Lääke

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Lääkeaine)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oraalisesti nautittavia lääkkeitä.
Erilaisia injisoitaviksi tarkoitettuja lääkeliuoksia ampulleissa.
PKV-lääkkeitä.
Inhaloitavaa astmalääkettä.
Psyykenlääkkeitä.

Lääke on yhtä tai useampaa lääkeainetta sisältävä valmiste. Lääkeaineella tarkoitetaan kemiallista yhdistettä tai luonnossa esiintyvää ainetta, joka on lääkkeen vaikuttava osa.[1] Lääkkeet jaetaan nykyisin synteettisiin ja biologisiin lääkkeisiin[2]. Biologisiksi lääkkeiksi kutsutaan hormonien ja vasta-aineiden kaltaisia valkuaisaineita, joita tuotetaan elävien solujen[3] kuten bakteerien ja hiivojen[4] avulla.

Lääkkeen käyttötarkoituksena on lievittää, parantaa tai ehkäistä sairautta tai sairauden oireita tai muuttaa potilaan elintoimintoja.[5] Lääkkeitä ovat Suomessa lääkelain mukaisesti hyväksytyt lääkevalmisteet, luonnonaineet ja kemialliset valmisteet. Niihin luetaan myös esimerkiksi diagnostiset tuotteet, kuten röntgenvarjoaineet, ja sairauden ehkäisemiseen tarkoitetut valmisteet, kuten rokotteet.[6]

Lääke voi olla tehtaassa valmistettu lääkevalmiste, tai – nykyisin harvoin – se valmistetaan lääkärin reseptillä apteekissa. Lääkeaine on lääkevalmisteen vaikuttava aine. Se on yleensä rakenteeltaan tunnettu kemiallinen yhdiste, joka on valmistettu synteettisesti tai on peräisin luonnosta. Myös alkuaineita, kuten hiiltä, kultaa, litiumia ja rikkiä, saatetaan käyttää lääkeaineena.

Lääkkeen toimintaan vaikuttavat esimerkiksi lääkeaine (kemiallinen yhdiste), antotapa (injektiona ihon alle, lihakseen tai suoneen, suun kautta, iholle, suoleen, hengittämällä), muut nautitut lääkkeet ja lääkkeen saajan ominaisuudet.

Useat lääkkeet aiheuttavat toivotun vaikutuksen lisäksi sivuvaikutuksia. Käytettäessä samanaikaisesti kahta tai useampaa lääkettä voi lääkkeiden yhteisvaikutus ja etenkin niiden haittavaikutukset olla vaikeasti arvioitavissa.[7]

Joidenkin lääkkeiden lopettamisen tai annoksen vähentämisen yhteydessä voi ilmaantua vieroitusoireita, jotka saattavat kestää pitkään. Vieroitusoireiden ilmaantumisen riski ja niiden voimakkuus sekä kesto vähenevät yleensä silloin, kun lääkitys lopetetaan annosta asteittain pienentämällä. Etenkin hedelmällisessä iässä olevien naisten kannattaa ottaa selvää, aiheuttaako heille määrätty säännöllinen lääkitys vieroitusoireita. Jos vieroitusoireita aiheuttavaa lääkeainetta käytetään raskauden aikana, on vaarana, että sikiö tai syntyvä lapsi saa synnytyksen jälkeen voimakkaita vieroitusoireita.[8][9][10]

Lääkehoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkityksen tarpeellisuuteen sekä valittavan lääkkeen tehoon, turvallisuuteen ja hintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota hoitopäätöstä tehtäessä.[11] Myös potilasta on informoitava etukäteen hoidon odotettavissa olevasta tehosta, hoitoon liittyvistä haitoista ja riskeistä sekä vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Jos potilas ei kykene päättämään hoidostaan, on kuultava hänen lähiomaisiaan tai muuta läheistä.[12]

Potilaalla on oikeus kieltäytyä lääkehoidosta ja jos näin tapahtuu, hänellä on oikeus saada tarpeitaan vastaavaa hoitoa lääketieteellisesti perustellulla, vaihtoehtoisella tavalla.[13] Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira valvoo Suomessa potilaiden oikeusturvan toteutumista, lääkäreiden toiminnan laatua ja potilasturvallisuutta.[14]

Annostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkkeiden annostelun pitäisi olla yksilöllistä, koska lääkkeiden hajoamisnopeus saattaa vaihdella eri ihmisillä geneettisten erojen vuoksi suuresti. Hitaimmilla metaboloijilla elimistön pitoisuudet saattavat olla samalla annoksella jopa kaksikymmenkertaiset nopeisiin metaboloijiin verrattuna.[15] Noin 7-10 prosentilta väestöstä puuttuu kokonaan entsyymi CYP2D6, joka vastaa useiden lääkeaineiden hajotuksesta. Pienikin annos lääkettä voi kasautua heillä nopeasti rajuksi yliannostukseksi.[16]

Erilaiset lääkemuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suun kautta otettavat (Per os)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tabletti (kutsutaan myös pilleriksi) on käytetyin ja myydyin lääkemuoto. Yleensä se sisältää yhtä tai useampia vaikuttavia lääkeaineita sekä side- ja täyteaineita. Tabletti voi olla myös käsitelty sokerilla tai kalvoilla helpottamaan lääkkeen nielemistä. Tabletti voidaan tarvittaessa jakaa helposti kahtia, jos siihen on puristusvaiheessa tehty jakouurre. Tabletti suositellaan käytettäväksi runsaan nestemäärän kera, jotta se ei juuttuisi ruokatorveen. Päällystämätön tabletti sulaa – ja sen lääkeaine vapautuu – nopeammin mahalaukussa kuin päällystettyä tablettia käytettäessä.

Depottabletti vaikuttaa pitkään, koska lääkeaine vapautuu siitä hitaasti mahalaukussa ja ohutsuolessa. Useat depottabletit päällystetään veteen liukenemattomalla kalvolla. Depottabletti on nieltävä runsaan nesteen kera kokonaisena, jottei päällyste rikkoutuisi. Joissakin depottableteissa on myös uurre jakoa varten. Ellei jakouurretta ole, depottabletti niellään kokonaisena, sillä muuten sen lääkeaine ei ehkä vapaudu toivotulla tavalla.

Enterotabletti on tabletti, jonka lääkeaine on tarkoitettu vapautumaan vasta suolessa. Tällaisen lääkemuodon käyttö tulee kyseeseen lähinnä, kun potilaan mahalaukku muutoin saattaisi ärtyä tai jos lääkkeen vaikuttavan aineen ei muusta syystä toivota hajoavan mahahapon vaikutuksesta. Myös enterotabletti on tarkoitettu nieltäväksi kokonaisena (ellei siinä ole jakouurretta) runsaan nesteen kera.

Imeskelytabletti on tarkoitettu käytettäväksi suun seudun ja nielun hoitoon.lähde?

Poretabletti liuotetaan veteen nautittavaksi nestemäisenä seoksena. Tällaisessa muodossa nautittavan lääkkeen vaikutus alkaa nopeasti eikä yleensä ärsytä mahaa samassa määrin kuin tavallinen tabletti. Jos suun limakalvot ovat ärsyyntyneet, poretabletin käyttöä tulisi välttää, koska sen lääkeaine saattaa lisätä ärsytystä entisestään.

Purutabletti on nimensä mukaisesti tarkoitettu pureskeltavaksi ja nieltäväksi. Sen vaikuttava aine imeytyy suusta, mahasta ja ohutsuolesta.

Resoribletti on tabletti, joka sijoitetaan kielen alle tai ikenen ja posken väliin sulamaan. Sille on tyypillistä vaikutuksen alkaminen nopeasti.

Kapselissa lääkeaine on liivatteesta valmistetun kuoren sisällä. Kapseleita on kahta tyyppiä: pehmeitä ja kovia. Kapseli niellään runsaan nesteen kera, jotta se ei juutu ruokatorveen. Jos kapseli on päällystämätön ja se on kokonsa takia hankala nauttia, se voidaan avata ja nauttia vaikkapa ruokaan sekoitettuna. Pehmeää liivatekapselia käytettäessä näin ei yleensä voi toimia, koska niistä useimmat sisältävät liuoksia.

Depotkapseli on valmistettu rakeistamalla lääke- ja apuaineet sekä päällystämällä ne veteen liukenemattomalla kalvolla. Rakeita kutsutaan depotrakeiksi. Tällaisesta kapselista lääkeaine vapautuu ja imeytyy hitaasti mahalaukussa ja suolessa.

Enterokapseli on myös valmistettu siten, että lääkeaine vapautuu hitaasti, mutta vasta suolessa. Se valmistetaan päällystämällä lääke- ja apuaineista valmistetut rakeet mahanesteeseen liukenemattomalla kalvolla. Rakeita kutsutaan enterorakeiksi. Ne on pakattu kapselikuoriin.

Yskänlääkemikstuuraa.

Mikstuura on nestemäinen lääke, joka nautitaan suun kautta. Koostumukseltaan mikstuura on liuos, liete, emulsio tai rohdostuote. Monet mikstuurat säilyvät vain lyhyen aikaa. Yleensä tällaista lääkettä noudettaessa lääke valmistetaan vasta apteekissa. Lääkeaine, jauhe, sekoitetaan veteen, ja se on sen jälkeen käyttövalmis heti. Mikstuura annostellaan millilitroina. Lietettä, joka on koostumukseltaan vahva mikstuura, ravistetaan ennen käyttöä, jotta lääkehiutaleet sekoittuvat pohjalta annokseen hyvin. Pullossa yleensä lukeekin "ravistettava". Mikstuura on tavallisesti makeutettu sokerilla eli sakkaroosilla. Tällöin ohjeessa usein kehotetaan huuhtelemaan suu käytön jälkeen.

Tipat ovat suun kautta nautittavia nesteitä. Tippapullon suu on usein muotoiltu siten, että tipat voidaan nauttia siitä joko suoraan tai erillisen tiputuslaitteen avulla. Tipat voidaan nauttia myös esimerkiksi mehun tai ruoan seassa.

Annosjauhe on pulverimainen lääkeaine, joka nautitaan yleensä suoraan pakkauksestaan, joka usein on pussimainen. Se voidaan myös sekoittaa juomaan tai ruokaan.

Annosjauheen muodossa olevaa oraalisesti otettavaa lääkettä

Annosrakeet sisältävät lääke- ja apuaineita rakeistettuina. Ne myydään paperipussissa tai astiassa, josta ne annostellaan mitalla. Rakeita voidaan myös sekoittaa nesteeseen. Rakeita on myös entero- tai depotkapseleina.

Suussa vaikuttavat lääkkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuvoide on lääkeaine, jota levitetään suun limakalvoille, missä se vaikuttaa paikallisesti.

Suuvesi ja kurlausvesi on tarkoitettu suun ja nielun huuhteluun. Niitä ei yleensä pidä niellä, vaan ne syljetään käytön jälkeen pois.

Solutabletti huuhtelee suun ja muun elimistön onteloita. Niistä valmistetaan käyttöön soveltuva liuos.

Injisoitavat lääkkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voidaan antaa ihonalaiskudokseen (s.c), lihakseen (i.m), suoneen (i.v), epiduraalitilaan (epid.) sekä spinaalitilaan (i.t) Itse injisoitavia lääkkeitä ovat esimerkiksi diabeteksen hoitoon tarkoitetut insuliinivalmisteet sekä esimerkiksi leikkauksen jälkeen käytettävä hepariinivalmiste, joka ehkäisee verisuonitukoksia.

Peräsuolen kautta annosteltavat (per rectum)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkiksi suppo tai rektioli, jollaista käytetään esimerkiksi epilepsiakohtauksen laukaisemiseksi.

Lääkekasvit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hulluruoho on vanha keskushermoston kautta vaikuttava lääkekasvi, se oli myös yksi ensimmäisistä PKV-lääkkeistä
Pääartikkeli: Lääkekasvit

Lääkekasveja eli rohdoskasveja voi kutsua laajemmin terveyskasveiksi, jolloin niiden käyttö ei rajoitu vain lääkinnällisiin ominaisuuksiin, vaan niitä käytetään myös esimerkiksi terveyden- ja kauneudenhoitoon. Kasvirohdosvalmisteet ovat Suomessa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean luettelemia lääkevalmisteita, joiden vaikuttavat aineet ovat kasviperäisiä aineita tai kasvirohdostuotteita.[17]

Yhdistelmälääkkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Yhdistelmälääke

Yhdistelmälääke tai lääkeyhdistelmä on lääke, jossa vaikuttavia aineita on kaksi tai useampia. Joitakin lääkeaineita käytetään yhdistelminä esimerkiksi siksi, että ne tehostavat toistensa vaikutusta, tai joidenkin yhdistelmälääkkeiden eri ainesosat vaikuttavat elimistön eri osissa, jolloin syntyy haluttu yhteisvaikutus.

Lääkemyrkytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkkeet ovat lähtökohtaisesti myrkyllisiä, mikäli niitä ei käytetä tarkoituksenmukaisesti käyttöohjeita noudattaen. Yliannostus saattaa aiheuttaa pahimmillaan elinvaurioita tai johtaa kuolemaan. Lääkemyrkytyksen oireet voivat olla tulosta joko pitkään jatkuneesta altistuksesta tai yksittäisestä lääkeannoksesta. Liian suuri kerta-annos voi aiheuttaa vakavia oireita lyhyessäkin ajassa. Mikäli yliannostus on tiedossa, ei ole syytä odottaa oireita vaan ensiapu­toimen­piteisiin on ryhdyttävä välittömästi ottamalla yhteyttä joko Myrkytys­tietokeskukseen (puh. (09)-4711)[18] tai yleiseen hätänumeroon 112. Oireet eivät välttämättä ole aluksi hälyttäviä, mutta lääkkeen imeytyessä verenkiertoon oireet voivat pahentua nopeasti. Myrkytysoireet ovat lääkekohtaisia. Monia lääkkeitä ei suositella yhteiskäyttössä alkoholin kanssa, joka voi aiheuttaa tai pahentaa myrkytysoireita.

Ensiapuna lääkemyrkytyspotilaalle voidaan antaa lääkehiiltä. Se ei kuitenkaan sovi tajuttomalle myrkytyspotilaalle tukehtumisvaaran takia.[19]

Jos lääkemyrkytys on henkeä uhkaava, on aina ensin otettava yhteys lääkäriin. Tajuttoman potilaan ensiapuna saatetaan tarvita tekohengitystä ennen potilaan pääsemistä sairaalaan hoitoon. Keskimäärin alle yksi sadasta sairaalahoitoon hengissä ennättäneestä lääkemyrkytyspotilaasta menehtyy.

Lääkkeiden markkinoinnin ja käytön valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkevalmisteella on oltava voimassa oleva myyntilupa, ennen kuin valmiste voidaan tuoda markkinoille. Lääkevalmisteilta vaaditaan yleensä A-tason näyttöä eli myyntilupa myönnetään, jos lääkeyhtiöllä on osoittaa kaksi tutkimusta, joiden mukaan kyseinen lääkevalmiste on lumelääkettä tehokkaampi. Lääkevalmisteiden tehon ei tarvitse kuitenkaan olla suuri, vaan riittää, että lääke lievittää oireita jonkin verran ainakin osalla potilaita.[20]

Koska tutkimustuloksissa on usein satunnaista vaihtelua, lääkeyhtiöt teettävät toisinaan saman lääketutkimuksen yhtä aikaa monissa maissa ja käyttävät myyntilupahakemuksessaan vain niiden maiden tutkimuksia, joissa saatiin myönteinen tulos. Lääkeyhtiöiden on ilmoitettava viranomaisille kaikki aloittamansa tutkimukset, mutta myyntiluvan saa kahdella positiivisella tutkimuksella myös tapauksissa, joissa muu tutkimusnäyttö puhuu lääkevalmisteen tehoa vastaan. Yrityksillä ei ole myöskään velvoitetta julkaista niitä tutkimuksia, joiden tulokset ovat negatiivisia tai ristiriitaisia. Lääkeyhtiöt julkaisevatkin vain harvoin tällaisia tutkimuksia tai niiden tuloksia.[21]

Lääkevalmisteen luvassa yksilöidään, minkä sairauden hoitoon valmiste on tarkoitettu. Lääkevalmistetta saa markkinoida vain luvassa mainitun sairauden hoitoon. Lainsäädännön mainitaan, että potilaalle on annettava selvitys hoidon vaikutuksista ennen hoitopäätöksen tekoa.[22]

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea eli entinen Lääkelaitos hoitaa Suomessa lääkealan lupa- ja valvonta- ja tiedotustehtäviä.[23]

Lääkkeiden suhde huumausaineisiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heroiiniin perustuvaa lääkettä. Heroiini on 1900-luvulla luokiteltu huumausainieeksi

Monet huumeet ovat alun perin olleet sairauksien hoitoon käytettyjä, mullistavan tehokkaiksi mainostettuja lääkkeitä.[24][25] Myös monet nykyisin markkinoilla olevat keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet on luokiteltu huumausaineiksi ja niitä väärinkäytetään päihteinä. Lääkkeet ovatkin kolmanneksi käytetyin päihde alkoholin ja tupakan jälkeen.[26]

Myydyimmät lääkkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibuprofeeniin perustuvia tulehduskipulääkkeitä.

Myydyimmät lääkkeet Suomessa 2010 tukkuhinnalla mitattuna olivat:[27]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuomisto, J., Koulu M.: Johdanto farmakologiaan, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p., s. 19-26, Kustannusosakeyhtiö Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3.
  2. Biologiset lääkkeet uudistavat sairauksien hoitoa. http://www.laaketeollisuus.fi/terveydenhuolto/biologiset-laakkeet
  3. Biologiset lääkkeet uudistavat sairauksien hoitoa. http://www.laaketeollisuus.fi/terveydenhuolto/biologiset-laakkeet
  4. Mikä on biologinen lääke? Potilaan lääkärilehti 14.11.2014. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/tiedeartikkelit/mika-on-biologinen-laake/#.VkpFwl6dcng
  5. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkkeen määräämisestä
  6. Lääkelaki, Finlex, Valtion säädöstietopankki
  7. Jukka Virtanen: Lääkkeet ja seksuaalisuus.
  8. yle.fi (vanhentunut linkki)
  9. Lääkkeet raskauden ja imetyksen aikana. 2008. Heli Malm, Kirsi Vähäkangas, Anna-Liisa Enkovaara ja Olavi Pelkonen.
  10. Raskaus, Lääkelaitos
  11. Lääkelaki, Finlex, Valtion säädöstietopankki http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870395
  12. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista, Finlex
  13. Seija Aaltonen: Lääkehoito kuntoutuksessa.
  14. Valviran kotisivut
  15. Pharmacokinetics of the novel antipsychotic agent risperidone and the prolactin response in healthy subjects. Eräällä lääkkeellä todettu vaihtelu
  16. Genetic test allows personalised drug therapy. 7.5.2005. DrugResearcher.com.
  17. Rohdosvalmisteet, Fimea.fi
  18. [1]
  19. Helsingin yliopistollinen sairaala
  20. Pekka Hiltunen: Iso ei. Image 28.10.2010, s. 65-73.
  21. Pekka Hiltunen: Iso ei. Image 28.10.2010, s. 65-73.
  22. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista
  23. Fimean kotisivut
  24. Tohtori Mikko Ylikankaan haastattelu Kalle Haatainen. Yle Puhe 20.12.2010.
  25. Ylikangas, Mikko: Unileipää, kuolonvettä, spiidiä: Huumeet Suomessa 1800–1950. Jyväskylä: Atena, 2009. ISBN 978-951-796-578-1.
  26. Irti huumeista ry. Lääkkeet ja sekakäyttö.
  27. Lääketeollisuus Ry. 2010, http://www.laaketeollisuus.fi/Banners/Myydyimm%C3%A4t%20l%C3%A4%C3%A4kevalmisteet%20Suomessa%202010.pdf, haettu 1.4.2011

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mann, John: Murha, taikuus ja lääkintä: Lääkeaineiden historiaa. (Murder, magic and medicine, 2000.) Suomentanut Tiina Onttonen. Helsinki: Art House, 2002. ISBN 951-884-333-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]