Nivelreuma

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Reuma)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nivelreuma kädessä

Nivelreuma (Arthritis rheumatoides) on tulehduksellinen reumasairaus. Sitä sairastaa suomalaisista noin 1 % eli lähes 50 000. Reumasairauksia on myös monta muuta, kuten nivelpsoriasis ja systeemiset sidekudossairaudet ja selkärankareuma. Perintötekijä HLA-B27 altistaa selkärankareumalle.

Nivelreuman tärkeä piirre on niveltulehdus. Sairaus on yleisempi naisilla kuin miehillä. Myös lapset voivat sairastaa nivelreumaa.

Nivelreuman syytä ei ole vielä saatu selville, mutta tiedetään kuitenkin, että perintötekijä HLA-DR4 altistaa nivelreumalle. Oletetaan, että ihmisillä joilla on kyseinen geeni, tietyt tartuntataudit, esimerkiksi virukset, voivat aiheuttaa taudin puhkeamisen. Muita altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi D-vitamiinin puutos, naissukupuoli ja keski-ikä.

Yhdessä tutkimuksessa on havaittu pienentynyt riski sairastua nivelreumaan, jos tutkimuksen nainen on juonut 10 vuoden ajan säännöllisesti kolme tai useamman määrän alkoholijuomia viikossa. Tutkimuksessa tarkoitettu annos alkoholijuomia vastasi noin puolen litran tuoppia olutta, 150 ml viiniä tai 50 ml likööriä. Testeissä testattiin naisia, jotka olivat juoneet alkoholia, sekä vuonna 1987 että vuonna 1997. Naisia seurattiin seitsemän vuotta vuosina 2003–2009, kun he olivat 54-89-vuotiaita. Tällä aikaa 197 heistä sairastui reumaan. Alkoholia juoneilla riski sairastua oli tutkimuksen mukaan jopa 52 % alempi verrattuna täysraittiisiin. Tutkimuksessa kuitenkin huomautettiin, että enempi juopottelu on tutkimatonta aluetta, eikä sen vaikutuksia tiedetä. Toiset tutkimukset kuitenkin kieltävät nämä väitteet. Tutkimus toteutettiin 34 000:lle vuosina 1914–1948 syntyneille ruotsalaisille naisille.[1]

Nivelreuma lukeutuu niin sanottuihin autoimmuunisairauksiin, missä kehon oma immuunijärjestelmä on kääntynyt osittain omaa elimistöä vastaan ja aiheuttaa liiallista tulehdusta ennen kaikkea nivelissä. Niveltulehduksessa tulehdussolujen erittämät aineet vaurioittavat nivelkalvoa. Reaktio aiheuttaa nivelkalvon tulehduksen, jonka seurauksena nivelen synoviakudos lisääntyy. Jos tulehdus jatkuu pitkään hoitamattomana , nivelen rusto rappeutuu ja sen alla olevaan luuhun muodostuu eroosiota. Nivelreuman tarkka syy ei ole tiedossa, mutta elintavoilla ja perintötekijöillä ajatellaan olevan vaikutus sairauden syntyyn ja etenemiseen. Tupakoinnin katsotaan olevan nivelreumalle suurin ulkoinen altistava tekijä. Nivelreuma kehittyy yleensä hitaasti, mutta sairaus voi myös alkaa äkillisesti, jolloin useat nivelet turpoavat yhtäaikaisesti. Verestä mitattaessa tulehdusarvot voivat olla hyvin korkeat tai normaalit. Reuman ensioireina voi olla nivelten, etenkin sormien ja varpaiden aamujäykkyys, arkuus ja turvotus ja oireet esiintyvät yleensä symmetrisesti. Nivelreumaan voi liittyä yleiskunnon laskua, väsymystä, ruokahaluttomuutta ja lievää kuumeilua. Kortisonipistoja käytetään ajoittain, mutta niiden jatkuvaa käyttöä tulee välttää haittavaikutuksien takia. Fysioterapeutin tavoitteena on parantaa ja ylläpitää nivelten liikkuvuutta ja toimintakykyä. Kestävyysliikunta parantaa aineenvaihduntaa ja verenkiertoa.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nivelreuman täydellinen parantuminen on vielä toistaiseksi mahdotonta, mutta taudin etenemistä voidaan hidastaa ja eteneminen voidaan jopa pysäyttää täysin. Lisäksi kipuja voidaan lieventää ja tulehdusta vähentää. Hoitokeinoja nivelreuman hoitoon ovat lääkkeet, fysioterapia, leikkaukset ja nivelten tukeminen. Lääkityksenä on käytössä muun muassa tulehduskipulääkkeet, kortisonijohdokset, sytostaatit, kannabis[2] sekä uudet biologiset reumalääkkeet. Suosituimpia lääkkeitä ovat metotreksaatti, sulfasalatsiini, hydroksiklorokiini ja leflunomidi.

Biologiset reumalääkkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biologiset lääkkeet ovat yhdistelmä-DNA-tekniikalla valmistettuja proteiineja, joista nivelreuman hoidossa käytettävistä useimmat pyrkivät tuumorinekroositekijän neutralisoimiseen elimistössä. Tuumorinekroositekijä on sytokiini, jolla on keskeinen rooli reumaan ja muihin autoimmuunisairauksiin liittyvien immunologisten reaktioiden käynnistämisessä. Osa biologisista lääkkeistä on rakenteeltaan vasta-aineita, elimistön oman puolustusjärjestelmän kehittämiä rakenteita, jotka neutraloivat solunulkoisesta tilasta tunnistamiaan molekyylejä sitoutumalla niihin ja estämällä siten niiden vaikutuksia. Euroopassa nivelreuman hoitoon on hyväksytty kaksi vasta-ainerakenteista lääkettä, Remicade (vaikuttava aine infliksimabi) ja Humira (vaikuttava aine adalimumabi). Näiden lisäksi käytössä on myös Enbrel-niminen valmiste, jonka sisältämä proteiini (etanersepti) on geenitekniikalla valmistettu liukoinen muoto tuumoorinekroositekijän reseptoriproteiinista fuusioituna immuunijärjestelmän tunnistusta helpottavaan osaan.

Suomalaisen Käypä Hoito -suosituksen mukaan biologisten lääkkeiden aloitus on katsottu aiheelliseksi, jos nivelreuma on edelleen aktiivinen perinteisten reumalääkkeiden yhdistelmähoidosta huolimatta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Moderate drinking may reduce risk of rheumatoid arthritis (Medical Express), [1]
  2. http://www.medicalnewstoday.com/releases/33376.php
  3. Käypä hoito -suositus Nivelreuma. Duodecim, 2000 ja 2003. 116(2): s. 193-215, verkossa


Reumaliitto, nivelreuma. https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/reumataudit/nivelreuma. 4.10.2017

Kari Eklund, 2012. Nivelreuma, Vaasa.

Terveyskirjasto, nivelreuma. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00051&p_hakusana=Nivelreuma. 4.10.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.