Fyysinen trauma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tajutonta potilasta siirretään ambulanssiin.

Fyysinen trauma tarkoittaa fyysistä ulkoisten tekijöiden aiheuttamaa vammaa, jonka vakavuus voi vaihdella lievästä henkeä uhkaavaan.

Traumapotilaalla tarkoitetaan yleensä potilasta, joka kärsii vakavasta tai hengenvaarallisesta fyysisestä vammasta, jonka seurauksena voi olla esimerkiksi šokki, elintoimintojen pettäminen tai kuolema.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pehmytkudosten vammoihin suositellaan nykyisin levon, kohoasennon ja kompession eli mekaanisen painehoidon yhdistelmää. Ensimmäisen 1-3 vuorokauden aikana kannattaa rajoittaa vaurioituneen kohdan kuormitusta välttämällä painon varaamista tai liikettä, joka kohdistuu vammautuneisiin kudoksiin. Vammautunutta aluetta kannattaa pitää mahdollisuuksien mukaan sydämen yläpuolella, koska se edesauttaa kudosnesteen poistumista vaurioalueelta. Kompressio eli puristus vähentää turvotusta ja kudoksensisäistä verenvuotoa.[1]

Aiemmin on suositeltu myös kylmähoitoa, mutta kyseisestä suosituksesta luovuttiin vuonna 2019[2]. Syynä oli, että kylmähoidosta saattaa koitua haittaa, eikä sen vammaa parantavaa tehoa ole kyetty osoittamaan. Kylmähoitoa voidaan käyttää kuitenkin hyvin rajatusti välittömään kivunlievitykseen sen akuuttia kipua lievittävän vaikutuksen vuoksi. Toistuvan kylmähoidon vamman paranemista hidastavasta vaikutuksesta on kuitenkin olemassa alustavaa tutkimusnäyttöä, minkä ajatellaan johtuvan siitä, että kylmähoito vähentää vamman paranemisen kannalta tärkeää tulehdusreaktiota. Samasta syystä ei pitäisi myöskään käyttää tulehduskipulääkkeitä. Tulehduskipulääke hidastaa myös luunmurtumien paranemista.[3]

Vakavan fyysisen vamman, esimerkiksi onnettomuuden, sattuessa on tärkeää tunnistaa tilanne, soittaa hätäilmoitus numeroon 112 ja antaa hätäensiapua. Ensiapu on maallikon onnettomuuden uhrille antamaa hoitoa ja ensihoito lääkintähenkilöstön apuvälineitä käyttäen antamaa ensiapua. Ensihoidon tavoite on pelastaa potilaan henki turvaamalla hänen peruselintoimintansa: hengitys ja verenkierto. Lisävauriot täytyy ehkäistä. Jos onnettomuuden uhreja on monta, esimerkiksi suuronnettomuustilanteessa, potilaat on osattava lajitella. Toiminta sairaalan ulkopuolella jakaantuu neljään osaan, jotka ovat tilanteen arviointi, peruselintoimintojen turvaaminen, elinkohtaisten vammojen ensihoito sekä kuljetuksen suunnittelu ja toteuttaminen. [4]

Traumapotilaista osa kuolee välittömästi vamman jälkeen, osa menehtyy ensimmäisten tuntien kuluessa (engl. golden hour), ja osa kuolee sairaalassa päivien tai viikkojen aikana. Alkuvaiheen kuolemien syynä ovat useimmiten aivovammat ja suuret verenvuodot sekä tukehtuminen hengitysteiden kiinni olemisen vuoksi. Tämän takia hengitysteiden avaus ja niiden auki pitäminen on tärkeää.

Vaikeasti vammautuneen potilaan hoitoon tarvitaan moniammatillinen työryhmä, johon kuuluu yleensä ensihoitolääkäri, anestesiologi, radiologi, sairaanhoitaja, röntgenhoitaja ja laboratoriohoitaja sekä tarpeen mukaan eri alojen kirurgeja ja muita lääkäreitä. Sairaalassa selvitetään mahdollisuuksien mukaan tapahtumatiedot, vammaenergia, peruselintoimintojen tila, tapahtumapaikalla ja kuljetuksen aikana annettu hoito, perussairaudet ja lääkitykset. Potilas tutkitaan järjestelmällisesti tarkistamalla eri ruumiinosat vammojen varalta: rintakehä, vatsa, lantio, pää, selkäranka ja raajat. Tajunnan taso arvioidaan käyttäen esimerkiksi Glasgow'n kooma-asteikkoa, ja potilaalle tehdään neurologinen tutkimus.

Erilaisia kuvantamismenetelmien avulla saadaan selville vammat, jotka eivät näy päällepäin. Hoidon keskeisiä osa-alueita ovat hengityksen ylläpitäminen, verenvuodon tyrehdytys ja veritilavuuden palautus, aivo- ja selkäydinvamman pahenemisen esto, hyytymishäiriöiden korjaus, alilämpöisyyden korjaus sekä munuaisten suojaus. [5]

Monivammapotilas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monivammapotilaalla tarkoitetaan potilasta, jolla on useammassa kuin yhdessä kehon osassa vammoja, jotka yhdessä tai erikseen voivat olla henkeä uhkaavia. Monivamman aiheuttaja on suurienergiainen tapaturma, yleisimmin tieliikenneonnettomuus, putoaminen tai työtapaturma. Monivammapotilas hoidetaan kuten muutkin traumapotilaat. 92 potilasta sisältäneen suomalaisen tutkimuksen mukaan kaikkein vaikeimminkin loukkaantuneista henkiin jääneistä ja ennen vammautumistaan työkykyisistä monivammapotilaista peräti 72 % palasi aikanaan työhön. [6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Terveys | Liikuntavammoja vuosikymmeniä hoidettu yksinkertaisen säännön mukaan, mutta se saattaakin olla virheellinen – Tilalle on tullut uusi periaate Helsingin Sanomat. 25.5.2021. Viitattu 27.5.2021.
  2. BMJ: Soft tissue injuries simply need PEACE & LOVE BJSM blog - social media's leading SEM voice. 26.4.2019. Viitattu 27.5.2021. (englanniksi)
  3. Terveys | Liikuntavammoja vuosikymmeniä hoidettu yksinkertaisen säännön mukaan, mutta se saattaakin olla virheellinen – Tilalle on tullut uusi periaate Helsingin Sanomat. 25.5.2021. Viitattu 27.5.2021.
  4. Kivioja, Aarne (1995). "Monivammapotilaan ensihoito". Duodecim 111(9):866.
  5. Hakala, Pertti (2004). "Monivammapotilas päivystyspoliklinikalla". FINNANEST 37(1):21–26.
  6. Kivioja, A et al (1990). "Is the treatment of the most severe multiply injured patients worth the effort? - A follow- up examination 5 to 20 years after severe multiple injury." J Trauma 30: 480–483.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fyysinen trauma.