Kuume

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ruumiinlämmön kohoamista. Romaanista kertoo artikkeli Kuume (romaani) ja vuoden 2004 elokuvasta Kuume (elokuva)).
Perinteinen kuumemittari
Digitaalinen kuumemittari ja kotelo

Kuumeella eli pyreksialla tarkoitetaan tilaa, jossa ihmisen ruumiinlämpö kohoaa aineenvaihdunnan kiihtymisen johdosta yli normaalilämpötilan, joka on 35,8–37,8 °C[1] (37 °C on yleensä sanotusti lämpöä eli kuumeen alku). Peräsuolesta mitattuna kuumeen raja on 38 °C ja kainalosta mitattuna 37 °C. Terveillä imeväisillä peräsuolesta mitattu lämpö saattaa olla jopa hieman yli 38 °C. [2] Yli 41 °C kuume voi olla vaaraksi terveydelle ja on toisinaan merkki hoidon tarpeesta. Yli 42 °C kuume voi olla hengenvaarallinen. Tällöin henkilön ruumiinlämpöä lasketaan esimerkiksi viileällä suihkulla tai kosteilla pyyhkeillä, joista haihtuva vesi vie lämpöä pois iholta.

Kulkunsa puolesta kuume voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Yhtäjaksoinen kuume (lat. febris continua) on kyseessä, kun aamu- ja iltapäiväkuumeen erotus on vähäinen. Vaihteleva kuume (febris remittens) on kyseessä, kun aamu- ja iltapäiväkuumeen erotus on suurehko eli kaksi astetta tai enemmän. Vuorotteleva kuume (febris intermittens) on kyseessä, kun kuumeiset ja kuumeettomat päivät vuorottelevat.

Kuumeen aiheuttaa ruumiin lämmöntuotannon ja lämmönkulutuksen välisestä tasapainotilasta huolehtivan selkäytimessä sijaitsevan lämpökeskuksen kiihottuminen. Tämä voi johtua esimerkiksi vereen joutuneiden bakteerien synnyttämien myrkkyjen vaikutuksesta. Kuume ei siis ole itsenäinen tauti, vaan jonkin taudin olemassaolon oire: kuumeen nousu usein ilmaisee sen, että ihmisen ruumiin immuunijärjestelmä on aktivoitunut. Kuume ei siis itsessään ole immuunipuolustuksen kannalta merkittävä seikka, sillä lämpötilan nousu on infektion oire. Kuumeen ylläpitäminen ei edistä paranemista sillä se johtuu lämpökeskuksen toimintahäiriöstä.

Kuume on yleensä merkki virus- tai bakteeritartunnoista, kuten esimerkiksi flunssasta, influenssasta, poskiontelotulehduksesta ja useista muista tulehdustiloista, angiinasta tai keuhkokuumeesta. Harvinaisempia aiheuttajia ovat tietyt syöpätaudit, kuten Hodgkinin tauti. Aina kuumeen aiheuttajaa ei saada selville, ja joillain tällaista oireilua saattaa aiheuttaa HIV tai malaria.

Yli 40 astetta ei yleensä ole tappava, mutta saattaa aiheuttaa jo huomattavaa väsymystä ja kuumekouristuksia. Sen sijaan yli 42 asteen kuume alkaa haitata elintoimintoja jo merkittävissä määrin. Poikkeuksellisen korkeaa, yleensä noin yli 42 asteen kuumetta, kutsutaan myös hyperpyreksiaksi, mutta tällaiselle tilalle altistutaan hyvin harvoin. Sen voi aiheuttaa mm. lämpöhalvaus tai verenmyrkytys, ja tuloksena saattaa pahimmillaan olla pysyvä elinvaurio tai kuolema. Tavallisten infektioiden aiheuttamat kuumeet eivät yleensä ylitä 41 astetta, eikä niistä siten jää potilaalle pysyviä haittavaikutuksia.[3] Yli 42 asteen kuume katsotaan olevan vaarallinen, koska se on lähellä aivojen proteiinien hajoamislämpötilaa. Ihmisen elimistö ei pysty itse toipumaan yli 43 °C kuumeesta, vaan tällainen kuume vaatii kylmennystä.lähde?

Kuumeisella henkilöllä saattaa esiintyä kouristelua ja unettomuutta. Se kuitenkin johtuu ruumiinlämpötilan nopeasta noususta eikä niinkään korkeasta lämpötilasta.[4] Kuumekouristuksia ei kuitenkaan pidetä vaarallisina eikä niitä tulisi estää. Lapsista muutama prosentti kokee niitä kuumetilan aikana.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pertti Mustajoki: Alilämpö. Terveyskirjasto 17.10.2008
  2. Palo, Jorma: Jorma Palon lääkärikirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22423-5.
  3. [1]
  4. [2]
  5. [3]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]