Veri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Veren punasoluja
Verenkiertoelimistö

Veri (lat. sanguis) on nestemäinen kudos, joka kuljettaa happea ja ravinteita kehon eri osiin ja kuona-aineita kehon kuona-aineidenpoistosta vastaaviin osiin. Normaalilla ihmisellä on kehossaan verta noin seitsemän prosenttia kokonaispainosta eli aikuisella miehellä noin viisi litraa.[1] Veri liikkuu sydämen pumppauksen vaikutuksesta verisuonistoa pitkin kaikkialle elimistöön.

Veren tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veren tehtävä on kuljettaa happea veren punasoluissa kudoksille ja tarpeetonta hiilidioksidia pois kudoksista keuhkojen kautta. Myös ravintoaineet kuten hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit sekä vitamiinit ja hivenaineet kulkeutuvat veren mukana ruoansulatuksesta kaikkiin kudoksiin. Veri pitää elimistön lämpötilan tasaisena, ja sydämen aiheuttama verenpaine muuttaa elimistön yleistä lämpötilaa. Elimistöstä poistettavat kuona-aineet kulkeutuvat veressä munuaisiin, joissa ne suodattuvat pois. Veren mukana kulkeutuvat myös hormonit kudoksiin.

Verenvuoto haavassa poistaa kehosta mahdollisesti pistohaavan kautta tulleita epäpuhtauksia tai kiinteitä aineita. Haavasta vuotava veri hyytyy haavaa suojaavaksi ruveksi. Rupi lähtee pois kun sen alle on kasvanut uutta ihoa.

Veri antaa iholle väriä. Vanhusten pintaverenkierron heikkeneminen tekee ihon harmahtavaksi. Ihon väri voi muuttua myös tupakoinnin seurauksena pintaverenkierron heiketessä. Iho voi olla myös kalmankalpea. Punastumisessa verisuonet tuovat ihon läheisiin kudoksiin enemmän verta. Iho voi olla punakka myös saunomisen jälkeen (lämmön poistamiseksi kehosta).

Verisuonisto ja verenkierto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sydämessä on kaksi eteistä ja kaksi kammiota. Kun sydämen oikea kammio supistuu, veri työntyy keuhkovaltimoa pitkin keuhkoihin. Siellä veressä oleva hiilidioksidi poistuu ulos hengitysilmaan ja punasolujen hemoglobiiniin sitoutuu sisäänhengitysilmasta happea. Keuhkoista veri tulee keuhkolaskimoa pitkin sydämen vasempaan eteiseen ja sen kautta vasempaan kammioon.

Kun sydämen vasen kammio supistuu, veri pumppautuu suurimpaan valtimoon, aorttaan. Siitä haarautuu yhä pienempiä valtimoita kaikkialle kehoon. Pienimmät haarat ovat hiussuonia, joita on tiheässä kaikissa kudoksissa. Niissä verestä siirtyy ravintoaineita ja happea jokaiseen soluun, ja samalla soluissa syntyneet kuona-aineet siirtyvät vereen. Hiussuonet yhtyvät yhä suuremmiksi laskimoiksi, joita pitkin veri virtaa takaisin sydämen oikeaan kammioon, ja kierto alkaa alusta.

Veren koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verestä suurin osa, 55 % kokonaisvolyymista, koostuu sen soluväliaineesta, veriplasmasta. Veriplasman tehtävä on kuljettaa ravintoaineita, hiilidioksidia, lämpöä, hormoneja ja muita aineita. Muusta verikudoksesta eroteltuna tämä väliaine on kellertävää ja kirkasta. Veren eri solut, joiden päätyypit ovat punasolut eli erytrosyytit, valkosolut eli leukosyytit sekä verihiutaleet eli trombosyytit, muodostavat loput 45 prosenttia veren tilavuudesta. Punasolujen tehtävä on hapenkuljetus, ja ne sisältävät hemoglobiinia, joka on rautapitoinen yhdiste. Valkosolut toimivat ruumiin puolustuksessa joko "syömällä" taudinaiheuttajia tai tuottamalla vasta-aineita. Verihiutaleet osallistuvat veren hyytymiseen ja saavat täten aikaan sen, ettei haavasta yleensä vuoda verta kovin kauan. Verisoluja syntyy litteiden luiden ytimessä, valkosoluja myös muun muassa imusolmukkeissa.

Veri sairaanhoidossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos potilas on menettänyt paljon verta onnettomuudessa tai synnytyksessä, hänelle voidaan siirtää toisen ihmisen verta. Verensiirtoja tehdään myös leikkauspotilaille ja leukemiaa sairastaville. Kaikki veri ei sovi kaikille, vaan luovuttajan pitää yleensä olla samaa veriryhmää. Kuitenkin voidaan 0-veriryhmän verta siirtää myös A- ja B-ryhmiin kuuluville ihmisille ja AB-ryhmään kuuluville minkä tahansa veriryhmän verta.

Koska veri kuljettaa aineita kaikkialle elimistöön, nestettä tai lääkeaineita voidaan annostella elimistöön tiputtamalla ne verisuoneen. Tällä tavoin ne vaikuttavat nopeammin kuin suun kautta nautittuina.

Kansanuskomuksiin liittyy käsitys "pahasta verestä" jonka pois laskemisen kuppaamalla uskottiin parantavan monia sairauksia.[2]

Iilimatoja on käytetty jo 50-luvulla eaa. parantamaan ihmisen terveyttä. Suomessa iilimatojen käytöstä on mainintoja 1700-luvun puolivälistä. Iilimadot ovat imeneet ihmisestä pois huonoa verta (vertaa kuppaus). [3]

Sairauksia ja riskitekijöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimpiä verisuonistosairauksia on verenpainetauti, jossa verenpaine kasvaa normaalia suuremmaksi. Korkea verenpaine on myös sepelvaltimotaudin riskitekijä.

Jos veressä ei ole tarpeeksi hemoglobiinia, on kyseessä anemia. Tavallisin syy anemiaan on raudan puutos. Leukemiassa eli verisyövässä sen sijaan valkosoluja muodostuu ylettömästi liikaa.

Tupakointi vaikuttaa ihmisen vereen ja verenkiertoon kahdella tavalla. Ensinnäkin tupakasta tuleva hiilimonoksidi eli häkä sitoutuu punasoluihin 200 kertaa aktiivisemmin kuin happi.[4] Näin ollen tupakoivan henkilön veri kuljettaa kehossa vähemmän happea. Tupakointi aiheuttaa myös ääreisverenkierron heikkenemistä. Tämä tuntuu raajojen kylmyytenä.

Kolestroli kerääntyy verisuonen sisäpinnalle. Kerääntyessään se voi aiheuttaa lopulta veritulpan.

Verenmyrkytys on tapaturma, joka johtaa usein kuolemaan.

Veri ruoanlaitossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teuraseläinten verta käytetään monien ruokalajien valmistamiseen. Esimerkiksi Skotlannissa valmistetaan verivanukasta, Suomessa mustaa makkaraa, veriohukaisia, rössypottua ja veririeskaa. Veririeskan lisäksi on myös muita leipäohjeita, joissa osa nesteestä korvataan verellä. Veri antaa ruokalajeille mustan värin.

Riistaeläimistä veri vuodatetaan ulos saaliin kuoltua.

Veri uskonnossa ja kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeesuksen veri on kristinuskon keskeisiä käsitteitä, ja siihen liittyvä symboliikka on kristinuskossa tärkeällä sijalla. Ristinkuolemassa roomalainen sotilas puhkaisi Jeesuksen kyljen. Haavasta vuoti ensin veri ja sitten vesi. [5] Tätä on tulkittu siten, että kaikki veri on vuotanut ulos kehosta. Ehtoollisen asetussanojen mukaan ehtoollisviini merkitsee Kristuksen verta[6][7], minkä eri kirkkokunnat ovat kuitenkin ymmärtäneet eri tavoin. Kysymys ehtoollisen luonteesta onkin suurimpia kristillisten kirkkokuntien välisiä kiistakysymyksiä.

Mooseksen laissa kielletään veren käyttö ruokana[8] Useimmat kristityt eivät kuitenkaan katso tämän samoin kuin muidenkaan Vanhan testamentin ruokasäännösten olevan enää Uuden liiton aikana voimassa, vaikkakin Uudessa Testamentissa on maininta, ettei verta tulisi syödä (Apt. 15:29). Sen sijaan esimerkiksi Jehovan todistajat pitävät tästä kiinni ja tulkitsevat sen kieltävän myös verensiirrot. Myöskään muslimit eivät käytä veriruokia, koska ne on kielletty Koraanissa.

Vampyyrit ovat myyttisiä hahmoja, jotka imevät ihmisten verta.[9]

Aatelisilla uskottiin olevan sininen veri.[10] Veri oli perinnöllisyyden symboli, puhuttiin ihmisistä joilla on aatelisverta, tai edes pieni tippa kuninkaallista verta.

Lappalaiset uskovat shamaanien kykyyn seisauttaa verenvuotoja. Kerrotaan, että suurikin valtimoverenvuoto on loppunut verenseisauttajan loitsuilla.

Verivalassa valan vannojat sekoittavat toistensa vertan omaansa. Veriveljiksi sanotaan sukulaispoikia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nienstedt, W., Hänninen, O., Arstila, A., Björkqvist, S: "Ihmisen fysiologia ja anatomia", 12. uudistettu painos. WSOY, 1999.
  2. Kuppaus Hoitola Tasapaino. Viitattu 22.2.2009.
  3. http://www.saunalahti.fi/arnoldus/verijuot.html
  4. http://www.kaypahoito.fi/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=sll26316 Tupakoinnin vaikutukset haavan paranemiseen, Lääkärilehti 2006;61(33):3203-3208
  5. Joh. 19:34-35
  6. Matt. 26:26-29
  7. 1. Kor. 11:23-25
  8. 3. Moos: 3:17
  9. Martikainen A.: Vimmaiset vampyyrit 2008. MTV3. Viitattu 22.2.2009.
  10. Suomen siniveriset MTV3. Viitattu 22.2.2009.