Aivoinfarkti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aivoinfarkti
CT-kuva iskeemisestä aivoinfarktista kuvan vasemmalla puolella.
CT-kuva iskeemisestä aivoinfarktista kuvan vasemmalla puolella.
Luokitus
ICD-10 I63
ICD-9 434.01434.11434.91
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Aivoinfarkti on sairaus, jossa osa aivokudoksesta jää ilman happea ja kuolee. Syynä on aivovaltimoiden tukkeutuminen. Useimmiten tukkeuma johtuu hyytymästä ahtaassa valtimossa, mutta se voi syntyä myös muualta tulleesta hyytymäpalasesta.[1]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivoinfarktin tyypillisiä oireita ovat äkillisesti alkavat toispuoliset halvausoireet ja puheen tuottamisen ongelmat. Tilannetta pahentaa infarktialueelle ilmaantuva kudosturvotus.

Aivoinfarkti iskee usein täysin yllättäen, ja oireet kehittyvät nopeasti huippuunsa muutamissa minuuteissa tai harvemmin tunneissa[2].

Sairastunut ei itse välttämättä edes tunnista oireitaan. Pyydä häntä:

  • nostamaan käsivarsia (käsien tai jalkojen voimattomuus tai tunnottomuus)
  • toistamaan yksinkertainen lause (epäselvä puhe tai puhumisen vaikeus) tai
  • hymyilemään (roikkuuko potilaan toinen suupieli, jääkö hymy toispuoleiseksi).

Mikäli jokin näistä ei onnistu, sairaalan päivystykseen on hakeuduttava välittömästi. Muista merkitä ylös myös kellonaika, jolloin oireet ilmaantuivat.

Äkisti alkaneissa halvausoireissa tulee aina soittaa hätänumeroon 112. Hätäkeskuspäivystäjä arvioi potilaan riskin ja hälyttää tarvittavaa apua. Aivoinfarkti ja aivoverenvuoto voivat aiheuttaa samankaltaiset oireet, ja diagnoosi edellyttääkin aivojen kuvantamista, esimerkiksi tietokonetomografiaa.[1]

Esiintyvyys ja ennuste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivoinfarkti oli maailman toiseksi yleisin kuolinsyy vuonna 2017. Aivoinfarktista johtuvat kuolemat vähenivät jyrkästi vuosina 1990–2017 hoitojen kehittymisen myötä. Myös aivoinfarktien määrä väheni jonkin verran.[3]

Suomessa aivoinfarktien ikävakioitu määrä puolittui vuosina 1972–2012. Lisäksi niiden vaikeusaste lieveni ainakin 1970- ja 1980-luvuilla. Aivoinfarktin esiintyvyys kasvaa voimakkaasti iän myötä. Aivoinfarkti uusii jopa puolella potilaista, ja ensimmäinen aivoinfarkti tapahtuu keskimäärin noin 75 vuoden iässä. Aivovaltimon seinämän repeytymisestä kärsineet potilaat elivät 1970-luvulla keskimäärin vain kaksi vuorokautta, mutta 2010-luvulla jo useita vuosia. Aivoinfarktit aiheuttavat Suomessa 9 prosenttia kuolemista.[4]

Elintason nousuun liittynyt elintapojen muutos 1950- ja 1960-luvuilla aiheuttivat aivoverenkiertohäiriöiden ja aivoinfarktien yleistymisen. Sairastuvuus lisääntyi aluksi ylemmissä sosiaaliryhmissä ja myöhemmin työväestön elintason parantuessa myös alemmissa sosiaaliryhmissä. Kilpailevat kuolinsyyt, kuten tartuntatautikuolemat, vähenivät samalla, mikä johti siihen, että aivoinfarktin osuus kuolinsyynä kasvoi.[5]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liuotushoitoon soveltuva potilas tulisi kuljettaa suoraan liuotushoitoa antavaan sairaalaan. Verihyytymän tukkima verisuoni avataan liuotushoidolla, jos aivoinfarktin oireiden alkamisesta on kulunut alle 4,5 tuntia. Verisuoni voidaan myös onnistua avaamaan valtimonsisäisellä katetrihoidolla, jos kuvantamistutkimuksissa havaitaan kyseessä olevan suuren verisuonen tukos. Parhaan lopputuloksen varmistamiseksi sairaalassa aivoinfarktin sairastanutta hoidetaan useimmiten aivoverenkiertohäiriöyksikössä, joka on näiden sairauksien akuuttihoitoon ja varhaiskuntoutukseen erikoistunut yksikkö.

Laskimonsisäisen liuotushoidon keskeisimpiä vasta-aiheita ovat verenvuoto ja laaja-alainen infarkti. Suomessa liuotushoitovalmiutta ei ole kaikissa sairaaloissa etenkään virka-ajan ulkopuolella.lähde? Sen sijaan yliopistollisissa sairaaloissa on valmius vaativimpiinkin hoitomuotoihin, kuten valtimonsisäiseen liuotukseen, leikkaukseen tai tukoksen mekaaniseen poistamiseen.

Aivoinfarktista kuntoutuminen on hidasta, eikä toimintakyky välttämättä ikinä palaa entiselleen. Aivovaurion asteeseen vaikuttavat verenkiertohäiriön vaikeusaste, sijainti ja kesto. Kolmen kuukauden kuluttua aivoinfarktista noin 50–70 prosenttia on toipunut päivittäisissä toimissaan itsenäisiksi[6].

Kerran aivoinfarktin sairastaneella on korkeahko riski sairastua uudelleen. Kaikille sairastuneille aloitetaan uusien tukkeutumien ehkäisy joko veritulpan syntyä estävillä tai veren hyytymistaipumusta vähentävillä lääkkeillä. Jatkohoidossa potilaan jäljellä olevaa toimintakykyä pyritään ylläpitämään ja aktivoimaan esimerkiksi fysioterapialla, puheterapialla ja toimintaterapialla.

Riskitekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivoinfarktin riski suurenee iän myötä [6]. Muita riskitekijöitä ovat esimerkiksi tupakointi, alkoholin ja huumeiden käyttö, epäterveellinen ruokavalio, vähäinen liikunta sekä henkinen kuormitus. Nuorilla potilailla voi syynä olla rakenteellinen poikkeama aivoverisuonissa tai verenhyytymistaipumusta lisäävä sairaus. Aivovaltimon tukkiva hyytymä voi myös lähteä liikkeelle esimerkiksi sydämestä, johon on syntynyt hyytymiä eteisvärinä-rytmihäiriön seurauksena.

Jokainen 10 grammaa ravintokuitua vähentää aivoinfarktin riskiä 12 % (kuitua on kaikissa prosessoimattomissa kasviperäisissä ruoissa). [7] Tämän voi osittain selittää se, että kuitupitoiset ruoat alentavat verenpainetta, laskevat veren kolesterolia, vähentävät matala-asteista tulehdusta ja sisältävät paljon anti-oksidantteja. [8] 100 grammaa punaista lihaa lisää aivoinfarktin riskiä 13 % ja prosessoitu liha 11 % jokaista 50 gramman annosta kohden. [9]

Insuliiniresistenssiä on alustavasti epäilty myös aivoinfarktin, kuten sydän- ja verisuonitautienkin, riskitekijäksi.[10] Kohonnut verenpaine on tärkein yksittäinen, hoidettavissa oleva riskitekijä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tarnanen, Kirsi ym.: Aivoinfarkti Terveyskirjasto. 7.1.2011. Duodecim. Viitattu 4.5.2015.
  2. Suositus - Käypä hoito www.kaypahoito.fi. Viitattu 24.4.2018.
  3. Valery L. Feigin, Benjamin A. Stark, Catherine Owens Johnson, Gregory A. Roth, Catherine Bisignano, Gdiom Gebreheat Abady: Global, regional, and national burden of stroke and its risk factors, 1990–2019: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2019. The Lancet Neurology, 1.10.2021, 20. vsk, nro 10, s. 795–820. PubMed:34487721. doi:10.1016/S1474-4422(21)00252-0. ISSN 1474-4422. Artikkelin verkkoversio. English
  4. Aivohalvaus - kallis kansansairautemme www.duodecimlehti.fi. Viitattu 14.9.2022.
  5. Hannele Helena Kirveskoski 2017: ”Sisu ei anna myöten valittaa mitään” – Miesten varhainen kuolleisuus yhteiskunnallisena ongelmana 1940-luvulta vuoden 1972 kansanterveyslakiin. Sivu 3. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/193614/Kirveskoski_poliittinen%20historia.pdf
  6. a b Suositus - Käypä hoito www.kaypahoito.fi. Viitattu 24.4.2018.
  7. S. Mahabir: Dietary fiber intake and risk of breast cancer: a meta-analysis of prospective cohort studies. Yearbook of Oncology, 2012-01, nro 2012, s. 16–18. doi:10.1016/s1040-1741(12)00190-x. ISSN 1040-1741. Artikkelin verkkoversio.
  8. Tao Huang, Min Xu, Albert Lee, Susan Cho, Lu Qi: Consumption of whole grains and cereal fiber and total and cause-specific mortality: prospective analysis of 367,442 individuals. BMC Medicine, 24.3.2015, nro 13. doi:10.1186/s12916-015-0294-7. ISSN 1741-7015. Artikkelin verkkoversio.
  9. G-C Chen, D-B Lv, Z Pang, Q-F Liu: Red and processed meat consumption and risk of stroke: a meta-analysis of prospective cohort studies. European Journal of Clinical Nutrition, 21.11.2012, nro 67, s. 91–95. doi:10.1038/ejcn.2012.180. ISSN 0954-3007. Artikkelin verkkoversio.
  10. Insuliiniongelmat ennustavat aivoinfarktin riskiä Yle Uutiset. 25.10.2010. Viitattu 4.5.2015.

 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]