Virtsaumpi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Virtsaumpi, tai virtsaretentio, on tila, jossa virtsarakkoon kertyy virtsaa, mutta sitä ei saada virtsatuksi[1].

Virtsaummen vaikeus vaihtelee: täydellinen virtsaumpi voi kehittyä hyvin nopeasti (akuutti), mutta tätä lievempi virtsaumpi voi kestää pitkäänkin (krooninen). Virtsaummen riskiä lisäävät muun muassa virtsateiden rakenteelliset tekijät (miehellä riski kymmenkertainen), ikääntymiseen liittyvät muutokset, sekä virtsateiden virtausesteitä aiheuttavat, supistumisvoimakkuutta heikentävät ja virtsaneritystä lisäävät tekijät. Erityisesti uusi ja äkillinen virtsaumpi aiheuttaa yleensä voimakkaan virtsaamistarpeen ja rakon venytyskivun, ja tila voi pitkittyessään aiheuttaa esimerkiksi rakon hermovaurioita tai vesimunuaisen. Virtsaumpi hoidetaan ensisijaisesti vapauttamalla virtsa rakosta kertakatetroimalla, mutta joissakin tilanteissa tarvitaan kestokatetrointia tai suprapubista kystostomiaa.[1]

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtsaumpi on etupäässä miesten vaiva; rakenteellisista eroista johtuen se on miehillä yli kymmenen kertaa yleisempi kuin naisilla[1]. Ikääntymisen ja ikään liittyvien muutosten seurauksena virtsaummen riski kasvaa voimakkaasti noin 40 ikävuoden jälkeen[2].

Virtsaummen syitä on helppo tarkastella sen kolmen päämekanismin kautta. Virtsaumpi syntyy, jos 1) virtsarakko ei kykene supistumaan tarpeeksi voimakkaasti, 2) alemmissa virtsateissä on ulosvirtauspainetta suurempi virtauseste ja 3) virtsaa erittyy rakkoon tyhjenemistä nopeammin.

Virtausesteen voivat muodostaa seuraavat tekijät[2]:

  • hyvänlaatuinen liikakasvu (hyperplasia) eturauhasessa
  • kasvaimet ja syöpä (neoplasia) rakossa, eturauhasessa, virtsaputkessa tai lantion alueella
  • märkäpesäkkeet lantion alueella
  • virtsakivi rakossa tai virtsaputkessa
  • kurouma virtsaputkessa tai esinahassa
  • pullistuma virtsaputken limakalvossa
  • repeämä virtsaputkessa
  • verihyytymät rakossa tai virtsaputkessa
  • kohdunlaskeuma[3]
  • kohdun kasvu alkuraskaudessa[4]
  • vaihdevuosien jälkeinen limakalvojen kuivuminen[4]

Rakon supistumisvoimakkuutta taas voivat heikentää monet rakkolihakseen ja sen hermostolliseen säätelyyn vaikuttavat tekijät[2]:

  • hermovammat selkäytimessä tai lantion alueella
  • kasvaimet selkäytimessä
  • autonomiset neuropatiat
  • MS-tauti (multippeliskleroosi, pesäkekovettumatauti)
  • selkärankahalkiotyrä (meningomyeloseele)
  • diabetes
  • välilevyn pullistuma (diskusprolapsi)
  • leikkaukset
  • alkoholi
  • lääkkeet:
    • anestesialääkkeet
    • spinaalipuudutus
    • epiduraaliset opiaatit
    • sympatomimeetit (nuhalääkkeet)
    • antikolinergit
    • neuroleptit
    • trisykliset masennuslääkkeet
    • botuliini[5]
  • stressi
  • kipu
  • kylmettyminen
  • jännitys
  • virtsaamisvaikeus makuuasennossa

Virtsaneritystä lisäävät tekijät voivat laukaista virtsaummen[2]:

  • alkoholi
  • nestehoito

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erityisesti uusi ja akuutti virtsaumpi aiheuttaa yleensä kovan virtsaamistarpeen ja rakon venytyskivun. Rakko näyttää ja tuntuu vatsalla kookkaalta ja pinkeältä. Pitkään kestänyt (tunneista vuorokausiin) ylivenytys voi aiheuttaa rakon hermoturvotusta ja hermovaurioita. Tämä heikentää rakon sensorista ja motorista toimintaa ja voi aiheuttaa virtsaamisvaivoja, mukaan lukien virtsankarkailua ja virtsaummen uusiutumisen. Pitkään koholla oleva paine rakossa voi aiheuttaa ylävirtsateissä virtsanjohtimien laajenemisen, vesimunuaisen (hydronefroosin) ja munuaisten vajaatoiminnan. [2]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katetrointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtsaumpi vapautetaan välittömästi katetroimalla. Kertakatetroinnissa rakkoon työnnetään ohut letku (katetri) vain siksi ajaksi, että rakosta ei enää tule virtsaa. Kestokatetroinnissa katetri luonnollisesti jätetään rakkoon pidempiaikaisesti. Suprapubisessa kystostomiassa katetri viedään rakkoon vatsanpeitteiden läpi häpyluun yläpuolelta.

Katetrointi on suoritettava aseptisesti infektioiden ehkäisemiseksi. Lantion laskimoita puristava täysi rakko voidaan tyhjentää kokonaan, jos potilaalla ei ole vaikeaa sydämen vajaatoimintaa, jolloin laskimoita pitkin sydämeen palaava veritilavuus voi nousta liian nopeasti.

Kertakatetrointi on ensisijainen menetelmä. Jos katetrointi ei onnistu virtsaputken kautta tai potilaalla on krooninen virtsaumpi, suprapubinen kystostomia on yleensä parempi vaihtoehto. Kroonisessa virtsaummessa voi kuitenkin joissakin tilanteissa kannattaa käyttää kestokatetria tai toistettua kertakatetrointia.

Leikkauksen jälkeen rakko kannattaa katetroida jo tavanomaista vähemmillä aiheilla ja epävarmemmalla diagnoosilla.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_haku=Virtsaumpi&p_artikkeli=dlk00346
  2. a b c d e f Teuvo Tammela: ”Virtsaumpi, hemotamponaatio ja virtsarakon katetrointi”, Urologia. Duodecim Kustannus Oy, 2013.
  3. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00140&p_haku=Kohdun%20laskeuma
  4. a b http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00183
  5. Markku Vaarala, Ilkka Perttilä ja Pekka Hellström: Botuliini auttaa myös urologisissa ongelmissa 2010. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. Viitattu 27.3.2013. suomi
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.