Aisti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ihmisen viiteen perusaistiin liittyvät aistinelimet.

Aisti on eliön keino havainnoida ympäristöään erilaisten ärsykkeiden avulla.[1] Kuhunkin aistiin liittyy sille ominainen aistinelin.

Ihmisen aistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen viisi perusaistia ovat makuaisti, hajuaisti, näköaisti, kuuloaisti, sekä tuntoaisti.[2]

Ihmisen aistien kokonaismäärä voidaan määritellä eri tavoin. Esimerkiksi tuntoaistin alueella on erittäin monta erilaista vastaanotinta eli reseptoria, jolloin vaikkapa kutituksen aistiminen sisältää vaikeita määrittelykysymyksiä. Näiden lisäksi on perinteisen määritelmän ulkopuolelle jääviä aisteja ovat lämpötila-aisti, kipuaisti, tasapainoaisti ja sisätuntemusaisti. Määritelmä vaihtelee, mutta yhden tavan mukaan tuntoaisti voidaan jakaa kosketus-, värinä- lämpö- kylmä- kipu- asento- ja paineaistiin. Näin ollen se sisällyttäisi myös lämpötila-aistin ja kipuaistin. Määritelmät kuitenkin vaihtelevat. Esimerkiksi. nälkä yms. on sisätuntemus. Näitä aisteja ilmenee myös pinnallisilla limakalvoilla. Ihon aistien reseptoreita ovat vapaat hermopäätteet ja pääte-elimet, jotka esimerkiksi reagoivat erikseen paineeseen ja värinään. Normaalisti kehittyvän lapsen aistit integroituvat toimimaan hyvin yhdessä ja ihmisen havainto itsestään ja ympäristöstään koostuu monien aistien antamaan kokonaiskuvaan (ns. sensorinen integraatio).

Kuudennesta aistista puhuttaessa tarkoitetaan vaistoa tai muuta paranormaaliksi luokiteltavaa aistimistoimintaa, kuten kykyä tietää asioita ennakolta. Tällaisia aisteja ei ole tieteellisesti pystytty todentamaan.

Ihmisen kykyä aistia muuta sähkömagneettista säteilyä kuin valoa ja lämpösäteilyä on myös tutkittu, mutta todisteita tällaisesta sähköyliherkkyydestä ei ole saatu. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan sähköyliherkkien oireet ovat varmasti todellisia, mutta niiden yhteyttä sähkömagneettiseen säteilyyn ei ole voitu osoittaa.[3]

Eläinten aistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläinkunnassa muilla eläimillä esiintyy aisteja, joita ihmisellä ei ole. Esimerkiksi hait paikantavat saaliitaan niiden elintoiminnoillaan lähettämien heikkojen sähköimpulssien perusteella. Myös nokkaeläimillä on sähköaisti. Linnuilla on todettu olevan magneettiaisti, jonka avulla ne suunnistavat maan magneetti­kentässä. Lepakot taas käyttävät lähettämiensä äänien kaikumiseen perustuvaa kaikuluotausta ympäristön esineiden havainnointiin ja saaliiden löytämiseen. Kaloilla on kylkiviiva-aisti, jolla aistitaan ympäristön värähtelyjä, petokalat käyttävät aistia saalistukseen ja saaliskalat suojautumiseen petokaloilta. Joillakin käärmeillä, esimerkiksi kalkkarokäärmeillä on infrapuna-aisti.[4]

Monilla eläimillä aistit ovat tarkempia kuin ihmisellä tai ne toimivat eri osassa valon tai äänen spektriä kuin ihmisen aistit. Koiria käytetään monissa tehtävissä niiden erinomaisen hajuaistin takia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Aisti" Kielitoimiston sanakirjasta Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 9.7.2017.
  2. Aistit ovat portti maailmaan Yle Koulu_TV. 2012. Viitattu 9.7.2017.
  3. Sähköyliherkkyys ei ole sairaus Suomessa Yle. 2012. Viitattu 9.7.2017.
  4. Michael Land: Senses Encyclopedia Britannica. Viitattu 9.7.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]