Eteisvärinä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Impulssien johtuminen sydämessä.
Kuvan yläosassa eteiset, alaosassa kammiot.
Normaali sinusrytmi.
Impulssi leviää hallitusti.
Heart conduct sinus.gif
Eteisvärinä. Impulssi leviää
eteisissä kaoottisesti.
Heart conduct atrialfib.gif

Eteisvärinä (lat. fibrillatio atriorum) on rytmihäiriö, jonka esiintyminen kasvaa iän myötä. Eteisvärinää ei pidä sekoittaa kammiovärinään, joka on aivan toinen, muutamassa minuutissa kuolemaan johtava rytmihäiriö. Eteisvärinä yleistyy 65-vuotiaasta alkaen. Yli 70-vuotiailla sitä esiintyy noin 5 prosentilla ja yli 85-vuotiaista jo yli 10 prosentilla.

Sydämen normaali rytmi ja rytmihäiriö eteisvärinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sydämen normaalissa sinusrytmissä[1][2] supistuvat ensin eteiset ja heti perään samaan tahtiin sydämen kammiot. Eteisvärinässä eteiset eivät supistu normaalisti ja koordinoidusti vaan värisevät, ja myös kammioiden supistuminen on epäsäännöllistä ja ilman lääkitystä monesti liian tiheää, yleensä luokkaa 120–180 kertaa minuutissa. Ranteesta tunnustellen pulssi on nopea ja epäsäännöllinen ja osa lyönneistä tuntuu voimakkaampina ja osa heikompina.

Eteisvärinässä on kyse sydänlihaksen sähköisen toiminnan muutoksesta, jossa eteisen kudoksessa syntyy useita järjestymättömiä kiertoaktivaatiorintamia:[3] sydänlihaskudoksen supistumisen aikaansaava sähköinen toiminta kulkee eri reittejä kuin normaalin sinusrytmin vallitessa.

Eteisvärinäkohtauksella voi olla taipumusta alkaa tahdosta riippumattoman hermoston parasympaattisen toiminnan vallitessa eli sykkeen hidastuessa tyypillisesti yöllä tai levossa (vagaalinen eteisvärinä) tai päin vastoin sympaattisen toiminnan vallitessa eli sykkeen noustessa fyysisessä tai psyykkisessä rasituksessa (sympatikotoninen eteisvärinä).[3] Esimerkiksi alkoholin käytön jälkeiseen krapulaan voi liittyä eteisvärinäkohtaus. Eteisvärinän taustalla voi olla myös sydänsairaus, esimerkiksi sydänlihastulehdus. Eteisvärinää esiintyy yleisesti myös sydänleikkauksen yhteydessä.[4] Merkittävin yksittäinen taustatekijä on kuitenkin henkilön ikä. Eteisvärinälle altistaa sydämen rakenteen muuttuminen, esimerkiksi eteisen koon kasvu ja sidekudoksen muodostuminen.[3]

Yhdysvalloissa tehdyn seurantatutkimuksen mukaan yli puolessa tapauksissa eteisvärinä liittyi tavallisiin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin kuten korkeaan verenpaineeseen, tupakointiin, liikapainoon, diabetekseen ja aiempiin sydän- ja verisuonitautioireisiin. Korkea verenpaine oli niistä merkittävin tekijä.[5]

Eteisvärinä ja veritulppariski[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska eteiset eivät eteisvärinässä supistu tehokkaasti, voi eteisten sisään muodostua verihyytymiä, jotka saattavat lähteä verenkierron mukana liikkeelle ja päätyä esimerkiksi aivoverisuoneen tukkien sen ja aiheuttaen aivoinfarktin. Tätä verihyytymän muodostumisen riskiä voidaan suuresti vähentää veren hyytymistä estävällä antikoagulantti-lääkityksellä.

Antikoagulanttihoito estää joka vuosi 60–80 prosenttia aivohalvauksista, jonka riski ilman hoitoa on 5 prosenttia.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoitamattomassa eteisvärinässä sydämen supistustaajuus on normaalia korkeampi, yleensä selvästi yli 100 kertaa minuutissa. Lisäksi supistuminen on epäsäännöllistä. Tämä korkea, epäsäännöllinen syketaajuus rasittaa sydäntä ja heikentää sen supistusvoimaa. Digoksiinia käytetään hidastamaan sydämen supistustaajuus sopivalle tasolle; taajuus 60–90/min on sopiva valtaosalle potilaista.

Eteisvärinän vallitessa sydämen pumppausteho putoaa normaalista supistustoiminnan koordinoimattomuuden vuoksi. Sydämen rytmi voidaan yrittää palauttaa normaaliksi rytminsiirrolla, joka tehdään joko lääkkeellä tai sähköisesti nukutuksen aikana. Yleensä rytmi saadaankin kääntymään rytminsiirrolla normaaliksi; ongelma on vain se, että hyvin usein rytmi palautuu takaisin eteisvärinään muutaman viikon tai kuukauden kuluessa. Esimerkiksi vuonna 2002 julkaistussa suomalaisessa selvityksessä hoitotulos eli normaali sinusrytmi säilyi vuoden ajan vain 23 prosentilla potilaista, joille normaali rytmi saatiin aikaan rytminsiirrolla.

Toistuvat eteisvärinät ovat yleinen ongelma. Koska normaalirytmin pysyvyys rytmin siirron jälkeen on monesti huono, ei välttämättä ole järkevää pyrkiä kääntämään rytmiä normaaliksi aina uudelleen vaan pyrkiä sopivalla lääkityksellä hidastamaan kammioiden supistuminen alle 100:aan/minuutti. Tämän syketaajuuden vallitessa eteisvärinäpotilas voi monesti kokonaisuus huomioiden paremmin kuin tilanteessa, jossa rytmi on välillä saatu rytminsiirrolla palautumaan normaaliksi mutta sitten se taas odottamatta kääntyy eteisvärinäksi.

Viime vuosina on kehitetty eteisvärinän kirurgisia estoleikkauksia, mutta nämä leikkaukset tai verisuoniteitse tehtävät toimenpiteet eivät ole vielä rutiinikäytössä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lääkärin CD 1/2005, Kustannus Oy Duodecim

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sinusrytmi vai henki? Duodecim-lehti. Viitattu 10.4.2019.
  2. https://www.terve.fi/sanastot/sinusrytmi
  3. a b c Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä: Eteisvärinä. Käypä hoito -suositus 2017. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 21.9.2019.
  4. Hekkala, Anna-Mari: Eteisvärinän syyt (ISSN 1796-8534) Sydän.fi. Sydän-media. Viitattu 21.9.2019.
  5. Sydämen eteisvärinän taustalla usein tutut syyt Yle.fi. Viitattu 29.3.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]