Immuunijärjestelmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Neutrofiili (keltainen) ympäröimässä pernaruttobakteereja (oranssi). Kuva otettu elektronimikroskoopilla.

Immuunijärjestelmä on elimistön puolustusjärjestelmä vieraita taudinaiheuttajia eli patogeeneja, esimerkiksi viruksia ja bakteereja, vastaan. Siihen kuuluvat imusuonisto, imusolmukkeet, kateenkorva, perna, ohutsuolessa olevien sykkyräsuolien alueet (ns. Peyerin levyt), risat, umpisuoli ja punainen luuydin. Immuunijärjestelmä voidaan jakaa luonnolliseen eli synnynnäiseen immuniteettiin (engl. innate immunity) ja opittuun eli adaptiiviseen immuniteettiin (engl. adaptive immunity).

Termi "immuuni" on peräisin latinan kielen sanasta immunitas eli ’vapaa jostakin’.[1]

Luonnollinen immuniteetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnollisen eli synnynnäisen immuunijärjestelmän osia ovat elimistön yleispuolustusmekanismit: tulehdusreaktio, komplementti ja syöjäsolut eli fagosyytit. Kudosten yleispuolustusmekanismeja ovat epiteeli, limakalvo, matala pH sekä tietyt entsyymit ja eritteet. Luonnollinen immuniteetti ei muodosta muistijälkiä, joten se reagoi aina samalla tavalla elimistöön kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan. Luonnollinen immuniteetti on yleensä ensimmäinen taudinaiheuttajien kohtaama puolustusjärjestelmä, joten sen tarkoituksena on reagoida nopeasti. Luonnollisen immuniteetin osat tunnistavat vieraita molekyylirakenteita vain karkeasti. Ne pystyvät esimerkiksi erottamaan tietyt bakteerien soluseinän rakenteet, sokerirakenteet ja lipopolysakkaridit elimistön omien kudosten rakenteista.[1]

Opittu immuniteetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lymfosyytti.

Opittu eli adaptiivinen immuniteetti on selkärankaisilla esiintyvä, synnynnäistä immuniteettia tehokkaampi ja hienovaraisempi järjestelmä, jonka pääpiirre on taudinaiheuttajien "muistaminen". Opittu immuniteetti perustuu B-solujen tuottamiin vasta-aineisiin ja T-soluihin, joita on kahdentyyppisiä: tappaja-T-soluja ja auttaja-T-soluja. B- ja T-solut ovat lymfosyyteiksi kutsuttuja erikoistuneita valkosoluja. B-soluihin perustuvaa immuunijärjestelmää kutsutaan humoraaliseksi eli vasta-ainevälitteiseksi immuniteetiksi ja T-soluihin perustuvaa järjestelmää soluvälitteiseksi immuniteetiksi.[1]

Kun opittu puolustusjärjestelmä kohtaa uuden antigeenin eli vierasperäisen rakenteen, se muodostaa kyseiselle rakenteelle spesifisiä muistisoluja. Jos sama taudinaiheuttaja hyökkää uudestaan elimistön kimppuun, muistisolut aktivoituvat ja tuhoavat sen tehokkaasti. Jokaiselle ihmiselle ja eläimelle näin ollen muodostuu elämän myötä yksilöllinen puolustusjärjestelmä.[1]

Tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikein toimiessaan immuunijärjestelmä tuhoaa valkosolujen vasta-aineiden avulla elimistöön tunkeutuneet taudinaiheuttajat. Immuunijärjestelmä myös muistaa torjumansa taudinaiheuttajat erityisten muistisolujen avulla, minkä ansiosta aikaisemmin kohdattujen taudinaiheuttajien aiheuttamat infektiot saadaan seuraavilla kerroilla torjuttua nopeammin ja torjuttuja taudinaiheuttajia vastaan kehittyy immuniteetti (ks. vesirokko). Myös rokotteet perustuvat muistisolujen toimintaan. Osa taudinaiheuttajista voi kiertää immuunijärjestelmän muistin mutaatioiden avulla. Immuunijärjestelmä ei välttämättä tunnista aiemmin kohdatun taudinaiheuttajan, esimerkiksi viruksen tai bakteerin, mutatoitunutta muotoa samaksi taudiksi, ja tauti iskee uudelleen, kun elimistö altistuu tartunnalle (ks. influenssa). Joskus immuunijärjestelmä saattaa myös hyökätä elimistön hyödyllisiä osia vastaan. Tällöin kyseessä on autoimmuunisairaus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Seppo Meri: Johdanto immunologiaan 8.7.2004. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 11.6.2007.
Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.