Raskausmyrkytys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Raskausmyrkytys eli -toksemia tunnetaan lääketieteellisesti paremmin nimillä pre-eklampsia ja eklampsia. Eläimillä puhutaan myös tiineysmyrkytyksestä.

Pre-eklampsiaa esiintyy noin viidessä prosentissa raskauksista: pahimmillaan se voi johtaa äidin tai vauvan menehtymiseen. Pre-eklampsia ja sen seurauksena kehittyvä raskauskouristus ovat yleisimpä äitikuolleisuuden syitä maissa, joissa ei ole tehokasta äitiyshuoltoa. On arvioitu, että tähän sairauteen menehtyisi vuosittain ainakin 60 000 naista. Sairauden kehittymistä ei osata kunnolla ennakoida tai estää, ja ainoa tehokas hoito vaivaan on raskauden päättäminen joko keisarileikkauksella tai käynnistämällä synnytys. Pre-eklampsia aiheuttaakin noin kuudenneksen ennenaikaisista synnytyksistä.[1]

Ihmisillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanlaajuisesti raskausmyrkytys ja raskauskouristus ovat yleisin äitikuolleisuuden syy. Suomessa kuolemanriski on nykyään hyvin pieni. Raskausmyrkytys etenkin lievänä uhkaakin enemmän sikiön kuin äidin terveyttä ja henkeä. Tiedetään myös, että raskauden aikana raskausmyrkytykseen sairastuneilla on kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin myöhemmin.

Raskaudenaikaiset verenpaineongelmat merkitään ICD-10-tautiluokituksen koodein O10–O14.

Yleinen käsitys raskausmyrkytyksestä on, että se on vain loppuraskausajan vaiva, joka aiheuttaa lähinnä verenpaineen kohoamista ja virtsan proteiinien lisääntymistä.

Raskausmyrkytys voi kuitenkin puhjeta milloin tahansa 20. raskausviikon jälkeen, joskus aiemminkin. Valtaosa raskausmyrkytyksistä alkaa vasta 32.-36. raskausviikolla tai vasta lähellä laskettua-aikaa. Raskausmyrkytykselle ei ole nykytietämyksen valossa löydetty aukotonta lääketieteellistä selitystä, vaan perimmäinen syy sen kehittymiseen on vielä epäselvä.

Todennäköisesti raskausmyrkytys saa alkunsa jo alkuraskaudessa istukan verisuoniston rakentuessa, vaikka oireet puhkeavatkin vasta myöhemmin. Varsinaisessa raskausmyrkytyksessä istukan toiminta heikkenee ja sekä äidin että lapsen yleisvointi huononee. Raskausmyrkytykseen voi liittyä häiriöitä istukan verenkierrossa sekä sikiön kasvussa. Tällöin istukassa tai napanuorassa on yleensä infarkteja tai blokkeja, jotka hidastavat sikiön ravinnon ja hapen saantia. Myös äiti voi tulla erittäin sairaaksi.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raskausmyrkytyksen selkein potilaan itse havaittavissa oleva oire on turvotus varsinkin kasvoissa ja muualla ylävartalossa. Myös huonovointisuus, väsymys, heikko olo, jatkuva päänsärky, verenpaineen kohoaminen ja proteiinin erittyminen virtsaan sekä ylävatsakivut ja mahdolliset näköhäiriöt ovat yleisiä raskausmyrkytyksen oireita. Kaikkia oireita ei kuitenkaan aina ilmene samalla potilaalla.

Lievä raskausmyrkytys eli pre-eklampsia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lievä raskausmyrkytys ei yleensä vaaranna äidin henkeä. Verenpaine kohoaa vain hieman ja virtsassa on vain vähän valkuaista. Mitä korkeampi verenpaine ja enemmän valkuaista virtsassa, sitä vakavampi tilanne on.[2]

Raskausmyrkytys voi pahentua lyhyen ajan kuluessa, joten on tärkeää pitää oireita tarkoin silmällä. Tila vaatii usein lisäseurantaa, jopa sairaalahoitoa, jossa sikiön vointia voidaan seurata. Tärkein hoito raskausmyrkytyksessä on rauhallinen lepo. Eräitä lääkeaineita kuten verenpainelääkkeitä tai salisylaatteja käytetään myös sairaalahoidossa. Toiset äidit saattavat joutua syömään jopa kymmenkunta pilleriä verenpainelääkettä päivässä. Aina sekään ei auta. Raskausmyrkytystä ei siis varsinaiseti voida hoitaa muulla tavoin kuin raskaudenkeskeytyksellä, joten pahan raskausmyrkytyksen yhteydessä saatetaan synnytys joutua käynnistämään tai päätyä sektioon.

Raskauskouristus eli eklampsia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oireet voivat ilmestyä hyvinkin äkillisesti ja voimakkaina, pahimmillaan seurauksena on raskauskouristus eli eklampsia, jossa äidin ja sitä myötä sikiön vointi huononee vakavasti hapenpuutteen takia. Kouristuksen alkaessa synnytyksen käynnistäminen on kuitenkin myöhäistä ja ainoa vaihtoehto on välitön hätäsektio. Näin vaikeat raskausmyrkytykset ovat kuitenkin harvinaisia. Suomessa kouristuskohtauksen saa nykyisin enää 0-2 äitiä vuodessaselvennä. Raskaudenaikainen seuranta ja yleinen äitiysneuvola ovat auttaneet puuttumaan raskausmyrkytykseen ajoissa.

Riskitekijät ja ennustettavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raskausmyrkytyksen riski kasvaa iän myötä ja on pienimmillään noin 15 vuoden iässä.[3] Raskausmyrkytystä on melko vaikea ennustaa, koska se vaihtelee yksilöllisesti eikä tehokkaita ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä tunneta. Joitakin riskitekijöitä on kuitenkin yksilöity.

Riskitekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä raskaudessa riski on myös suurempi. Toisinaan näistä raskausmyrkytyksen saaneella ei entuudestaan ole mitään näistä riskeistä.

Suojatekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • <20 vuoden ikä[4]
  • <20 kg/m2 painoindeksi[4]

Ennaltaehkäisy seuraavissa raskauksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikäli raskausmyrkytys on tullut varhain tai erittäin rajuna, pyritään syitä ja riskitekijöitä tutkimaan. Yleensä istukka lähtee patologille tutkittavaksi ja äidille tehdään kattavat tutkimukset verikokeilla. Mikäli kyseessä on ollut kouristuskohtaus tarkistetaan myös munuaiset, keuhkot, kohtu, maksa, perna sekä munasarjat.

Seuraavaan raskauteen on yleensä hoitona verta ohentava lääkitys (Klexane tai muu hepariinivalmiste), jota äidin tulisi piikittää itseensä päivittäin heti positiivisestä raskaustestistä alkaen. Toisena lääkityksenä tämän lisäksi käytetään pientä annosta asetyylisalisyylihappoa päivittäin. Näiden pitäisi ehkäistä infarktien ja tukoksien syntymistä ja täten myös itse raskausmyrkytyksen puhkeamista.

Lievään raskauden loppuajan raskausmyrkytykseen ei yleensä käytetä seuraavassa raskaudessa hoitoja eikä äitiä tutkita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/e1e392ad852e72f5c225680000404fa8/05de4e84ff999987c22579e6003f4046?OpenDocument
  2. http://www.vau.fi/Teemat/Teemakategoriat/Raskausajan-vaivat/Tunnista-raskausmyrkytys/
  3. de Vienne CM, Creveuil C, Dreyfus M. Does young maternal age increase the risk of adverse obstetric, fetal and neonatal outcomes: a cohort study. Eur J Obstet Gynecol Reprod Biol. 2009 Dec;147(2):151-6. [1] [2]
  4. a b c d e f Luealon P, Phupong V. Risk factors of preeclampsia in Thai women. J Med Assoc Thai. 2010 Jun;93(6):661-6. [3]
  5. http://www.sciencedaily.com/releases/2006/08/060803171027.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]