Seleeni

Arseeni ← Seleeni → Bromi S ↑ Se ↓ Te       Koko taulukko
Yleistä
Nimi	Seleeni
Tunnus	Se
Järjestysluku	34
Luokka	puolimetalli
Lohko	p
Ryhmä	16, happiryhmä
Jakso	4
Tiheys	(25 °C) (heksagonaalinen harmaa muoto) 4,819×103 kg/m3
Kovuus	2,0 (Mohsin asteikko)
Väri	harmaan metallinhohtoinen
Löytövuosi, löytäjä	1817, Jöns Jacob Berzelius
Atomiominaisuudet
Atomipaino	78,96 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)	115 (103) pm
Kovalenttisäde	116 pm
Van der Waalsin säde	190 pm
Orbitaalirakenne	[Ar] 3d10 4s2 4p4
Elektroneja elektronikuorilla	2, 8, 18, 6
Hapetusluvut	-II, II, IV, VI
Kiderakenne	heksagonaalinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto	kiinteä
Sulamispiste	494 K (221 °C)
Kiehumispiste	958 K (685 °C)
Moolitilavuus	(25 °C) 16,42×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö	95,48 kJ/mol
Sulamislämpö	(harmaa muoto) 6,69 kJ/mol
Höyrynpaine	100 Pa 617 K:ssa
Äänen nopeus	3350 m/s ohuessa sauvassa, 293 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus	2,55 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti	0,321 kJ/kg K
Lämmönjohtavuus	(300 K) (amorfisena) 0,519 W/(m×K)
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Seleeni (lat. selenium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Se, järjestysluku 34 ja CAS-numero 7782-49-2.

Seleenin löysi 1817 ruotsalainen Jöns Jacob Berzelius. Nimi on peräisin kreikan sanasta selene, joka tarkoittaa kuuta. Luonnossa seleeniä on etupäässä sulfidimalmeissa kuten rikki- ja kuparikiisussa.

Seleenin allotroopit

Vapaana alkuaineena esiintyessään seleenillä on useita allotrooppisia muotoja. Se voi esiintyä monokliinisinä kiteinä, jotka muodostuvat Se₈ -molekyyleinä, amorfisena punaisena jauheena tai lasimaisena mustana seleeninä.

Seleenin ketjurakenteinen allotrooppi on metallinen ja sitä kutsutaan myös harmaaksi seleeniksi. Kuumennettaessa kaikki muut muodot muuttuvat metalliseksi harmaaksi seleeniksi. Seleenin harmaa metallinen muoto johtaa sähköä paremmin valoisassa kuin pimeässä. Seleeniä voidaan siis käyttää valonhavainnointidiodeissa, esimerkiksi kopiokoneissa sekä aurinko- ja valokennoissa.

Seleenin kolme allotrooppia.

Seleeniyhdisteitä

• Seleenidioksidi (SeO₂) CAS-numero 7446-08-4
• Seleenihapoke (H₂SeO₃) CAS-numero 7783-00-8
• Seleenihappo (H₂SeO₄) CAS-numero 7783-08-6
• Seleeniheksafluoridi (SeF₆) CAS-numero 7783-79-1
• Seleenioksikloridi (SeOCl₂) CAS-numero 7791-23-3
• Seleenitrioksidi (SeO₃) CAS-numero 13768-86-0
• Seleenivety (H₂Se) CAS-numero 7783-07-5
• Natriumselenaatti Na₂SeO₄
• 2C-SE C₁₁H₁₇NSe

Seleeni ihmisen ravitsemuksessa

Seleeni on ihmiselle ja eläimille välttämätön hivenaine, mutta tarvittavat määrät ovat erittäin pieniä.

Suomalaisten seleenin saannista hivenaineena ravinnossa syntyi taannoin^milloin? vilkasta keskustelua, kun ilmeni että Suomen maaperässä sitä on vähän ja sitä myöten sen saanti on liian vähäistä. Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä lannoitteisiin ruvettiin lisäämään seleeniä. Ainakin Kemiran Y-lannoitteissa on natriumselenaattia, joka pidättyy maahan heikosti mutta kasvit saavat sen helposti käyttöönsä.

Suomalaisten veren seleenipitoisuus on edelleen Kansanterveyslaitoksen seurannassa, ja lannoitteiden pitoisuuksia säädellään seurannan tulosten mukaan. Tarvittava määrä seleeniä tulee nykyisin viljasta, lihasta ja juustosta. Liian suuri vuorokausiannostus aiheuttaa myrkytyksen, jonka oireita ovat väsymys, pahoinvointi, hiusten lähtö, kynsivaurioita, iho-oireet, hampaiden irtoaminen ja hermostomuutokset. Hengityksessä on valkosipulimainen ominaishaju.

Seleenin tarve ja saanti

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan seleeniä tulisi saada 4 µg/vrk ravinnosta energiana saatua megajoulea kohti eli aikuisilla naisilla noin 50 µg/vrk ja miehillä 60 µg/vrk. Erityisryhmillä kuten raskaana olevilla ja imettävillä naisilla tarve on hieman suurempi (60 µg/vrk). Lapsilla suositus vaihtelee iän mukaan. Suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi on määritelty aikuiselle 300 µg/vrk. Suomalaiset saavat seleeniä keskimäärin: naiset 54 µg/vrk (8,2 mg/MJ/vrk) ja miehet 73 µg/vrk (8,1 mg/MJ/vrk). Suosituksiin verrattuna keskimääräinen suomalainen saa seleeniä riittävän runsaasti. Suomalaisten seleeni on peräisin lihasta, maidosta ja viljavalmisteista.

Seleeni eläinten ravitsemuksessa

Erittäin nopeasti kasvavat, lihaa tuottavat eläimet voivat sairastua seleeninpuutteessa eräänlaiseen lihasrappeutumaan. Varsinkin pitkiin selkälihaksiin ja takajalkojen lihaksiin syntyy kudosrepeämiä. Mikäli eläin pääsee jalkeille ja saadaan hoidettua, lihaksiin voi jäädä arpeutumia. Vakavasti sairastuneet naudat ja siat joudutaan lopettamaan. Seleeniä on lisätty jo vuosia teollisiin rehuihin ja lannoitteisiin ja seleeninpuutossairaudet eivät enää ole yhtä yleisiä kuin 1980-1990 -luvuilla.

Aiheesta muualla

• Fineli: Seleenin lähteet ruoka-aineissa
• Seleenin kansainvälinen kemikaalikortti
• The Isotopes Project Home Page: Luettelo seleenin isotoopeista (englanniksi)
• Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Selenium (englanniksi)
• Human Metabolome Database (HMDB): Selenium (englanniksi)
• Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Selenium (englanniksi)
• Mindat: Selenium (englanniksi)
• Webmineral: Selenium Mineral Data (englanniksi)
• Webmineral: Mineral Species containing Selenium (Se) (englanniksi)
• Americanelements: Selenium Technical and Safety Data (englanniksi)
• Argonne National Laboratory: Radiological and Chemical Fact Sheets to Support Health Risk Analyses for Contaminated Areas, Selenium sivut 46 - 47 (englanniksi) (pdf)