Haimatulehdus
| Haimatulehdus | |
|---|---|
 |
|
| Luokitus | |
| ICD-10 | K85 |
| ICD-9 | 577.0 |
| OMIM | 167800 |
| Huom.! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Haimatulehdus eli pankreatiitti on haiman tulehdus, jossa haiman omat ruoansulatusentsyymit aktivoituvat liian aikaisin ja alkavat vaurioittaa haimakudosta. Tauti jaetaan tavallisesti akuuttiin, krooniseen ja perinnölliseen haimatulehdukseen.
Akuutti haimatulehdus voi olla lievä tai vaikea. Vaikeassa muodossa potilaalle voi kehittyä paikallinsia komplikaatioita, kuten haimakuolio, paise, haiman pseudokysta. Lisäksi tulehdus voi aiheuttaa elinvaurioita, kuten hengitysvajauksen tai häiriöitä verenkiertoelimistössä, munuaisissa, maksassa tai muissa elimissä. Jos tällaisia komplikaatioita tai elinvaurioita ei esiinny, kyseessä on lievä haimatulehdus.
Toistuvat tulehdusjaksot voivat johtaa kroonisen haimatulehdukseen, jossa haiman toiminta heikkenee vähitellen.
Perinnöllinen haimatulehdus johtuu geenimuutoksesta. Usein taustalla on muutos trypsinogeenia koodaavassa geenissä. Trypsinogeeni on haiman tuottama entsyymin esiaste, joka normaalisti aktivoituu vasta suolistossa, mutta geenivirheen seurauksena se voi aktivoitua liian aikaisin ja käynnistää haiman vaurioitumisen.[1]
Syyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haimatulehduksen yleisimmät aiheuttajat maailmanlaajuisesti ovat runsas alkoholinkäyttö ja sappikivet. Ne selittävät noin 80 prosenttia kaikista tapauksista.
Muita mahdollisia syitä ovat esimerkiksi veren korkea triglyseridipitoisuus, virusinfektiot, verisuonitulehdukset sekä vammat. Haimatulehdus voi kehittyä myös joidenkin tutkimusten, kuten sappiteiden ja haiman tiehyiden tähystyksen jälkeen.
Lisäksi tietyt lääkkeet voivat harvinaisissa tapauksissa laukaista haimatulehduksen. Tällaisia ovat muun muassa atsatiopriini, kortikosteroidit, jotkin nesteenpoistolääkkeet sekä tulehduskipulääkkeet.[2]
Oireet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Akuutin haimatulehduksen oireet ja vaikeusaste vaihtelevat huomattavasti. Useimmilla tauti on lievä, mutta noin viidennes sairastuu vaikeaan haimatulehdukseen. Yleisin oire on voimakas, vyömäinen kipu ylävatsalla, joka voi säteillä selkään. Muita tavallisia oireita ovat pahoinvointi, oksentelu, kuume ja ruokahaluttomuus.
Vaikeassa haimatulehduksessa elimistöön voi kehittyä laaja tulehdusreaktio, joka voi johtaa elinvaurioihin. Tällainen reaktio muistuttaa tilannetta, jota nähdään esimerkiksi vakavissa palovammoissa, monivammoissa tai verenmyrkytyksessä.[3]
Kroonisen haimatulehduksen tyypillisiä oireita ovat vatsakipu, ripuli ja pahoinvointi. Pitkittynyt tulehdus heikentää vähitellen haiman toimintaa. Tämän seurauksena voi kehittyä diabetes, kun haima ei enää tuota riittävästi insuliinia. Lisäksi ruoansulatusentsyymien puute voi aiheuttaa ravintoaineiden imeytymishäiriöitä.
Diagnostiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haimatulehduksen toteamisessa voidaan käyttää virtsasta tehtävää liuskakoetta, jolla mitataan trypsinogeeni 2 -nimistä ainetta. Kohonnut arvo viittaa haimatulehdukseen.
Myös verikokeet ovat keskeisiä. Veren amylaasipitoisuuden nousu tukee diagnoosia, ja riittävän korkea arvo voi varmistaa sen. Amylaasipitoisuus ei kuitenkaan kerro taudin vaikeusasteesta. Lisäksi voidaan mitata veren lipaasipitoisuus, joka on haimatulehduksessa usein koholla. Taudin vaikeusastetta arvioidaan seuraamalla tulehdusarvoa eli CRP:tä verestä.
Kuvantamistutkimuksista tarkimpia ovat varjoainetehosteinen tietokonekerroskuvaus ja magneettikuvaus. Myös vatsan ultraäänitutkimusta käytetään usein täydentävänä tutkimuksena.[1]
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haimatulehdus hoidetaan sairaalassa. Hoidon perusta on riittävä suonensisäinen nesteytys, kivunlievitys sekä hengityksen ja verenkierron tukeminen. Lisäksi potilaan vointia seurataan tarkasti.
Jos haimatulehdus johtuu sappikivistä, hoitona voidaan tehdä tähystystoimenpide (ERCP), jossa sappitiehyen suuta laajennetaan ja tiehyeeseen juuttunut kivi poistetaan.
Vaikeassa haimatulehduksessa hoitoon kuuluu tehostettu nesteytys, elintoimintojen tukeminen ja tarvittaessa antibioottihoito. Joissakin tapauksissa joudutaan leikkaukseen, jossa poistetaan kuollutta haimakudosta. Vaikeaa tautimuotoa sairastava potilas voi tarvita tehohoitoa. Vaikean haimatulehduksen kuolleisuus on noin 2–16 prosenttia, ja kuolemat johtuvat useimmiten elinvaurioista.Haimatulehdus voi uusiutua paranemisen jälkeen. Tärkein keino ehkäistä uusiutumista on alkoholin käytön välttäminen.[1]
Eläinkokeissa on havaittu, että runsas tyydyttymättömien rasvojen saanti voi pahentaa haimatulehduksen kulkua. Tämän arvellaan liittyvän haitallisten rasvahappojen lisääntyneeseen muodostumiseen, mutta ilmiön merkitys ihmisillä ei ole täysin selvä.[4]
Epidemiologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Akuutin haimatulehduksen ilmaantuvuus Suomessa on noin 70 tapausta 100 000 asukasta kohden vuodessa. Sairauden esiintyvyys on viime vuosina lisääntynyt. Suomessa haimatulehduksen yleisin aiheuttaja on alkoholi, joka selittää noin 70 prosenttia tapauksista. Toiseksi yleisin syy on sappikivitauti, jonka osuus on noin 20 prosenttia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 Puolakkainen P (2006). "Akuutti haimatulehdus." Duodecim 122(16):1997-9.
- ↑ eMedicine. Khattas Ghoury, Samer S Deeba: Pancreatitis. Viitattu 6.12.2006.
- ↑ Kylänpää L, Mentula P, Kemppainen E, Repo H, Haapiainen R, Puolakkainen P (2006). "Vaikea akuutti haimatulehdus systeemisairautena - onko monielinvaurio ennustettavissa ja estettävissä?" Katsaus. Duodecim 122(5):563-9.
- ↑ Being fat can PROTECT you from certain diseases. Daily Mail 29.1.2021.