Onnettomuus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Onnettomuus on ennalta-arvaamaton vahinkotapahtuma, joka voi aiheuttaa muun muassa omaisuusvahinkoja, tuhoa, kuolemantapauksia tai loukkaantumisia taikka muutoin haittaa tai vahinkoa esimerkiksi ihmisille, luonnolle tai infrastruktuurille.

Suuronnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuronnettomuus on onnettomuus, joka on erityisen vakava kuolleiden tai loukkaantuneiden määrällä taikka ympäristöön tai omaisuuteen kohdistuneilla vahingoilla mitattuna. Suuronnettomuuttakin vakavampi tapahtuma on katastrofi; näistä tuhoisimpia voidaan kutsua suurkatastrofeiksi.

Erityyppisissä suuronnettomuuksissa johtovastuu on eri viranomaisilla heidän oman toimintansa lisäksi myös tukevien viranomaisten toiminnasta. Jos suuronnettomuus tapahtuu maa-alueella tai sisävesillä, johtaa pelastustoimintaa pelastustoimi, käytännössä aluepelastuslaitos. Jos kyseessä on vaaratilanne tai uhkatilanne, kuten kouluampuminen, terroriteko tai maastoetsintä, johtaa toimintaa poliisi. Maastoetsinnöissä poliisia voi avustaa vapaaehtoinen pelastuspalvelu. Mikäli merialueella tapahtuu onnettomuus, toimintaa johtaa rajavartiolaitoksen merivartiosto. Jos onnettomuus on epidemia, pandemia tai joukkomyrkytys, on johtava viranomainen terveystoimi. Lentopelastuskeskus johtaa toimintaa, jos kyse on ilma-aluksen katoamisesta eikä sen tiedetä pudonneen maahan, sisävesiin tai mereen.[1]

Onnettomuusvalmius[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarvittava onnettomuusvalmius määrittyy onnettomuuden suuruuden mukaan. Pienessä onnettomuudessa pelatusryhmä kykenee toimeenpanemaan pelatustoiminnan, keskisuuressa onnettomuudessa käytetään pelastusjoukkuetta, suuressa onnettomuudessa puolestaan pelastuskomppaniaa ja suuronnettomuudessa tai häiriötilanteessa pelastusyhtymää. Sisäministeriön pelastusviranomaisella on oikeus antaa pelastustoimintaa koskevia käskyjä ja määrätä pelastustoiminnan johtajasta pelastusyhtymän osalta.[2]

Suuronnettomuuden pelastustoimien organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuronnettomuuden sattuaessa saatetaan vaatia useiden viranomaisten yhteistoimintaa sekä tavanomaista suurempia määriä pelastustoimintaan osallistuvia henkilöitä. Toimialueen pelastustoimi perustaa pelastustoiminnan johtokeskuksen, PEL-JOKE:n, ennakkosuunnitelman tai pelastustoiminnan johtajan päätöksen mukaisesti. Sen katsotaan tulleen perustetuksi, kun osallistuvien tehtävät on jaettu, viestiliikenneyhteydet on kokeiltu ja tilannekuva ajanmukaistettu.[3] Pelastustoiminta yleensä on kunnalliseen itsehallintoon liittyvää toimintaa, jossa kunnat ovat siirtäneet toimeenpanon aluepelatuslaitokselle.

PEL-JOKE johtaa pelastuskomppanioiden esikuntia ja pelastustoiminnan tukitoiminnan johtoelintä, TUJE:a. PEL-JOKE:n henkilöstö avustaa pelastustoiminnan johtajaa. Moniviranomaistoimintana PEL-JOKE:ssa voivat olla edustettuina pelastustoimi itse, poliisi, ensihoitopalvelu, sosiaalipäivystys, kriisipäivystys, puolustusvoimat, lentoyhtiö, vapaaehtoinen pelastuspalvelu jne. PEL-JOKE:n toiminta voidaan jaotella kolmeen ryhmään: tilanteen seurantaan ja tilanteesta johtuviina arvioihin, päätöksiin ja päätösten toimeenpanoon sekä viestintään.[4]

Tilanteen seurannassa kootaan tilannetietoja, käsitellään niitä, ylläpidetään tilannekuvaa, jaetaan sitä. Tilanteesta pidetään karttaa ja tilannepäiväkirjaa. Tilannetietoja voidaan saada alemman tason johtoportailta, yhteistyöorganisaatioilta, joukkotiedonvälityksestä, kansainvälisiltä järjestöiltä ja muista lähteistä.[4]

Päätöksiä tehdään säädösten, työjärjestysten ja suunnitelmien mukaisesti.[5]

Viestintää kuuluu tiedonjakaminen omalla organisaatiolle tilanteesta ja sen muutoksista, yhteistyöviranomaisille. Ulkoisesti viestintään kuuluu tiedottaminen ja toimintaohjeiden antaminen väestölle sekä uutistiedottaminen joukkotiedonvälittäjille. Valvonnalla varmistetaan kokonaisuuden toiminta.[5]

Poliisin johtojärjestelmä on kolmiportainen. Poliisin yleisjohtajana toimii päällystöön kuuluva poliisi, joka vastaa poliisin kenttätoiminnan operatiivisesta johtamisesta. Hän tukee poliisiyksikön johtoa ja varmistaa operatiivisen kenttäjohtamisen. Hän vastaa tilannekuvan muodostamisesta, voimavaroista ja toimintavalmiusasioista. Yleisjohtajan esimiehiä ovat poliisipäällikkö, polisipalvelut-linjan apulaispoliisipäällikkö, sekä valvonta- ja hälytystoiminnan sektorijohtaja ja esimieheksi erikseen määrätyt.

Poliisin tilannejohtaja johtaa tehtävän suorittamista.

Suuronnettomuustapauksessa poliisien tehtävät jakautuvat liikenteenohjaamiseen, eristämiseen, tutkintaan ja etsintään.[6]

PEL-JOKE[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • pelastustoiminnan johtokeskuksen johto-osa
    • pelastustoiminnan johtaja
    • pelastustoiminnan esikunta
      • pelastustoiminnan johtoryhmä
        • tilannearviointi
        • toimenpidepäätökset
        • pöytäkirjan pitäminen
  • tilannekeskus
    • tietojen kokoaminen, käsittely ja ylläpito
    • tilannekuvan ylläpito
    • tilanteen esittely, tilannekuvan jakaminen
    • viestien vastaanottaminen ja jakaminen
    • tilannepäiväkirjan pitäminen
  • viestintäkeskus

TUJE[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PEL-JOKE:n tueksi voidaan perustaa tukitoimintojen johtoelin, TUJE. Se tukee pelastustoimintaa ja huolehtii niistä, joilla ei ole fyysisiä vammoja, onnettomuuden uhrien omaisista ja henkisen huollon järjestämisestä. TUJE:n johtovastuu voi olla myös poliisilla.

Merellä tai muussa vesistössä kulkevaa alusta kohdannutta onnettomuutta kutsutaan haaksirikoksi, lakitekstissä myös haveriksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ruuska, Rami: ”Suuronnettomuusjohtaminen”, Suuronnettomuusopas, s. 160. toimittaneet Maaret Castrén, Simo Ekman, Rami Ruuska ja Tom Silvast. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2015. ISBN 978-951-656-437-4.
  2. Ruuska, Rami: ”15.10 Johtokeskustyöskentely suuronnettomuustilanteissa”, ”Suuronnettomuusjohtaminen”, Suuronnettomuusopas, s. 160. toimittaneet Maaret Castrén, Simo Ekman, Rami Ruuska ja Tom Silvast. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2015. ISBN 978-951-656-437-4.
  3. Ruuska, Rami: ”Suuronnettomuusjohtaminen”, Suuronnettomuusopas, s. 162-163. toimittaneet Maaret Castrén, Simo Ekman, Rami Ruuska ja Tom Silvast. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2015. ISBN 978-951-656-437-4.
  4. a b Ruuska, Rami: ”15.20 Johtokeskustyöskentely suuronnettomuustilanteissa”, ”Suuronnettomuusjohtaminen”, Suuronnettomuusopas, s. 163. toimittaneet Maaret Castrén, Simo Ekman, Rami Ruuska ja Tom Silvast. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2015. ISBN 978-951-656-437-4.
  5. a b Ruuska, Rami: ”15.20 Johtokeskustyöskentely suuronnettomuustilanteissa”, ”Suuronnettomuusjohtaminen”, Suuronnettomuusopas, s. 164. toimittaneet Maaret Castrén, Simo Ekman, Rami Ruuska ja Tom Silvast. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2015. ISBN 978-951-656-437-4.
  6. Ojala, Jorma: ”Poliisi”, Suuronnettomuusopas, s. 226. toimittaneet Maaret Castrén, Simo Ekman, Rami Ruuska ja Tom Silvast. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2015. ISBN 978-951-656-437-4.
  7. Ruuska, Rami: ”15.20 Johtokeskustyöskentely suuronnettomuustilanteissa, kuva 15.20”, ”Suuronnettomuusjohtaminen”, Suuronnettomuusopas, s. 164. toimittaneet Maaret Castrén, Simo Ekman, Rami Ruuska ja Tom Silvast. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2015. ISBN 978-951-656-437-4.
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.