Levottomat jalat

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Levottomat jalat eli levottomien jalkojen oireyhtymä tai Willis-Ekbomin tauti (lyh. LJO, WED tai RLS, engl. restless legs syndrome)[1] on oireyhtymä, josta kärsivä tuntee jaloissaan epämiellyttäviä tuntemuksia, jotka pakottavat hänet liikkumaan tai liikuttamaan jalkojaan. Oireet esiintyvät usein iltaisin ja häiritsevät nukahtamista.[2]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potilaat ovat kuvailleet levottomien jalkojen oireita monenlaisin ilmaisuin, kuten syväksi kivuksi tai ryömiviksi, kihiseviksi, kihelmöiviksi, pistäviksi, kuumottaviksi tai polttaviksi tuntemuksiksi. Oireet on rinnastettu muurahaisten kävelyyn, matojen luikerteluun säärissä ja Coca-Colaan suonissa. Tuntemukset esiintyvät useimmiten molemmissa jaloissa mutta saattavat olla toisessa voimakkaampia kuin toisessa.[2]

Levottomien jalkojen oireet ilmaantuvat tyypillisimmin illalla vuoteeseen mennessä, ja ne ovat pahimmillaan kello 19:n ja aamuyhden välillä. Oireet vaikeuttavat nukahtamista ja saattavat aiheuttaa yöllisiä heräämisiä. Myös kokouksissa istuminen tai lentokoneessa matkustaminen voivat olla vaikeita tilanteita, sillä paikallaan istuminen on vaikeaa oireiden ilmaantuessa. Joskus oireet etenevät myös yläraajoihin ja muualle kehoon. Oireet helpottavat, kun potilas liikuttelee tai venyttelee jalkojaan tai lähtee kävelemään.[2]

Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levottomista jaloista kärsii lähes päivittäin noin 5–10 prosenttia aikuisista. Vaikeista oireista kärsii noin kolme prosenttia. Esiintyvyys kasvaa iän mukana. Naiset kärsivät oireyhtymästä selvästi useammin kuin miehet, ja kuukautisvuodon yhteydessä tapahtuva kudosraudan tason lasku pahentaa oireita. Raskaana olvista naisista levottomista jaloista kärsii noin 33 prosenttia etenkin raskauden viimeisen kolmanneksen aikana. Levottomien jalkojen oireita on myös todettavissa suurella osalla ADHD-lapsista ja -nuorista, useiden tutkimusten mukaan yli puolella.[3]

Oireyhtymän perinnöllisessä muodossa oireet alkavat usein jo lapsuudessa tai nuoruudessa. Jos oireet alkavat vasta 40. ikävuoden jälkeen, syynä saattaa olla jokin muu sairaus. Levottomien jalkojen oireyhtymä selittää yli 15 prosenttia iäkkäimpien ihmisten unettomuudesta.[3]

Altistavat ja laukaisevat tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levottomien jalkojen oireyhtymän kaikkia syitä ei tiedetä. Usein potilailla on todettu keskushermoston dopamiinijärjestelmän häiriö. Kudosraudan puute on toinen yleinen tekijä. Oireita voivat pahentaa monet tekijät, kuten raskausaika, verenvuodot ja verenluovutus, raudanpuuteanemia, munuaissairaudet ja dialyysi, MS-tauti, kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta, lisäkilpirauhasen liikatoiminto, selkäytimen sairaudet, tulehdukselliset sairaudet, fibromyalgia, ADHD, alaraajojen huono valtimoverenkierto, suonikohjut, polyneuropatiat, vitamiinien puutostilat tai alkoholismi. Lääkkeistä levottomia jalkoja voi aiheuttaa esimerkiksi mirtatsapiini.[4]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levottomien jalkojen oireet helpottuvat lähes aina dopaminergisellä lääkehoidolla. Tehokas lääke on levodopa eli L-dopa, jota saavista potilaista oireet lievittyvät 80 prosentilla noin tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta. Jos potilaan kudosrauta on alhainen, voidaan hänelle antaa suun kautta rautakuuri. Säännölliseen hoitoon käytetään yleensä aluksi jotain dopamiiniagonistia, joka nautitaan iltaisin.[5]

Hyviksi raportoituja itsehoitomenetelmiä ovat esimerkiksi jalkojen nostaminen seinälle illalla, nukkuminen villasukat jalassa, kylmä suihku, kylmät jalkakylvyt, jääpakkaukset, lämmin kylpy, jalkojen hieronta, rauhoittava yrttitee, Illodin-suuveden hierominen sääriin, magnesiumtabletit, säännöllinen liikunta ja kahvinjuonnin vähentäminen.[5]

Levottomien jalkojen oireyhtymä ei parane koskaan, mutta oireiden vaikeustaso voi vaihdella.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Partinen, Markku & Huutoniemi, Anne: Uniterveyskirja: nuku hyvin, voi hyvin. Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-439-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Partinen & Huutoniemi 2018, s. 241.
  2. a b c Partinen & Huutoniemi 2018, s. 244, 248.
  3. a b Partinen & Huutoniemi 2018, s. 242–243.
  4. Partinen & Huutoniemi 2018, s. 245–247.
  5. a b Partinen & Huutoniemi 2018, s. 250–255.
  6. Partinen & Huutoniemi 2018, s. 255.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]