-chain n-3, PUFA: plant v. marine sources. Proc Nutr Soc. 2006;65(1): 42–50. Review.
  10. a b Neuvokas perhe – ohjausmenetelmä (pdf) Suomen sydänliitto. Viitattu 28.11.2010.
  11. a b Ursula Schwab: Omega-rasvahapot. Lääkärikirja Duodecim 1.11.2016
  12. a b c d Eniten ja vähiten sisältävät elintarvikkeet, Rasvahappo 18:3 n-3 (alfalinoleenihappo) Fineli
  13. a b Kalan syöntisuositukset 27.9.2017. Evira.fi.
  14. Ruotsi varoittaa lohen, taimenen ja silakan syönnistä Yle Uutiset. 12.6.2013.
  15. a b Lohen terveellisyys romahti – Kuluttaja: Hyviä rasvahappoja enää puolet entisestä Iltasanomat. 7.12.2016.
  16. a b Kala ja kalaöljy: Useimmille, mutta ei kaikille hyödyksi. Terve.fi
  17. Goyens PL, Spilker ME, Zock PL et al. Conversion of {alpha}-linolenic acid in humans is influenced by the absolute amounts of {alpha}-linolenic acid and linoleic acid in the diet and not by their ratio. Am J Clin Nutr. 2006 Jul;84(1): 44–53 Free Full Text
  18. Willams CM, Burdge G. PubMed Long-chain n-3, PUFA: plant v. marine sources. Proc Nutr Soc. 2006;65(1): 42–50. Review.
  19. Hanna Kivimäki: Poikkileikkaustutkimus vegaanien ruoankäytöstä ja ravintoaineiden saannista
  20. Global, regional, and national consumption levels of dietary fats and oils in 1990 and 2010: a systematic analysis including 266 country-specific nutrition surveys. https://tinyurl.com/y3ov5q5q
  21. Möller Kalanmaksaöljy. Ravintosisältö. https://www.moller.fi/tuote/moller-kalanmaksaoljy/
  22. Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 11.11.2020.
  23. Raaka-aineluokka: Kalat, Fineli plus Finelin julkaisema makrillin ravintoainetaulukko
  24. Sami M. Hämäläinen: Hamppuöljyn vaikutus seerumin lipidipitoisuuksiin sekä seerumin lipidien rasvahappokoostumukseen toukokuu 2002. Kuopion yliopisto. Viitattu 21. toukokuuta 2007. (suomeksi)
  25. King's College Review of Nutritional Attributes of Cold Pressed Hemp Seed Oil
  26. Goyens PL, Spilker ME, Zock PL et al. Free Full Text Conversion of {alpha}-linolenic acid in humans is influenced by the absolute amounts of {alpha}-linolenic acid and linoleic acid in the diet and not by their ratio. American Journal of Clinical Nutrition 2006 Jul;84(1): 44–53
  27. Willams CM, Burdge G. Long-chain n-3 PUFA: plant v. marine sources. Proc Nutr Soc. 2006;65(1): 42–50. Review.PubMed
  28. Stewart Forsyth, Sheila Gautier, Norman Salem: The importance of dietary DHA and ARA in early life: a public health perspective. The Proceedings of the Nutrition Society, 11 2017, nro 4, s. 568–573. PubMed:28285606. doi:10.1017/S0029665117000313. ISSN 1475-2719. Artikkelin verkkoversio.
  29. Möller Kalanmaksaöljy. Ravintosisältö. https://www.moller.fi/tuote/moller-kalanmaksaoljy/
  30. Miten lohen eri kypsennysmenetelmät vaikuttavat sen ravintoarvoihin? https://blogs.helsinki.fi/hnfb124-2017/2017/12/01/miten-lohen-eri-kypsennysmenetelmat-vaikuttavat-sen-ravintoarvoihin/
  31. a b Elina Jyväs: rypsiöljy hoitaa kehoa ja mieltä. Yhteishyvä Ruoka 3/2011.
  32. Kevin L Fritsche: The Science of Fatty Acids and Inflammation123. Advances in Nutrition, 7.5.2015, nro 3, s. 293S–301S. PubMed:25979502. doi:10.3945/an.114.006940. ISSN 2161-8313. Artikkelin verkkoversio.
  33. Reumataudit ja ravinto | Reumaliitto www.reumaliitto.fi. Viitattu 29.10.2020.
  34. Rypsiöljy pitää kehon kunnossa. Kunto ja terveys.
  35. Austin, P. (2007): Huuhaata oppimisen vaikeuksiin. Helsingin Sanomat 15.5.2007, Tiede & Luonto D 2
  36. Leila Kairaluoma, Vesa Närhi, Timo Ahonen, Jari Westerholm ja Mikko Aro Niilo Mäki Instituutista Child: Care, Health and Development -lehtilähde tarkemmin?
  37. Anahad O'Connor: Study Questions Fat and Heart Disease Link 17.3.2014. The New York Times International. Viitattu 18.3.2014.
  38. The Inuit Paradox. How can people who gorge on fat and rarely see a vegetable be healthier than we are? By Patricia Gadsby and Leon SteeleJanuary 20, 2004 https://www.discovermagazine.com/health/the-inuit-paradox
  39. Marco Studer, MD; Matthias Briel, MD; Bernd Leimenstoll, MD; Tracy R. Glass, MSc; Heiner C. Bucher, MD, MPH: Effect of Different Antilipidemic Agents and Diets on Mortality: A Systematic Review. Archives of Internal Medicine, APR 11, 2005, nro VOL 165,, s. 725–729. American Medical Association. (englanniksi)
  40. Yokoyama M., Origasa H., Matzunaki M. et al. Abstract Effects of eicosapentaenoic acid on major coronary events in hypercholesterolaemic patients (JELIS): a randomized open-label, blinded endpoit analysis. The Lancet 2007;369:1090–8
  41. Jabbar R, Saldeen T. A new predictor of risk for sudden cardiac death. Upsala Journal Med Sci Vol. 111, 2006 – Issue 2 169–178
  42. von Schacky C., Harris W. S. PubMed Cardiovascular risk and the omega-3 index. Journal of Cardiovascular Medicine (Hagerstown). 2007;8 Suppl 1:S46-9.
  43. van Woudenbergh GJ, van Ballegooijen AJ, Kuijsten A, Sijbrands EJ, van Rooij FJ, Geleijnse JM, Hofman A, Witteman JC, Feskens EJ.: Eating fish and risk of type 2 diabetes: A population-based, prospective follow-up study.. Diabetes Care, Epub 2009 Aug 12 Numero = 32(11), s. 2021–2026. Artikkelin verkkoversio Viitattu 24.3.2010. (englanniksi)
  44. Kalanmaksaöljy pienentää lapsen diabetesvaaraa. Terveysportti 17.12.2003
  45. Min Tao, Margaret A. McDowell, Sharon H. Saydah, and Mark S. EberhardtRelationship of Polyunsaturated Fatty Acid Intake to Peripheral Neuropathy Among Adults With Diabetes in the National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES) 1999–2004. Diabetes Care 2008 31: 93–95 Abstract
  46. Okuda Y, Mizutani M, Ogawa M et al. Long-term effects of eicosapentaenoic acid on diabetic peripheral neuropathy and serum lipids in patients with type II diabetes mellitus. Diabetes Research and Clinical Practice 1996 Sep–Oct;10(5): 280–287 PubMed.
  47. Reumataudit ja ravinto | Reumaliitto www.reumaliitto.fi. Viitattu 29.10.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]