Seleeni
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Seleeni | ||||
| Tunnus | Se | ||||
| Järjestysluku | 34 | ||||
| Luokka | epämetalli puolimetalli | ||||
| Lohko | p | ||||
| Ryhmä | 16, happiryhmä | ||||
| Jakso | 4 | ||||
| Tiheys | (25 °C) (heksagonaalinen harmaa muoto) 4,819 · 103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | 2,0 (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | harmaan metallinhohtoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1817, Jöns Jacob Berzelius | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | 78,971(8)[1] | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 115 (103) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 116 pm | ||||
| Van der Waalsin säde | 190 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Ar] 3d10 4s2 4p4 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 6 | ||||
| Hapetusluvut | -II, II, IV, VI | ||||
| Kiderakenne | heksagonaalinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 494 K (221 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 958 K (685 °C) | ||||
| Moolitilavuus | (25 °C) 16,42 · 10−3 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 95,48 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | (harmaa muoto) 6,69 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | 100 Pa 617 K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | 3 350 m/s ohuessa sauvassa, 293 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 2,55 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,321 kJ/(kg K) | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) (amorfisena) 0,519 W/(m·K) | ||||
| CAS-numero | 7782-49-2 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Seleeni (lat. selenium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Se, järjestysluku 34 ja CAS-numero 7782-49-2.
Seleenin löysi 1817 ruotsalainen Jöns Jacob Berzelius. Nimi on peräisin kreikan sanasta selene, joka tarkoittaa kuuta. Luonnossa seleeniä on etupäässä sulfidimalmeissa kuten rikki- ja kuparikiisussa (rautadisulfidi ja rautakuparisulfidi).[2]
Seleeni on myös kivennäisaine, ja ihminen tarvitsee sitä katalyytiksi entsyymi- ja hormonisäätelyyn.
Seleenin allotroopit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vapaana alkuaineena esiintyessään seleenillä on useita allotrooppisia muotoja. Se voi esiintyä monokliinisinä kiteinä, jotka muodostuvat Se8 -molekyyleinä, amorfisena punaisena jauheena tai lasimaisena mustana seleeninä.[3]
Seleenin ketjurakenteinen allotrooppi on metallinen ja sitä kutsutaan myös harmaaksi seleeniksi. Kuumennettaessa kaikki muut muodot muuttuvat metalliseksi harmaaksi seleeniksi.[3] Seleenin harmaa metallinen muoto johtaa sähköä paremmin valoisassa kuin pimeässä. Seleeniä voidaan siis käyttää valonhavainnointidiodeissa, esimerkiksi kopiokoneissa sekä aurinko- ja valokennoissa.[2]
Seleeniyhdisteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Seleenidioksidi (SeO2) CAS-numero 7446-08-4
- Seleenihapoke (H2SeO3) CAS-numero 7783-00-8
- Seleenihappo (H2SeO4) CAS-numero 7783-08-6
- Seleeniheksafluoridi (SeF6) CAS-numero 7783-79-1
- Seleenioksikloridi (SeOCl2) CAS-numero 7791-23-3
- Seleenitrioksidi (SeO3) CAS-numero 13768-86-0
- Seleenivety (H2Se) CAS-numero 7783-07-5
- Natriumselenaatti Na2SeO4
- 2C-SE C11H17NSe
Seleeni ihmisen ravitsemuksessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seleeni on ihmiselle ja eläimille välttämätön hivenaine, eli sitä tarvitaan pieniä määriä.
Seleeni sitoo myrkyllisiä raskasmetalleja, kuten elohopeaa, lyijyä ja kadmiumia. Seleenin puutos saattaa aiheuttaa sydänlihaksen rappeumaa ja kilpirauhassairauksia.[4][5]
Seleeniä varastoituu etenkin luurankolihaksiin[6].
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seleenin välttämättömyys ihmisten ja eläinten hyvinvoinnille huomattiin vasta vuonna 1957. Kotieläinten seleenin puutoksesta johtuvia vaivoja lääkittiin 1960-luvulla seleenillä ja E-vitamiinilla. Vuonna 1969 Suomessa siirryttiin lisäämään rehuun seleniittiä. 1970-luvulla tehdyssä perusteellisessa tutkimuksessa vahvistui Suomessa tuotetun ruuan hyvin matala seleenipitoisuus ja kun väestön seleeninsaannin todettiin olevan paljon suositusten alle, alisaannin mahdollisista haittavaikutuksista alettiin huolestua. Suomen ilmastossa ja sen maaperässä seleeni helposti sitoutuu maaperän metallimineraaleihin, kuten raudan, alumiinin ja mangaanin oksideihin, joista se ei enää liukene kasvien saataville.[7]
Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 1983 asettama Seleenityöryhmä esitti teollisiin lannoitteisiin lisättäväksi natriumselenaattia, jolla ruoka- ja rehuviljan seleenipitoisuus nostettaisiin tasolle 0,1 mg/kg. Kasvit muuttaisivat epäorgaanisen natriumselenaatin ihmisille ja eläimille sopivampaan muotoon. Tämä toteutettiin seuraavana vuonna ja jo 1985 kasvien seleenipitoisuus oli noussut kolmin-nelinkertaiseksi. Lannoitteet osoittautuivat helpoksi ja edulliseksi keinoksi varmistaa väestön riittävä seleeninsaanti ja erikseen nautittavista ravintolisistä voitiin luopua. Rehun seleenilisän tarvetta tarkkaillaan ja sitä on korjattu vuosina 1990, 1998, 2007 ja 2013. Huolimatta viljelymaille jatkuvasti levitettävästä seleenistä oli maaperässä olevan liukoisessa muodossa olevan seleenin määrä pysynyt 37 vuoden aikana vähäisenä, eikä pintavesissä ja kaloissa ollut havaittu liian suuria pitoisuuksia. Myös tätä seurataan jatkuvasti.[7]
Seleenin tarve ja saanti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seleenin riittävä saanti naisille on 75 μg/vrk ja miehille 90 μg/vrk.[8]
Seleenin suurin turvallinen saanti aikuisilla on 255 µg päivässä.[9]
Tärkeimpiä seleenin lähteitä ruokavaliossa ovat viljavalmisteet (jos ne on tuotettu alueilla, joissa maaperän seleenipitoisuus on riittävä), kala, liha, maitovalmisteet, pähkinät ja kananmuna. Suomalaisten naisten keskimääräinen seleenin saanti on 68 μg/vrk ja miesten 88 μg/vrk.[8]
Kuivattu nokkonen ja parapähkinä sisältävät erityisen runsaasti seleeniä. Kananmunia tarvittaisiin 4–5 turvaamaan seleenin päivittäinen tarve, kun jo 10 grammaa kuivattua nokkosta tai 14 grammaa parapähkinää ylittäisi turvallisena pidetyn päiväsaannin.[10]
Seleenin pitoisuus elintarvikkeissa on vahvasti riippuvainen maaperän seleenipitoisuudesta ja seleenin liukoisuudesta. Pohjoismaissa maaperän seleenipitoisuus on pieni. Suomessa seleeniä lisätään lannoitteisiin. Seleenin saanti voi olla liian vähäistä, jos ruokavalio pohjautuu pääasiassa seleeniköyhässä maaperässä viljeltyihin luomutuotteisiin. Vegaaniruokavaliossa seleenin saanti voi olla riittämätöntä, jos siinä käytetään pääosin luomutuotteita, joiden viljelyssä ei ole käytetty seleeniä sisältävää lannoitetta.[8]
Plasman selenoproteiinin pitoisuus heijastaa elimistön seleenitilaa, ja riittävä saanti perustuu plasman seleenipitoisuuteen 110 μg/l.[8]
Liikasaanti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seleenimyrkytyksen, oireita ovat väsymys, pahoinvointi, hiusten lähtö, kynsivauriot, iho-oireet, hampaiden irtoaminen ja hermostomuutokset. Hengityksessä on valkosipulimainen ominaishaju.[2]
Seleeni eläinten ravitsemuksessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erittäin nopeasti kasvavat, lihaa tuottavat eläimet voivat sairastua seleeninpuutteessa eräänlaiseen lihasrappeutumaan. Varsinkin pitkiin selkälihaksiin ja takajalkojen lihaksiin syntyy kudosrepeämiä. Mikäli eläin pääsee jalkeille ja saadaan hoidettua, lihaksiin voi jäädä arpeutumia. Vakavasti sairastuneet naudat ja siat joudutaan lopettamaan. Seleeniä on lisätty jo vuosia teollisiin rehuihin ja lannoitteisiin ja seleeninpuutossairaudet eivät enää ole yhtä yleisiä kuin 1980–1990-luvuilla.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Meija, Juris et al.: Atomic Weights of the Elements 2013 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2016, 88. vsk, nro 3. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Johanna Mannila: Seleeni, hivenaine ja myrkky Helsingin Sanomat 5.12.2006. Arkistoitu 10.2.2010. Viitattu 8.7.2010.
- ↑ a b Anthony F. Masters: Allotropes Chemistry Explained. Viitattu 8.7.2010.
- ↑ Seleeni on hivenaine, joka toimii elimistössä antioksidanttina Puhti. Viitattu 16.11.2023.
- ↑ Fei Wang, Chunyu Li, Shaoxin Li, Lili Cui, Junyu Zhao, Lin Liao: Selenium and thyroid diseases. Frontiers in Endocrinology, 24.3.2023, 14. vsk, s. 1133000. PubMed:37033262 doi:10.3389/fendo.2023.1133000 ISSN 1664-2392 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Office of Dietary Supplements - Selenium ods.od.nih.gov. Viitattu 12.12.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Eurola, Merja ym.: Report of the Selenium Working Group 2022 (PDF) (Luken seleenityöryhmän raportti 2022. S. 4, 7) Natural resources and bioeconomy studies 89/2022. Luonnonvarakeskus. Viitattu 29.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Kestävää terveyttä ruoasta – kansalliset ravitsemussuositukset 2024 (Seleeni, sivu 39) urn.fi. Viitattu 27.5.2025.
- ↑ Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Kestävää terveyttä ruoasta – kansalliset ravitsemussuositukset 2024 (Liite 12, sivu 113.) urn.fi. Viitattu 27.5.2025.
- ↑ Elintarvikkeet (haku) – Fineli fineli.fi. Viitattu 27.5.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fineli: Seleenin lähteet ruoka-aineissa
- Seleenin kansainvälinen kemikaalikortti
- Luettelo seleenin isotoopeista The Isotopes Project Home Page (englanniksi)
- Periodictable: Technical data for Selenium (englanniksi)
- DrugBank: Selenium (englanniksi)
- Human Metabolome Database (HMDB): Selenium (englanniksi)
- Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Selenium (englanniksi)