Gastriini

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruoansulatuskanavan hormonit
Aldosteroni
CGRP
Gastriinia vapauttava peptidi (GRP)
Gastriini
Histamiini
Kolekystokiniini (CCK)
Peptidi YY (PYY)
Sekretiini
Somatostatiini
Vasoaktiivinen suolipeptidi (VIP)

Gastriini (lat. gaster 'maha') on ruoansulatuksen peptidihormoni, joka saa mahalaukun limakalvon solut erittämään suolahappoa mahanesteeseen. Gastriini edistää myös limakalvon uusiutumista mahalaukussa, ohutsuolessa sekä paksusuolessa.[1] Gastriinia erittyy mahanportin sopen ja pohjukaissuolen limakalvojen epiteelisoluista (niin sanotuista G-soluista).[2] Se vaikuttaa sekä parakriinisesti kudoshormonina että endokriinisesti verenkierron kautta mahalaukun parakriinisoluihin, joiden protonipumppujen toiminta voimistuu.

Gastriinia on kahta eri muotoa, 17 aminohapon pitkä G-17 ("pikkugastriini") sekä 34 aminohapon mittainen G-34 ("iso gastriini"). Näistä G-34:ää erittyy vain pohjukaissuolesta. Gastriini on rakenteeltaan läheistä sukua ruuansulatuskanavan toimintaan niin ikään osallistuvalle kolekystokiniinille, vaikka ne eroavatkin vaikutuksiltaan.

Gastriinin eritys voi häiriintyä haiman kasvaimen seurauksena, jolloin puhutaan Zollinger–Ellisonin oireyhtymästä. Oireyhtymässä vialliset haimasolut erittävät liikaa gastriinia, minkä johdosta mahanesteen jatkuva liikahappamuus aiheuttaa mahahaavoja.

Gastriinin erityksen säätely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruuan aiheuttamat näkö-, haju- ja makuaistimukset sekä ruoan pureskelu saavat aikaan hermoimpulssien kulkeutumisen keskushermostoon, josta puolestaan lähtee kiertäjähermoa pitkin hermoimpulsseja ruuansulatuskanavaan. Kiertäjähermosta tulevat hermoimpulssit lisäävät gastriinin eritystä mahan porttiosasta ja pohjukaissuolesta. Kun mahalaukkuun saapuu ravintoa, pepsiini pilkkoo proteiinia peptideiksi ja aminohapoiksi, jotka stimuloivat suoraan G-soluja erittämään gastriinia. Mahalaukun venyessä ruoasta myös hermosto signaloi G-soluja lisäämään gastriinin eritystä. Gastriini erittyy sekä solujen lähiympäristöön että verenkiertoon, josta se palaa mahalaukun seinämän soluihin. Näin ruoan päätyminen mahalaukkuun saa aikaan pitkäkestoisen mahanesteen erityksen.

Gastriini vaikuttaa mahalaukun epiteelin parakriinisoluihin sekä suoraan että epäsuorasti. Suorassa vaikutusreitissä gastriini sitoutuu parakriinisolun solukalvon CCK-reseptoriin. Epäsuorassa reitissä gastriini puolestaan sitoutuu ECL-solujen gastriinireseptoreihin. Tämän seurauksena ECL-solut vapauttavat histamiinia, joka sitoutuu parakriinisolujen histamiinireseptoreihin voimistaen suolahapon eritystä.

Kun mahalaukun pH laskee riittävästi, gastriinin eritys vähenee negatiivisen palautekytkennän myötä. Mahalaukun epiteelin D-solut aistivat vetyionien kasvaneen pitoisuuden suoraan ja alkavat erittää somatostatiinia, joka sitoutuu G-solun reseptoriin ja estää gastriinin erityksen. Tämän seurauksena happaman mahanesteen eritys vähenee ja pH pääsee tasoittumaan. Somatostatiinia erittyy myös haiman saarekkeiden δ-soluista sekä hypotalamuksen neuroneista.

Myös pohjukaissuoleen saapuvat rasvahapot laskevat gastriinin eritystä. Ohutsuolen alkuosan enteroendokriinisolut erittävät rasvahappojen vaikutuksesta GIP:tä ja kolekystokiniinia, jotka saavat mahalaukun solut hillitsemään gastriinin eritystä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 177. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  2. Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 384. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-x.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]