Onnettomuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tavallinen autokolari ei ole suuronnettomuus.

Onnettomuus on ennalta-arvaamaton vahinkotapahtuma, joka voi aiheuttaa muun muassa omaisuusvahinkoja, tuhoa, kuolemantapauksia tai loukkaantumisia taikka muutoin haittaa tai vahinkoa esimerkiksi ihmisille, luonnolle tai infrastruktuurille.

Onnettomuusvalmius[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarvittava onnettomuusvalmius määrittyy onnettomuuden suuruuden mukaan. Pienessä onnettomuudessa pelastusryhmä kykenee toimeenpanemaan pelastustoiminnan, keskisuuressa onnettomuudessa käytetään pelastusjoukkuetta, suuressa onnettomuudessa puolestaan pelastuskomppaniaa ja suuronnettomuudessa tai häiriötilanteessa pelastusyhtymää.[1]



Suuronnettomuuden sattuaessa saatetaan vaatia useiden viranomaisten yhteistoimintaa sekä tavanomaista suurempia määriä pelastustoimintaan osallistuvia henkilöitä. Toimialueen pelastustoimi perustaa pelastustoiminnan johtokeskuksen, PEL-JOKE:n, ennakkosuunnitelman tai pelastustoiminnan johtajan päätöksen mukaisesti. Sen katsotaan tulleen perustetuksi, kun osallistuvien tehtävät on jaettu, viestiliikenneyhteydet on kokeiltu ja tilannekuva ajanmukaistettu.[2] Pelastustoiminta yleensä on kunnalliseen itsehallintoon liittyvää toimintaa, jossa kunnat ovat siirtäneet toimeenpanon aluepelatuslaitokselle.

PEL-JOKE johtaa pelastuskomppanioiden esikuntia ja pelastustoiminnan tukitoiminnan johtoelintä, TUJE:a. PEL-JOKE:n henkilöstö avustaa pelastustoiminnan johtajaa. Moniviranomaistoimintana PEL-JOKE:ssa voivat olla edustettuina pelastustoimi itse, poliisi, ensihoitopalvelu, sosiaalipäivystys, kriisipäivystys, puolustusvoimat, lentoyhtiö, vapaaehtoinen pelastuspalvelu jne. PEL-JOKE:n toiminta voidaan jaotella kolmeen ryhmään: tilanteen seurantaan ja tilanteesta johtuviina arvioihin, päätöksiin ja päätösten toimeenpanoon sekä viestintään.[3]

Viestintää kuuluu tiedonjakaminen omalla organisaatiolle tilanteesta ja sen muutoksista, yhteistyöviranomaisille. Ulkoisesti viestintään kuuluu tiedottaminen ja toimintaohjeiden antaminen väestölle sekä uutistiedottaminen joukkotiedonvälittäjille. Valvonnalla varmistetaan kokonaisuuden toiminta.[4]

Poliisin johtojärjestelmä on kolmiportainen. Poliisin yleisjohtajana toimii päällystöön kuuluva poliisi, joka vastaa poliisin kenttätoiminnan operatiivisesta johtamisesta. Hän tukee poliisiyksikön johtoa ja varmistaa operatiivisen kenttäjohtamisen. Hän vastaa tilannekuvan muodostamisesta, voimavaroista ja toimintavalmiusasioista. Yleisjohtajan esimiehiä ovat poliisipäällikkö, polisipalvelut-linjan apulaispoliisipäällikkö, sekä valvonta- ja hälytystoiminnan sektorijohtaja ja esimieheksi erikseen määrätyt.

Poliisin tilannejohtaja johtaa tehtävän suorittamista.

PEL-JOKE[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • pelastustoiminnan johtokeskuksen johto-osa
    • pelastustoiminnan johtaja
    • pelastustoiminnan esikunta
      • pelastustoiminnan johtoryhmä
        • tilannearviointi
        • toimenpidepäätökset
        • pöytäkirjan pitäminen
  • tilannekeskus
    • tietojen kokoaminen, käsittely ja ylläpito
    • tilannekuvan ylläpito
    • tilanteen esittely, tilannekuvan jakaminen
    • viestien vastaanottaminen ja jakaminen
    • tilannepäiväkirjan pitäminen
  • viestintäkeskus

TUJE[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PEL-JOKE:n tueksi voidaan perustaa tukitoimintojen johtoelin, TUJE. Se tukee pelastustoimintaa ja huolehtii niistä, joilla ei ole fyysisiä vammoja, onnettomuuden uhrien omaisista ja henkisen huollon järjestämisestä. TUJE:n johtovastuu voi olla myös poliisilla.

Merellä tai muussa vesistössä kulkevaa alusta kohdannutta onnettomuutta kutsutaan haaksirikoksi, lakitekstissä myös haveriksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ruuska, Rami: ”15.10 Johtokeskustyöskentely suuronnettomuustilanteissa”, ”Suuronnettomuusjohtaminen”, Suuronnettomuusopas, s. 160. toimittaneet Maaret Castrén, Simo Ekman, Rami Ruuska ja Tom Silvast. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2015. ISBN 978-951-656-437-4.
  2. Ruuska, Rami: ”Suuronnettomuusjohtaminen”, Suuronnettomuusopas, s. 162-163. toimittaneet Maaret Castrén, Simo Ekman, Rami Ruuska ja Tom Silvast. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2015. ISBN 978-951-656-437-4.
  3. Ruuska, Rami: ”15.20 Johtokeskustyöskentely suuronnettomuustilanteissa”, ”Suuronnettomuusjohtaminen”, Suuronnettomuusopas, s. 163. toimittaneet Maaret Castrén, Simo Ekman, Rami Ruuska ja Tom Silvast. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2015. ISBN 978-951-656-437-4.
  4. Ruuska, Rami: ”15.20 Johtokeskustyöskentely suuronnettomuustilanteissa”, ”Suuronnettomuusjohtaminen”, Suuronnettomuusopas, s. 164. toimittaneet Maaret Castrén, Simo Ekman, Rami Ruuska ja Tom Silvast. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2015. ISBN 978-951-656-437-4.
  5. Ruuska, Rami: ”15.20 Johtokeskustyöskentely suuronnettomuustilanteissa, kuva 15.20”, ”Suuronnettomuusjohtaminen”, Suuronnettomuusopas, s. 164. toimittaneet Maaret Castrén, Simo Ekman, Rami Ruuska ja Tom Silvast. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2015. ISBN 978-951-656-437-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]