Seleeni
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Seleeni | ||||
| Tunnus | Se | ||||
| Järjestysluku | 34 | ||||
| Luokka | puolimetalli | ||||
| Lohko | p | ||||
| Ryhmä | 16, happiryhmä | ||||
| Jakso | 4 | ||||
| Tiheys | (25 °C) (heksagonaalinen harmaa muoto) 4,819×103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | 2,0 (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | harmaan metallinhohtoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1817, Jöns Jacob Berzelius | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 78,96[1] amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 115 (103) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 116 pm | ||||
| Van der Waalsin säde | 190 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Ar] 3d10 4s2 4p4 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 6 | ||||
| Hapetusluvut | -II, II, IV, VI | ||||
| Kiderakenne | heksagonaalinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 494 K (221 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 958 K (685 °C) | ||||
| Moolitilavuus | (25 °C) 16,42×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 95,48 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | (harmaa muoto) 6,69 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | 100 Pa 617 K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | 3350 m/s ohuessa sauvassa, 293 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 2,55 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,321 kJ/kg K | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) (amorfisena) 0,519 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Seleeni (lat. selenium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Se, järjestysluku 34 ja CAS-numero 7782-49-2.
Seleenin löysi 1817 ruotsalainen Jöns Jacob Berzelius. Nimi on peräisin kreikan sanasta selene, joka tarkoittaa kuuta. Luonnossa seleeniä on etupäässä sulfidimalmeissa kuten rikki- ja kuparikiisussa.[2]
Sisällysluettelo
Seleenin allotroopit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapaana alkuaineena esiintyessään seleenillä on useita allotrooppisia muotoja. Se voi esiintyä monokliinisinä kiteinä, jotka muodostuvat Se8 -molekyyleinä, amorfisena punaisena jauheena tai lasimaisena mustana seleeninä.[3]
Seleenin ketjurakenteinen allotrooppi on metallinen ja sitä kutsutaan myös harmaaksi seleeniksi. Kuumennettaessa kaikki muut muodot muuttuvat metalliseksi harmaaksi seleeniksi.[3] Seleenin harmaa metallinen muoto johtaa sähköä paremmin valoisassa kuin pimeässä. Seleeniä voidaan siis käyttää valonhavainnointidiodeissa, esimerkiksi kopiokoneissa sekä aurinko- ja valokennoissa.[2]
Seleeniyhdisteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seleenidioksidi (SeO2) CAS-numero 7446-08-4
- Seleenihapoke (H2SeO3) CAS-numero 7783-00-8
- Seleenihappo (H2SeO4) CAS-numero 7783-08-6
- Seleeniheksafluoridi (SeF6) CAS-numero 7783-79-1
- Seleenioksikloridi (SeOCl2) CAS-numero 7791-23-3
- Seleenitrioksidi (SeO3) CAS-numero 13768-86-0
- Seleenivety (H2Se) CAS-numero 7783-07-5
- Natriumselenaatti Na2SeO4
Seleeni ihmisen ravitsemuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seleeni on ihmiselle ja eläimille välttämätön hivenaine, mutta tarvittavat määrät ovat erittäin pieniä.
Suomalaisten seleenin saannista hivenaineena ravinnossa syntyi taannoinmilloin? vilkasta keskustelua, kun ilmeni että Suomen maaperässä sitä on vähän ja sitä myöten sen saanti on liian vähäistä. Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä lannoitteisiin ruvettiin lisäämään seleeniä. Ainakin Kemiran Y-lannoitteissa on natriumselenaattia, joka pidättyy maahan heikosti mutta kasvit saavat sen helposti käyttöönsä.[2]
Suomalaisten veren seleenipitoisuus on edelleen Kansanterveyslaitoksen seurannassa, ja lannoitteiden pitoisuuksia säädellään seurannan tulosten mukaan. Tarvittava määrä seleeniä tulee nykyisin viljasta, lihasta ja juustosta. Liian suuri vuorokausiannostus aiheuttaa myrkytyksen, jonka oireita ovat väsymys, pahoinvointi, hiusten lähtö, kynsivaurioita, iho-oireet, hampaiden irtoaminen ja hermostomuutokset. Hengityksessä on valkosipulimainen ominaishaju.[2]
Seleenin tarve ja saanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan seleeniä tulisi saada 4 µg/vrk ravinnosta energiana saatua megajoulea kohti eli aikuisilla naisilla noin 40 µg/vrk ja miehillä 50 µg/vrk. Erityisryhmillä kuten raskaana olevilla ja imettävillä naisilla tarve on hieman suurempi (55 µg/vrk). Lapsilla suositus vaihtelee iän mukaan. Suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi on määritelty aikuiselle 300 µg/vrk.[4] Suomalaiset saavat seleeniä keskimäärin: naiset 54 µg/vrk (8,2 mg/MJ/vrk) ja miehet 73 µg/vrk (8,1 mg/MJ/vrk). Suosituksiin verrattuna ravinnosta saadaan seleeniä riittävän runsaasti. Suomalaisten seleeni on peräisin lihasta, maidosta ja viljavalmisteista.[5]
Seleeni eläinten ravitsemuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erittäin nopeasti kasvavat, lihaa tuottavat eläimet voivat sairastua seleeninpuutteessa eräänlaiseen lihasrappeutumaan. Varsinkin pitkiin selkälihaksiin ja takajalkojen lihaksiin syntyy kudosrepeämiä. Mikäli eläin pääsee jalkeille ja saadaan hoidettua, lihaksiin voi jäädä arpeutumia. Vakavasti sairastuneet naudat ja siat joudutaan lopettamaan. Seleeniä on lisätty jo vuosia teollisiin rehuihin ja lannoitteisiin ja seleeninpuutossairaudet eivät enää ole yhtä yleisiä kuin 1980-1990 -luvuilla.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d Johanna Mannila: Seleeni, hivenaine ja myrkky Helsingin Sanomat 5.12.2006. Viitattu 8.7.2010.
- ↑ a b Anthony F. Masters: Allotropes Chemistry Explained. Viitattu 8.7.2010.
- ↑ Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Suomalaiset ravitsemussuositukset - ravinto ja liikunta tasapainoon. 2005. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Viitattu 10.10.2008.
- ↑ Paturi, M Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P (toim.): Finravinto 2007 -tutkimus 2008. Kansanterveyslaitos. Viitattu 10.10.2008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fineli: Seleenin lähteet ruoka-aineissa
- Seleenin kansainvälinen kemikaalikortti
- The Isotopes Project Home Page: Luettelo seleenin isotoopeista (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Selenium (englanniksi)
- Human Metabolome Database (HMDB): Selenium (englanniksi)
- Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Selenium (englanniksi)
- Mindat: Selenium (englanniksi)
- Webmineral: Selenium Mineral Data (englanniksi)
- Webmineral: Mineral Species containing Selenium (Se) (englanniksi)
- Americanelements: Selenium Technical and Safety Data (englanniksi)
- Argonne National Laboratory: Radiological and Chemical Fact Sheets to Support Health Risk Analyses for Contaminated Areas, Selenium sivut 46 - 47 (englanniksi) (pdf)
