Tyydyttymätön rasvahappo
Tyydyttymätön rasvahappo on rasvahappo, joiden rasvahappoketjussa on yksi tai useampi korkeaenerginen kaksoissidos. Rasvahappo on kertatyydyttymätön, jos se sisältää yhden kaksoissidoksen, ja monityydyttymätön, jos se sisältää useamman kaksoissidoksen.
Kaksoissidokset ovat yleensä cis-muodossa. Rasvahappoja, jotka sisältävät trans-muodossa olevan kaksoissidoksen sanotaan transrasvahapoiksi.
Kaikki ravintorasvat sisältävät tyydyttymättömiä rasvahappoja[1]. Ylivoimaisesti suurin osa eurooppalaisen ruokavalion tyydyttymättömistä rasvahapoista koostuu linoli- ja alfalinoleenihapoista[2].
Yleiset ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paljon tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävä rasva ei jähmety jääkaapissa. Lisäksi paljon tyydyttymättömiä ja etenkin paljon monityydyttymättömiä rasvahappoja sisältävä rasva härskiintyy muita rasvoja herkemmin. Tämä johtuu siitä, että tyydyttymättömien rasvahappojen korkeaenergiset kaksoissidokset tekevät rasvasta helposti hapettuvaa[3].
Tyydyttymättömien omega-7-rasvahappojen kuten palmitoleiinihapon ja vakseenihapon hapettuminen ihon pinnalla 2-nonenaaliksi saattaa olla vanhan henkilön hajuksi kutsutun ilmiön syynä[4].
Omega-3-rasvahapot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Omega-3-rasvahappoihin kuuluvat alfalinoleenihappo (ALA), jota saa esimerkiksi pellavansiemen-, hamppu- tai rypsiöljystä sekä saksanpähkinöistä, sekä kalasta tai kalaöljystä saatavat eikosapentaeenihappo (EPA), dokosaheksaeenihappo (DHA), ja eikosatetraeenihappo (ETA). Myös stearidonihappo (SDA) on omega-3 rasvahappo. Kasviöljyistä saatavasta ALAsta osa muuttuu ihmisen elimistössä EPAksi.[5]
Omega-6-rasvahapot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Omega-6-rasvahappoperheeseen kuuluvat pähkinöistä, kasviöljyistä ja vihanneksista saatava linolihappo (LA) ja lihasta, maitotuotteista ja äyriäisistä saatava arakidonihappo (AA). Omega-6 perheeseen kuuluvat myös dihomogammalinoleenihappo (DGLA) sekä gammalinoleenihappo (GLA), joita ei esiinny normaalissa ravinnossa, mutta niitä syntyy ihmisen elimistössä linolihaposta.[5] Dihomogammalinoleenihappoa ja gammalinoleenihappoa löytyy mm. äidinmaidosta. Gammalinoleenihappoa ei sellaisenaan ole tavallisimmin käytetyissä kasviöljyissä lainkaan, mutta sitä on joissakin kasvikunnan tuotteissa, kuten helokin- ja mustaherukan siemenissä.[5]
Linolihappo muuttuu kehossa delta-6-desaturaasi-entsyymin vaikutuksesta gammalinoleenihapoksi ja edelleen elongaasi-entsyymin avulla dihomogammalinoleenihapoksi. Mikäli delta-6-desaturaasi-entsyymin toiminta on esimerkiksi sairauksien, infektioiden tai vanhenemisen vuoksi estynyt tai puutteellista, on ravinnon täydentäminen gammalinoleenihapolla tarpeellista.[5] Gammalinoleenihappoa esiintyy erityisesti Suomessa jalostetun Finola-kuituhampun siemenöljyssä.
Muut tyydyttymättömät rasvahapot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edellä käsiteltyjen rasvahappojen lisäksi tyydyttymätön kaksoissidos voi sijaita myös muissa kohdin hiilivetyketjua. Esimerkkejä ovat
- Omega-5-rasvahapot: Myristoleiinihappo ja granaattiomenahappo
- Omega-7-rasvahapot: Palmitoleiinihappo (PA)
- Omega-9-rasvahapot: Öljyhappo (OA)
Voi ja monet muut eläinrasvat sisältävät muun muassa konjugoitua linolihappoa (CLA), jota ei luokitella omega-rasvahapoksi.
Tyydyttymättömät rasvahapot ravinnossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki rasvaa sisältävät ruoka-aineet sisältävät tyydyttymättömiä rasvahappoja[1]. Ylivoimaisesti suurin osa eurooppalaisen ruokavalion tyydyttymättömistä rasvahapoista koostuu linoli- ja alfalinoleenihapoista[2].
Oliivin rasvassa on 70 prosenttia kertatyydyttymättömiä rasvahappoja ja 14 prosenttia monityydyttymättömiä rasvahappoja[6]. Saksanpähkinässä on runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja ja muissa pähkinöissä runsaasti kertatyydyttymättömiä rasvahappoja[7]. Yli puolet sian[8] ja broilerin rasvasta[9] koostuu tyydyttymättömistä rasvahapoista. Noin puolet lampaan rasvan rasvahapoista on tyydyttymättömiä[10]. Kalanrasvassa ja valtameressä elävien nisäkkäiden, kuten valaiden, rasvassa on runsaasti omega-3-rasvahappoja.
| Rasva tai öljy | ALA | EPA | DHA | ETA | SDA | LA | AA | DGLA | GLA | PA | OA |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| n-3 | n-6 | n-7 | n-9 | ||||||||
| Voi[11] | 4 | 30 | |||||||||
| Kylmäp.rypsiöljy[5] | 6–10 | 50–57 | 0 | 18–26 | |||||||
| Oliivi-[5] | 0–1 | 4–21 | 0 | 55–83 | |||||||
| Hamppu- lähde? | 21 | 2 | 57 | 4 | 6 | ||||||
| Auringonkukka-[5] | < 1 | 48–74 | 0 | 14–39 | |||||||
| Pellava-[5] | 30–60 | 10–25 | 0 | 13–36 | |||||||
| Soija-[5] | 6–10 | 50–57 | 0 | 18–26 | |||||||
| Seesam-[5] | 0 | 42–48 | 0 | 36–42 | |||||||
Terveysvaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kertatyydyttymättömät rasvahapot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2021 julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että kertatyydyttymättömät rasvahapot vähentävät aterianjälkeisiä verensokerin heilahteluita suurimmalla osalla ihmisistä, mutta lisäävät joillain ja osalla ihmisistä niillä ei ole mitään vaikutusta verensokeriin. Erot saattoivat liittyä tutkittavien perimään, painoindeksiin, suolistomikrobeihin tai elintapoihin.[12]
Monityydyttymättömät rasvahapot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2021 julkaistussa kiinalaistutkimuksessa havaittiin, että eniten monityydyttymättömiä rasvahappoja nauttivalla väestöneljänneksellä esiintyy yli kolme kertaa enemmän ei-alkoholiperäistä rasvamaksaa kuin vähiten nauttivilla. Riski alkaa lisääntyä voimakkaasti päiväsaannin ylittäessä 19 grammaa. Tutkimuksen osanottajamäärä oli 1068 henkeä ja rasvamaksan muut riskitekijät vakioitiin.[13]
Vuonna 1999 julkaistussa brittitutkimuksessa havaittiin, että monityydyttymättömien rasvahappojen runsas saanti (15 energiaprosenttia) lisää veren hapettuneen glutationin määrää, mitä pidetään yhtenä oksidatiivisen stressin biomarkkerina. Myös virtsan TBARS-aineiden (thiobarbituric acid reactive substances) määrä kasvoi, joita pidetään rasvojen hapettumisen biomarkkereina. Tulos viittasi siihen, että monityydyttymättömät rasvahapot lisäävät elimistön oksidatiivista stressiä.[14]
Tyydyttymättömät rasvahapot nostavat veren insuliinipitoisuutta, mikä lisää kakkostyypin diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien riskiä[15].
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 15.11.2023.
- ↑ a b Ans Eilander, Rajwinder K. Harika, Peter L. Zock: Intake and sources of dietary fatty acids in Europe: Are current population intakes of fats aligned with dietary recommendations? European Journal of Lipid Science and Technology, 2015-09, 117. vsk, nro 9, s. 1370–1377. PubMed:26877707 doi:10.1002/ejlt.201400513 ISSN 1438-7697 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Sian ja naudan ruokinnan vaikutus lihan laatuun. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja A7. Sivu 27. https://core.ac.uk/download/pdf/52206014.pdf
- ↑ S. Haze, Y. Gozu, S. Nakamura, Y. Kohno, K. Sawano, H. Ohta and K. Yamazaki: 2-Nonenal Newly Found in Human Body Odor Tends to Increase with Aging. Journal of Investigative Dermatology, 2001, 116. vsk, nro 4, s. 520–524. PubMed:11286617 doi:10.1046/j.0022-202x.2001.01287.x
- ↑ a b c d e f g h i j Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 138–140. WSOY, 1997. ISBN 9510212954
- ↑ Oliiviöljy – Vihreä superöljy www.juoksija-lehti.fi. Arkistoitu 28.10.2020. Viitattu 25.10.2020.
- ↑ Kati Laine: Mikä on paras pähkinä? ravistamo. 13.12.2019. Viitattu 25.10.2020.
- ↑ Sianliha keskiarvo Fineli. Arkistoitu 21.7.2013. Viitattu 20.2.2013.
- ↑ Broileri, kokonainen, nahkoineen, raaka Fineli. Arkistoitu 21.7.2013. Viitattu 20.2.2013.
- ↑ Lampaanliha rasvainen Fineli. Arkistoitu 21.7.2013. Viitattu 20.2.2013.
- ↑ Pentti Mälkönen: Orgaaninen kemia. Otava, 1979. ISBN 951-1-05378-7
- ↑ Keho reagoi eri ruokiin yllättävän yksilöllisesti, kertoo tutkimus – terveellinen ruoka saattaakin nostaa kolesterolia tai verensokeria Yle Uutiset. 9.10.2021. Viitattu 13.11.2023.
- ↑ Yong Xie, Huan Tian, Bin Xiang, Ding Li, Jian Liu, Zhuoyan Cai, Yuzhou Liu, Hua Xiang: Total polyunsaturated fatty acid intake and the risk of non-alcoholic fatty liver disease in Chinese Han adults: a secondary analysis based on a case–control study. BMC Gastroenterology, 30.11.2021, 21. vsk, nro 1, s. 451. PubMed:34847883 doi:10.1186/s12876-021-02039-2 ISSN 1471-230X Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Dietary intakes of polyunsaturated fatty acids and indices of oxidative stress in human volunteers. European Journal of Clinical Nutrition, 1.7.1999, 53. vsk, nro 7, s. 523–528. doi:10.1038/SJ.EJCN.1600783 ISSN 0954-3007 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Minä väitän | Yleinen ravitsemussuositus ei ole paras mahdollinen kaikille – Ihmiset reagoivat samoihin ruoka-aineisiin yllättävän yksilöllisesti, sanoo asiantuntija Helsingin Sanomat. 29.9.2021. Viitattu 6.10.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tyydyttymätön rasvahappo Wikimedia Commonsissa
