Nivel

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo ihmisen nivelistä. Kasvien nivelistä on oma artikkeli.

Nivel (lat. junctura) on kahden tai useamman luun välinen liitos, joka voi olla joko kiinteä tai liikettä salliva.

Niveltyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synoviaalinivel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillinen synoviaalinivel osineen

Synoviaalinivelet ovat ihmisen yleisimpiä, monipuolisimpia ja vapaimmin liikkuvia niveliä. Ihmisellä niitä on kaikista 300 nivelestä noin 230. Synoviaaliniveltä ympäröi suojaava nivelpussi, joka muodostuu sidekudoksesta ja kiinnittyy luiden päihin. Sen sisäkerros eli nivelkalvo tuottaa liukasta, öljymäistä nivelnestettä, joka voitelee nivelen niin että pinnat liukuvat toistensa suhteen kitkatta ja kulumatta. Nivelpussissa on säiemäisiä paksuuntumia eli nivelsiteitä, jotka ovat kiinni kummankin luun päässä ja estävät nivelen luonnottomat liikkeet. Niveltä pitävät koossa sitä ympäröivät lihakset, jotka ovat kiinnittyneet luihin jänteiden kautta. Lihasten avulla niveliä voi myös liikuttaa. Luiden päitä peittää nivelrusto, joka vaimentaa iskuja ja suojaa luuta.[1]

Joissain nivelissä voi olla lisäksi nivelkierukka, nivellevy tai nivelkuopan reunus.

Synoviaalinivelten tyyppejä ovat:

  • Kiertonivel, jossa yhden luun tappimainen ulkonema kiertyy toisen luun rengasmaisessa kannassa tai päinvastoin. Kahden ylimmän kaulanikaman välissä on kiertonivel, joka mahdollistaa pään kääntämisen ja siirtämisen puolelta toiselle.[1]
  • Sarananivel, jossa yhden luun kupera pinta sopii toisen luun koveraan pintaan. Tämä mahdollistaa edestakaisen liikkeen lähinnä yhdessä tasossa. Kyynärpää on muuntunut sarananivel.[1]
  • Tasonivel, jossa kahden luun pinnat ovat melkein tasaiset ja liukuvat toistensa suhteen vain nivelsiteiden rajoittamina. Nilkassa ja ranteessa on joitain tasoniveliä.[1]
  • Pallonivel, jossa yhden luun pallomainen pää sopii toisen luun kuppimaiseen syvennykseen. Pallonivelen liikerata on nivelistä suurin. Olkapäässä ja lonkassa on pallonivelet.[1]
  • Satulanivel, jossa kummankin luun nivelpinnassa on kuperia ja koveria alueita, ja luut voivat liukua edestakaisin ja puolelta toiselle. Peukalon tyvessä on satulanivel.[1]
  • Munamainen nivel, jossa munanmuotoisen luun pää lepää toisen luun samanmuotoisessa kuopassa. Tällaista niveltä voi taivuttaa ja liikuttaa puolelta toiselle. Värttinäluun ja ranteen veneluun välissä on munamainen nivel.[1]

Synoviaaliniveltä, johon liittyy kaksi luuta, kutsutaan yksinkertaiseksi niveleksi. Jos niveleen liittyy useampi kuin kaksi luuta, sitä kutsutaan yhdistetyksi niveleksi.

Sideliitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sideliitoksessa luut ovat kiinnittyneet toisiinsa sidekudoksen välityksellä. Tällainen liitos on yleensä suhteellisen jäykkä ja liikkumaton.

Suurin osa sideliitoksista löytyy kallosta, jossa luusaumoja kutsutaan sutuuroiksi. Luita ympäröivät ja yhdistävät kapeat sidekudosnauhat ovat jäänne alkuaan jatkuvasta kalvosta, johon ilmestyy sikiönkehityksen aikana luutumiskeskuksia muodostaen kallon luut. Nuorella yksilöllä sutuurat ovat tärkeitä rakenteita, sillä ne mahdollistavat kallon kasvun luiden kasvaessa. Aikuisella sutuurat häviävät vähitellen, kun luutuminen jatkuu kasvun loputtua sidekudoskalvon yli. Sutuuroita on käytetty joskus iänmääritykseen, mutta tämä menetelmä on varsin epätarkka.

Toinen sideliitostyyppi on syndesmoosi, jossa sidekudos yhdistää kahta melko kaukana toisistaan olevaa luuta sidekudosligamenteilla. Esimerkki tällaisesta liitoksesta on kyynärluun ja värttinäluun liittyminen toisiinsa. Syndesmoosiksi lasketaan myös hampaan ja hammaskuopan välinen liitos juurikalvon välityksellä.

Rustoliitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rustoliitoksessa luut ovat liittyneet toisiinsa rustokudoksen välityksellä.

Suurin osa rustoliitoksista on tyypiltään synkondrooseja, joista useimmat ovat väliaikaisia ja häviävät kasvun loputtua, kun rusto korvautuu luukudoksella (esimerkiksi sikiön pitkien luiden epifyysin ja diafyysin välinen rustoliitos). Eräs harvoista pysyvistä synkondrooseista on kallon ja kieliluun välinen nivel.

Symfyysi on rustoliitoksen kehittyneempi muoto. Siinä syyrustoinen levy yhdistää luiden pinnat tiiviisti toisiinsa. Erityisesti symfyysillä tarkoitetaan häpyliitosta eli vasemman ja oikean häpyluun välissä olevaa, näitä luita yhdistävää rustolevyä. Muita symfyysejä ovat nikamasolmujen väliset liitokset sekä rintalastan rungon ja rintalastan kahvan välinen liitos, joka on lapsella synkondroosi, mutta aikuisella symfyysi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Parker, Steve: Ihmiskeho : ensyklopedia, s. 44–47. readme.fi, 2014 (alkuteos 2009). ISBN 978-952-220-806-4.