Etikkahappo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etikkahappo

Acetic-acid-2D-skeletal.svg Acetic-acid-3D-balls.png

Tunnisteet
CAS-numero 64-19-7
Ominaisuudet
Molekyylikaava CH3COOH
Moolimassa 60,05 g/mol
Sulamispiste 16,7 °C (289,6 K)
Kiehumispiste 118,1 °C (391,2 K)
Tiheys 1,049 g/cm3 (neste)
1,266 g/cm3 (kiinteä)

Etikkahappo eli etaanihappo on karboksyylihappo, jossa on yksi karboksyyliryhmä. Se on kirkasta, pistävän hajuista, syövyttävää veteen sekoittuvaa nestettä. Etikkahapon rakennekaava on CH3COOH ja kemiallinen kaava C2H4O2. Etikkahappo on heikko monoproottinen happo, joka pKa-arvo vesiluoksessa on 4,75. Sen konjugaattiemäs on asetaatti-ioni (CH3COO). Kotitaloudessa käytettävä etikka on etikka­hapon laimea liuos.[1]. Vedetöntä tai yli 80-massaprosenttista etikkahappoliuosta sanotaan jääetikaksi. Vedetön etikkahappo kiteytyy jo 16,7 °C:ssa eli vain vähän alle huoneenlämpötilan. Etikkahapon moolimassa on 60,1 g/mol, sulamispiste 16,7 °C, kiehumispiste 118 °C, tiheys (20 °C:ssa) 1,05 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), leimahduspiste 39 °C c.c., itsesyttymislämpötila 427 °C ja CAS-numero 64–19–7.[2] Etikkahapon suoloja ja estereitä nimitetään asetaateiksi.

Etikkahappo on tärkeimpiä kemianteollisuuden raaka-aineita. Sitä käytetään muun muassa elintarvikkeiden lisäaineena (E260), monien lääkeaineiden (kuten aspiriinin), hajuaineiden, painovärien, muovien, selluloosa-asetaatin, pehmitinaineiden ja asetaattikuitujen valmistukseen.[1] Suomessa etikkahappoa käytetään muun muassa seuraavien kemikaalien valmistukseen: karboksimetyyliselluloosa (CMC), peretikkahappo (C2H4O3) ja kloorietikkahappo (C2H3ClO2).

Etikkahappoa valmistetaan hapettamalla etanolia. Tämän reaktion saavat aikaan etikkahappobakteerit[3], ja sen reaktioyhtälö on
CH3CH2OH + O2 → CH3COOH + H2O.

Nykyisin etikkahappoa valmistetaan myös hiilivetyjä, esimerkiksi butaania hapettamalla, sekä kalsiumkarbidista.[1] Puun kuivatislaustuote sisältää etikkahappoa noin 50 %.

Etikkahappopitoisuutta mitataan asetometrillä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mälkönen, Pentti: Orgaaninen kemia, s. 136. Otava, 1979. ISBN 951-1-05378-7.
  2. Etikkahapon kansainvälinen kemikaalikortti ICSC.
  3. Mälkönen, s. 132

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]