Immuunijärjestelmä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neutrofiili (keltainen) ympäröimässä pernaruttobakteereja (oranssi). Kuva otettu elektronimikroskoopilla.

Elimistön puolustusjärjestelmä eli immuunijärjestelmä suojelee elimistöä taudinaiheuttajilta kuten viruksilta, bakteereilta ja syöpäsoluilta[1]. Se pyrkii tunnistamaan ja tuhoamaan myös elimistöön kulkeutuneet vierasaineet[2]. Ihmisen immuunijärjestelmään kuuluvat imusuonisto, imusolmukkeet, kateenkorva, perna, ohutsuolessa olevien sykkyräsuolien alueet (ns. Peyerin levyt), kitarisat, umpisuoli ja punainen luuydin. Puolustusjärjestelmä voidaan jakaa luonnolliseen eli synnynnäiseen vastustuskykyyn (engl. innate immunity) ja hankittuun eli adaptiiviseen vastustuskykyyn (engl. adaptive immunity).

Suurin osa immuunijärjestelmän soluista syntyy ja kypsyy luuytimessä[3]. Immuunipuolustukseen erikoistuneet solut tuottavat verenkiertoon vasta-aineita, jotka auttavat tekemään elimistöön tunkeutuneet haitta-aineet ja eliöt vaarattomiksi. Toinen torjuntatapa ovat immuunipuolustukseen tietyllä tavalla ohjelmoituneet imusolut eli lymfosyytit, jotka saapuvat paikalle verenkierrossa tuhoamaan tunkeilijoita.[4]

Kolmas immuunipuolustuksen toimintatapa liittyy ravintoaineisiin, minkä vuoksi sitä kutsutaan ravinnepuolustukseksi (engl. nutritional immunity). Taudinaiheuttajia vastaan taistellaan ravinnepuolustuksessa estämällä taudinaiheuttajia saamasta elintärkeitä siirtymämetalli-ioneja kuten rautaa, sinkkiä tai mangaania. Esimerkiksi paikallisesti kohonneet sinkkipitoisuudet parantavat makrofagien ja neutrofiilien kykyä taistella nenänielun limakalvojen pneumokokkeja vastaan. Myös sinkin kuljettaminen solujen sisään saattaa parantaa makrofagien ja neutrofiilien kykyä taistella bakteereja vastaan.[5]

Immuunipuutokset lisäävät eräiden sairauksien riskiä. Esimerkiksi veren tavallista alhaisempi immunoglobuliini G-n pitoisuus lisää riskiä sairastua nivelreumaan[6].

Termi "immuuni" on peräisin latinan kielen adjektiivista immunis eli ’vapaa jostakin’.

Neutrofiilit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neutrofiili on immuunipuolustuksen yleisin valkosolutyyppi. Neutrofiilit voivat liikkua vapaasti kehon eri kudoksiin. Niiden päätehtävänä on reagoida akuuttiin kudosvaurioon tulehdusvasteella. Neutrofiilien tuottama tulehdusvaste tarkoittaa sitä, että ne tuhoavat kehoon tunkeutuneet mikrobit sekä vaurioituneen kudoksen syömälläselvennä ne.[7]

Neutrofiilien epänormaalin pieni määrä veressä eli neutropenia altistaa bakteeri-infektioille kuten korva-, poskiontelo- ja ientulehdukselle tai paiseille sekä keuhkokuumeelle taikka johtuu niistä. Neutropenia voi johtua myös liian rankasta urheilusta, korkeasta stressitasosta ja tupakoinnista, tiettyjen lääkkeiden käytöstä, eräistä virustaudeista, kemoterapiasta, sädehoidosta, verisairauksista kuten leukemiasta, vaikeasta aplastisesta anemiasta, luuytimeen vaikuttavista sairauksista taikka Fanconin anemian ja Shwachman-Diamondin oireyhtymän kaltaisista perinnöllisistä sairauksista. Neutrofiilien (B-Neut) viitearvo on aikuisilla 1,5–6,7 x E9/l. Neutrofiilien suhteellinen osuus kaikista leukosyyteista on aikuisilla normaalisti 40–80 prosenttia.[8]

Luonnollinen vastustuskyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnollinen eli synnynnäinen immuunijärjestelmä tarkoittaa kaikkea sitä, millä elimistö torjuu mikrobeja jo ensikosketuksen yhteydessä. Synnynnäiseen vastustuskykyyn kuuluvat komplementti, syöjäsolut eli fagosyytit, granulosyytit eli basofiilit, eosinofiilit ja neutrofiilit, syöttösolut, luonnolliset tappajasolut sekä edellämainittujen solujen tuottamat välittäjäai-neet. Myös terve, ehjä iho ja limakalvot, elimistön eritteet, kuten hiki, kyynelneste, sylki ja ruoansulatusentsyymit, sekä ihon ja limakalvojen normaalifloora kuuluvat synnynnäiseen vastustuskykyyn.[9] Myös elimistön tuottama tulehdusreaktio kuuluu synnynnäiseen immuunijärjestelmään. Kudosten yleispuolustuskeinoja ovat pintakudos, limakalvo, matala pH sekä tietyt entsyymit ja eritteet. Luonnollinen vastustuskyky ei muodosta muistijälkiä, joten se reagoi aina samalla tavalla elimistöön kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan. Luonnollinen vastustuskyky on yleensä ensimmäinen taudinaiheuttajien kohtaama puolustusjärjestelmä, joten sen tarkoituksena on reagoida nopeasti. Luonnollisen vastustuskyvyn osat tunnistavat vieraita molekyylirakenteita vain karkeasti. Ne pystyvät esimerkiksi erottamaan tietyt bakteerien soluseinän rakenteet, sokerirakenteet ja lipopolysakkaridit elimistön omien kudosten rakenteista.[10]

Hankittu vastustuskyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imusolu

Hankittu eli adaptiivinen vastustuskyky on selkärankaisilla esiintyvä, synnynnäistä vastustuskykyä tehokkaampi ja hienovaraisempi järjestelmä, jonka pääpiirre on taudinaiheuttajien "muistaminen". Hankittu vastustuskyky perustuu B-solujen tuottamiin vasta-aineisiin ja T-soluihin, joita on kahdentyyppisiä: tappaja-T-soluja ja auttaja-T-soluja. B- ja T-solut ovat imusoluiksi eli lymfosyyteiksi kutsuttuja erikoistuneita valkosoluja.

Lymfosyyteillä on kyky tunnistaa elimistöön kulkeutuneita vieraita rakenteita antigeenireseptorinsa avulla. B-solut tuottavat aktivoiduttuaan vasta-aineita eli immunoglobuliineja. T-lymfosyytit vastaavat soluvälitteisestä immuniteetista. [9]

B-soluihin perustuvaa puolustusjärjestelmää kutsutaan vasta-ainevälitteiseksi eli humoraaliseksi vastustuskyvyksi ja T-soluihin perustuvaa järjestelmää soluvälitteiseksi vastustuskyvyksi[10].

Kun hankittu puolustusjärjestelmä kohtaa uuden antigeenin eli vierasperäisen rakenteen, se muodostaa kyseiseen rakenteeseen erikoistuneita muistisoluja. Jos sama taudinaiheuttaja hyökkää uudestaan elimistön kimppuun, muistisolut aktivoituvat ja tuhoavat sen aiempaa nopeammin. Tätä kutsutaan immunologiseksi muistiksi. Jokaiselle ihmiselle ja eläimelle näin muodostuu elämän myötä yksilöllinen puolustusjärjestelmä.[10]

Immuunijärjestelmää heikentäviä tekijöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykososiaalinen stressi vähentää erään tutkimuksen mukaan merkittävästi syöpäpotilaiden luonnollisten tappajasolujen määrää[11].

Luontaistaloudessa elävän Bolivian tsimaniväestön immuunijärjestelmän on havaittu vanhenevan nopeammin kuin länsimaiden asukkailla. Yli puolella tsimaneista on korkeat elimistön tulehdusarvot, mitä kuvastaa esimerkiksi CRP-arvo yli 30 mg/l. Korkeasta lapsikuolleisuudesta selvinneet tsimanit kuolevatkin tyypillisesti 70-vuotiaana johonkin tulehdustautiin. Tämä saattaa liittyä heidän ruokavalioonsa, joka sisältää 72-prosenttisesti kuitupitoisia kasveja ja hedelmiä, 28-prosenttisesti kalaa ja lihaa, mutta vain 38 grammaa rasvaaselvennä. Syynä voi olla myös se, että tsimaanien täytyy tehdä vanhoinakin päivittäin 4–7 tuntia ruumiillista työtä tai se, että suurimmalla osalla on suolistoloisia, joista ainakin osan tiedetään heikentävän immuunijärjestelmää.[12][13] Tartuntataudit olivat 1800-luvulla yleisin kuolinsyy myös Suomessa[14], jolloin elintavat muistuttivat pitkälti tsimaanien nykyisiä elintapoja ruokavalion, loisten ja fyysisen työn suhteen.[15]

Tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikein toimiessaan puolustusjärjestelmä tuhoaa valkosolujen vasta-aineiden avulla elimistöön tunkeutuneet taudinaiheuttajat. Puolustusjärjestelmä myös muistaa torjumansa taudinaiheuttajat erityisten muistisolujen avulla, minkä ansiosta aikaisemmin kohdattujen taudinaiheuttajien aiheuttamat tartunnat saadaan seuraavilla kerroilla torjuttua nopeammin ja torjuttuja taudinaiheuttajia vastaan kehittyy immuniteetti (ks. vesirokko). Myös rokotteet perustuvat muistisolujen toimintaan. Osa taudinaiheuttajista voi kiertää puolustusjärjestelmän muistin geenimuutosten avulla. Immuunijärjestelmä ei välttämättä tunnista aiemmin kohdatun taudinaiheuttajan, esimerkiksi viruksen tai bakteerin, muuntunutta muotoa samaksi taudiksi, ja tauti iskee uudelleen, kun elimistö altistuu tartunnalle (ks. influenssa). Joskus puolustusjärjestelmä saattaa myös hyökätä elimistön hyödyllisiä osia vastaan. Tällöin kyseessä on autoimmuunisairaus.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Oscar Brück, Mikko Keränen, Olli Dufva, Anna Kreutzman ja Satu Mustjoki: T-solut ja syöpä – miksi tappajat uupuvat?. Duodecim lehti, 2016;132, sivu 1984.
  2. Kirsi Granberg: Taistoon T-solut! Syöstään syöpä vallasta!. Seminaariesitelmä, .
  3. New study shows antipsychotic drugs can suppress the immune system. 14.8.2019. https://www.une.edu/news/2019/new-study-shows-antipsychotic-drugs-can-suppress-immune-system
  4. Pertti Mustajoki: Autoimmuunisairaudet. Verkkolehti Duodecim 19.11.2018.
  5. The Role of Copper and Zinc Toxicity in Innate Immune Defense against Bacterial Pathogens. Conclusions. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4521016/#FN1
  6. K Aho, M Heliovaara, P Knekt, A Reunanen, A Aromaa, A Leino: Serum immunoglobulins and the risk of rheumatoid arthritis. Annals of the Rheumatic Diseases, 1997-06, nro 6, s. 351–356. PubMed:9227163. ISSN 0003-4967. Artikkelin verkkoversio.
  7. Neutrofiilit (B-Neut ja L-Neut%) Puhti. 25.6.2018. Viitattu 19.3.2020.
  8. Neutrofiilit (B-Neut ja L-Neut%) Puhti. 25.6.2018. Viitattu 19.3.2020.
  9. a b Suvi Peltoniemi: IMMUUNI JÄRJESTELMÄ – Puolustajanroolista sairauksien syntyyn ja ylläpitoon. Harvinaisia, 1/2019. Reumaliitto.
  10. a b c Seppo Meri: Johdanto immunologiaan 8.7.2004. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 11.6.2007.
  11. A Structured Psychiatric Intervention for Cancer PatientsII. Changes Over Time in Immunological Measures. August 1990. Fawzy et al. Arch Gen Psychiatry. 1990;47(8):729–735. http://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/article-abstract/495085
  12. Despite meat-heavy diet, indigenous tribe has world’s healthiest hearts — but why? ASU Now: Access, Excellence, Impact. 17.3.2017. Viitattu 21.3.2020. (englanniksi)
  13. Coronary atherosclerosis in indigenous South American Tsimane: a cross-sectional cohort study www.google.com. Viitattu 21.3.2020. https://tinyurl.com/v7lhrsr
  14. Kasvatus & Aika 3 (4) 2010, 25–41: Suomen terveydenhuoltojärjestelmän ja sairaaloiden kehittyminen. http://elektra.helsinki.fi/oa/1797-2299/3/4/suomente.pdf
  15. Oravankoivesta nyhtökauraan: Suomi-ravinnon lyhyt historia Vihreä Tuuma. 21.11.2016. Viitattu 21.3.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]