Äkillinen hengitysvaikeusoireyhtymä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Röntgenkuva ARDS:ää sairastavan henkilön keuhkoista

Äkillinen hengitysvaikeusoireyhtymä tai aikuisen hengitysvaikeusoireyhtymä eli ARDS (engl. Acute respiratory distress syndrome) tarkoittaa äkillisesti ilmaantuvaa keuhkovauriota, jonka seurauksena ilmenee vaikea happeutumishäiriö. ARDS:n aiheuttaa yleensä suoraan keuhkoja vaurioittava perussairaus, kuten keuhkokuume. Toisinaan ARDS voi syntyä epäsuorasti elimistön voimakkaan tulehdusvasteen kautta, esimerkiksi sepsiksessä, haimatulehduksessa tai keuhkojen palovammassa.[1]

Mekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ARDS:n syntymekanismina on laaja-alainen keuhkorakkuloiden ja keuhkojen hiussuonten seinämien vaurio. Oireyhtymä alkaa muutamia päiviä kestävällä eksudatiivisella vaiheella, jolloin neste tihkuu vaurioituneista verisuonista keuhkokudokseen ja aiheuttaa keuhkoturvotuksen. Sen jälkeen tapahtuu eksudaattien organisoitumista ja keuhkorakkulasolujen proliferaatiota muutaman viikon kestävässä proliferatiivisessa vaiheessa. Lopulta keuhkovaurio etenee keuhkofibroosiin eli sidekudosmuodostukseen ja keuhkojen arpeutumiseen.[2]

ARDS johtaa keuhkopöhöön, veren happeutumisen vaikeutumiseen, verenpaineen nousuun, keuhkoverenkierron vastuksen kasvamiseen ja keuhkokudoksen vähittäiseen tuhoutumiseen.lähde?

Tutkimuksen suunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käynnissä olevissa tutkimuksissa selvitetään beeta-1a-interferonin käyttöä ARDS:n hoidossa verisuoniverkostojen vuotamisen estämiseksi. Faron Pharmaceuticalsin kehittämä rekombinantti ihmisen beeta-1a-interferonivalmiste FP-1201-lyo on tarkasteltavana kansainvälisissä vaiheen kliinisissä III tutkimuksissa. Aiemmassa avoimessa varhaisvaiheen tutkimuksessa havaittiin ARDS-oireyhtymää sairastavien teho-osastopotilaiden 28 päivän kuolleisuuden vähentyneen 81 prosenttia[3]. Lääkkeen tiedetään toimivan nostamalla CD73:n ilmentymistä keuhkoissa ja lisäämällä tulehdusta vähentävän adenosiinin tuotantoa, mikä hillitsee verisuonten vuotamista ja tulehduksen pahenemista.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Varpula T, Valta P (2003). "Tehohoitopotilaan hengityslaitehoito." Suomen Lääkärilehti 58(13):1537-1542.
  2. eMedicine. Harman EM, Walia R: Acute Respiratory Distress Syndrome. (27.6.2006) Sivu luettu 19.2.2007.
  3. Bellingan, Geoff (February 2014). "The effect of intravenous interferon-beta-1a (FP-1201) on lung CD73 expression and on acute respiratory distress syndrome mortality: an open-label study". The Lancet. Respiratory Medicine 2 (2): 98–107. doi:10.1016/S2213-2600(13)70259-5. ISSN 2213-2600. PMID 24503265. 
  4. Kiss, Jan (November 2007). "IFN-β protects from vascular leakage via up-regulation of CD73". European Journal of Immunology 37 (12): 3334–3338. doi:10.1002/eji.200737793. ISSN 1521-4141. 
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.