Keskenmeno

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Keskenmeno tarkoittaa ihmisillä raskauden itsestään tapahtuvaa keskeytymistä ja alkion tai sikiön poistumista kohdusta joko itsestään tai lääkärin avustamana. Keskenmenossa syntyvä sikiö ei ole elinkelpoinen ja useimmiten kuolee.

Ihmisillä keskenmenon katsotaan tapahtuvan ennen 22. raskausviikon loppua tai kun sikiö painaa alle 500 grammaa. Mikäli sikiö painaa yli 500 grammaa tai raskaus keskeytyy 22. raskausviikon jälkeen, kyseessä katsotaan olevan ennenaikainen synnytys, koska syntyvä lapsi voidaan saada pidettyä hengissä. Ennenaikaisen synnytyksen ja keskenmenon raja on lääketieteen kehittyessä siirtynyt aiemmaksi. Viikon 22 jälkeen tapahtuva tai yli 500 grammaa painavan sikiön kuolemaa kutsutaan kohtukuolemaksi.

Keskenmeno merkitsee lähes aina lapsen kuolemaa, sillä näin varhaisessa kehitysvaiheessa syntyvällä sikiöllä on nykylääketieteen keinoin vain teoreettiset elinmahdollisuudet. Jos raskaus keskeytyy spontaanisti 23.–37. raskausviikolla, kyseessä ei ole enää keskenmeno vaan ennenaikainen synnytys, ja syntyvää lasta sanotaan tällöin keskoseksi. Keinotekoisesti aiheutettua raskauden keskeytymistä kutsutaan puolestaan abortiksi.

10–15 % tiedossa olevista raskauksista keskeytyy ennen 22. raskausviikon päättymistä ja valtaosa (80 %) niistä kahdeksan ensimmäisen raskausviikon aikana [1].

Todellinen raskauksien keskenmenon osuus kaikista raskauksista on vielä suurempi. On arvioitu, että jopa kolmasosa raskauksista keskeytyy itsestään. Suurin osa keskenmenoista tapahtuu aivan raskauden alkuvaiheessa, ennen kuin nainen on tietoinen raskaudestaan. Suurimmassa osassa näistä keskenmenoista nainen ei huomaa mitään kuukautisten mahdollisen pienen epäsäännöllisyyden lisäksi, ja näin alkuvaiheen raskaus ja keskenmeno ei tule koskaan tietoon. [2]

Yleisimpien, varhaisvaiheessa tapahtuvien keskenmenojen tavallisin syy on viallinen siittiö- tai munasolu. Arvioiden mukaan yli puolet yksittäisistä keskenmenoista johtuu sikiön kromosomipoikkeavuuksista.[3]

Myöhäinen eli keskiraskauden keskenmeno[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomattavasti vähemmän keskenmenoja aiheutuu 12. raskausviikon jälkeen, jolloin voidaankin puhua myöhäisestä tai keskiraskauden keskenmenosta. 12. raskausviikon jälkeen tapahtuneita raskauden keskeytyksiä kutsutaan myöhäisiksi keskenmenoiksi mutta ennen kuin 22 raskausviikkoa on täynnä tai sikiö painaa 500 grammaa. Tämän jälkeen kyseessä on kohtukuolema tai ennenaikainen synnytys. [4]

Myöhäisen keskenmenon kokeneille termi ei useinkaan tunnu sopivalta kuvaamaan menetyksen vakavuutta ja vaikutusta. Sureville vanhemmille kokemus hahmottuu lähinnä odotetun ja rakastetun lapsen menettämisenä. [5]

Yleisimmin myöhäisen keskenmenon hoito on lääkeellinen kohdun tyhjennys alakautta eli synnyttämällä. Hoito tehdään sairaalassa yleensä erillään muista synnyttäjistä, ja kivun lievitykseen on tarjolla tehokkaita vaihtoehtoja.[6]

Myöhäinen keskenmeno voi usein jäädä epätäydelliseksi, jolloin kohtuun jää istukka- tai sikiökudosta. Tällaisissa tapauksissa kohdun tyhjennys tehdään yleensä gynekologin suorittamalla kaavinnalla.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Toistuva keskenmeno", Duodecim 2002;118(2):165-71 Veli-Matti Ulander, Risto Kaaja, Maija Tulppala, Katsaus
  2. "Jopa kolmasosa raskauksista keskeytyy itsestään", Duodecim, 1998;114(22):2295, Toimitus
  3. Miksi raskaus keskeytyy - ja joillakin naisilla jopa toistuvasti? Duodecim 1997;113(2):109 Maija Tulppala, Olavi Ylikorkala, Katsaus
  4. Etusivu Myöhäinen keskenmeno. Viitattu 24.9.2017. (englanniksi)
  5. Understanding late miscarriage BabyCentre UK. Viitattu 24.9.2017.
  6. a b HUS:n paperiset potilasohjeet myöhäisen keskenmenon kokeneille
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.