Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä.
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä.
ICD-10 E28.2
ICD-9 256.4
OMIM 184700

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (polycystic ovary syndrome eli PCOS) on endokriininen eli umpierityssairaus, jota tavataan 5–10 prosentilla naisista. Tavallisimpana hormonihäiriönä hedelmällisessä iässä olevilla naisilla se on myös pääsyy näiden hedelmättömyyteen. Oireyhtymän oireet ja vaikeusaste vaihtelevat hyvinkin paljon. Vaikka sairauden varsinaisia syitä ei tiedetä, näyttää siltä, että insuliiniresistenssi ja PCOS ovat yhteydessä toisiinsa.

Muut nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien mittaan tätä sairautta on kutsuttu monella eri nimellä, esimerkiksi:

  • polykystinen munasarjatauti (tämä ei kuitenkaan ole hyvä nimi sairaudelle, sillä se ei esiinny samantapaisena eri ihmisissä*)
  • munasarjojen monirakkulaisuus
  • PCO (tämä tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että potilaan munasarjoissa on rakkula/rakkuloita. Jos muut oireet puuttuvat, ei ole PCOS.)
  • monirakkulainen munasarjaoireyhtymä
  • PCOD (vrt. polykystinen munasarjatauti)

HUOM! Se, että munasarjoissa on kystoja tai –rakkuloita ei tarkoita sitä, että naisella olisi PCOS, eikä jo diagnosoiduilla naisilla ole välttämättä monirakkulaisia munasarjoja. Vaikka lantionalueen ultraäänitutkimus on tärkeä diagnostinen keino, se ei ole suinkaan ainut. PCOS:n määrittäminen voi olla vaikeaa, sillä potilailla voi olla hyvinkin erilaisia oireita, jotka esiintyvät eri tavoin. Tästä syystä tätä sairautta pidetään nimenomaan oireyhtymänä eikä tautina, vaikka usein näkee nimitystä “polykystinen munasarjatauti”.

Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PCOS:sta käytetään yleisesti kahta määritelmää:

  • Vuonna 1990 NIH:n/NICHD:n sponsoroima konsensusryhmä ehdotti, että potilaalla on PCOS, jos hänellä on (1) joko kliinisiä tai biokemiallisia hyperandrogenismin merkkejä, (2) oligo-ovulaatio, ja (3) on poissuljettu muita sairauksia, jotka aiheuttaisivat monirakkulaisia munasarjoja.
  • Vuonna 2003 Rotterdamissa sijaitsevan ESHRE:n/ASRM:n konsensusryhmä päätti, että PCOS-diagnoosia varten riittää, että seuraavista kriteereistä kaksi kolmesta täytetään: (1) joko oligo-ovulaatio tai anovulaatio, (2) hyperandrogenismi ja (3) monirakkulaiset munasarjat näkyvät ultra-äänellä sekä muut sairaudet tai häiriöt, jotka voisivat aiheuttaa PCOS:a on poissuljettu.

Rotterdam-määritelmä on laajempi ja näin kattaa myös esimerkiksi potilaita, joilla ei ole liikaa androgeeneja, kun taas NIH/NICHD-määritelmän täyttämisen edellytys on nimenomaan hyperandrogeenisuus. Tämä on tärkeää monesta syystä, mutta erityisesti sen takia, että PCOS-tutkimuksia hyperandrogeenikoista ei voida ekstrapoloida sellaisille, joille ei ole liikaa androgeeneja.

Oireet ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisia oireita:

Löydöksiin luetaan:

  • useampi kysta (rakkula) jommassakummassa tai kummassakin munasarjassa. Ultraäänessä nämä rakkulat usein näyttävät helminauhalta.
  • rakkuloiden takia suurentuneet munasarjat, jotka ovat yleensä 1,5–3 kertaa isommat kuin normaalit munasarjat.
  • munasarjojen ulkopinta on paksuuntunut, sileä ja helmenvalkoinen
  • krooninen lantiokipu, joka johtunee ahtaammasta lantioalueesta suurempien munasarjojen takia. Todellista syytä ei kuitenkaan tiedetä
  • kuukautiskierron kolmantena päivänä testattu LH:n (luteinisoivan hormonin) ja FSH:n (follikkelia stimuloivan hormonin) välinen suhde on suurempi kuin 1:1.
  • korkeita testosteroniarvoja.
  • matalia sukupuolihormoneja sitovan globuliinin arvoja.
  • hyperinsulinemia eli liikaa insuliinia.

Riskit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naiset, joilla on PCOS, ovat altistuneita seuraaville riskeille:

Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että naiset, joilla on PCOS, saavat todennäköisemmin keskenmenon kuin naiset, joilla ei ole. Sen lisäksi PCOS-potilaiden epäsäännölliset kuukautiskierrot ja munasolun irtoamattomuus vaikeuttavat heidän raskaaksituloaan. Lääkkeillä ja ruokavalion muutoksilla pystytään kuitenkin usein mahdollistamaan normaali raskaus.

Diagnoosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän sairauden parhaasta diagnosointitavasta kiistellään edelleen, mutta esimerkiksi seuraavia kokeita tehdään:

Erotusdiagnoosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puuttuviin tai harvakseltaan tuleviin kuukautisiin ja liikakarvoitukseen löytyy myös muita syitä, esimerkiksi synnynnäinen lisämunuaishyperplasia eli CAH, Cushingin oireyhtymä, hyperprolaktinemia ja muita aivolisäke- tai lisämunuaissairauksia. Näitä on suljettava pois ennen kuin diagnoosi tehdään.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]