Tämä on lupaava artikkeli.

Sähköherkkyys

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Sähköyliherkkyys)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sähköherkkyys (aikaisemmin myös sähköyliherkkyys ja sitä ennen sähköallergia, engl. hypersensitivity to EMF, electromagnetic hypersensitivity tai Idiopathic environmental intolerance attributed to electromagnetic fields (IEI-EMF)) on tila, jossa ihminen kokee saavansa yliherkkyysoireita radiotaajuisesta sähkömagneettisesta säteilystä, kuten esimerkiksi matkapuhelimien ja niiden tukiasemien radiolähettimistä tai voimalinjojen sähkömagneettisista kentistä. Nykyisin uskotaan, että oireita ei kuitenkaan aiheuta säteily, vaan usko säteilyn vaikutukseen.[1]

Useissa kaksoissokkokokeissa on osoitettu, että sähköherkät eivät erota altistetaanko heitä sähkömagneettiselle kentälle vai ei, vaan he raportoivat oireita yhtä lailla valealtistuksen kuin todellisen altistuksen kohdalla. Tämä viittaa siihen, että kyseessä on nosebo-ilmiö eli lumevaikutus.[2][3][4][5]

Suomalaisen ICD-10-tautiluokituksen luokka ”muut yleiset oireet ja sairauden merkit: muualla luokittelemattomat ympäristöherkkyydet” kattaa myös sähköherkkyyden oireet. Sähköherkkyyttä ei luokitella sairaudeksi, mutta sillä on oirekoodi potilaiden hoitoonohjaamisen, tutkimuksen ja tilastoinnin edistämiseksi.[6] Sähköherkäksi itsensä kokee kyselyihin vastanneista maasta riippuen tutkimusten mukaan noin 1,5–5 prosenttia[7][8][9].

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylävartalon iho-oireiden ja sähköherkkyyden yhteyttä on pohdittu ensimmäisen kerran 1980-luvulla näyttöpäätteillä työskenneillä ihmisillä[10]. Sähkömagneettisesta säteilystä sanomansa mukaan kärsivät yksilöt kertovat säteilyn ilmenevän ihoreaktiona, kuten punoituksena, kihelmöintinä tai polttavana tunteena, tai yleisoireina, kuten väsymyksenä, keskittymisvaikeutena, muistihäiriöinä, huimauksena, ruoansulatusvaikeuksina tai sydämentykytyksenä. Oireita ei olla pystytty yhdistämään tieteellisesti sähkömagneettisen säteilyn altistukseen[11]. Oireiden laukaisijana voi toimia esimerkiksi matkapuhelin, langattomat verkot ja muut sähkölaitteet.[12]

Toisille oireet muodostavat vain lievän haitan[13], jotkut taas menettävät työkykynsä ja tuntevat, etteivät säteilyn vuoksi enää voi asua kaupunkiympäristöissä[14].

Etiologia ja tieteellinen näyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan oireet, joista sähköherkiksi itsensä katsovat kärsivät ovat varmasti todellisia, mutta oireiden yhteyttä sähkömagneettiseen säteilyyn ei ole voitu osoittaa[11]. Sokkotesteissä sähköherkät koehenkilöt eivät pysty havaitsemaan altistuvansa radiotaajuiselle säteilylle. Tällainen oli yleistulos vuonna 2005 tehdyssä systemaattisessa katsauksessa, jossa käytiin läpi 31 tutkimusta[15]. Samaan suuntaan viittaavat 2009 julkaistu jatkotutkimus sekä toinen vuonna 2008 tehty systemaattinen katsaus[16][17].

Myös Myoung Soo Kwonin Turun yliopistolle tekemä tohtorinväitös, johon kuului kokeita sähköherkillä ihmisillä, sai tulokseksi ettei matkapuhelimen aiheuttama sähkömagneettinen säteily aiheuttanut merkittäviä vaikutuksia aivojen sähköiseen toimintaan tai tiedollisiin prosesseihin. Kokeessa ei myöskään käynyt ilmi, että matkapuhelinten säteily olisi aiheuttanut oireita koehenkilöissä.[18]

Louisianan valtionyliopistossa tehtiin yhtä sähköherkäksi ilmoittautunutta koskeva tutkimus. Koehenkilöä altistettiin 60 hertsin kentälle voimakkuudella 300 V/m, mikä tekijöiden mukaan vastaa normaalissa ympäristössä esiintyvää ärsykettä. Koehenkilöllä esiintyi sähkökenttien yhteydessä kipua, päänsärkyä, nykimistä lihaksissa ja sydämen rytmihäiriöitä. Korrelaatio sähkökenttiin oli tilastollisesti merkitsevä (P < 0.05). Oireita näytti synnyttävän enemmänkin kentän kytkeminen päälle ja pois kuin tasainen kenttä. Oireistaan huolimatta koehenkilö ei pystynyt itse arvaamaan, milloin kenttä oli päällä ja milloin ei. Tutkimuksen tekijät päättelevät, että ”Sähköherkkyys voi ilmetä vilpittömästi ympäristön laukaisemana neurologisena oireyhtymänä.”[19] Tutkimusta on kritisoitu sillä, että julkaisusta ei ilmene, onko koehenkilön oireita luokiteltu ja yhdistelty jälkikäteen positiivisen tuloksen saamiseksi,[20] eikä vastaavia tuloksia ole saatu toistettua.

Tutkimusaiheeseen sisältyvien taloudellisten intressien vuoksi rahoitusharhaa saattaa ilmetä. Vuonna 2006 tehdyssä matkapuhelinten terveysvaikutuksia koskevassa tutkimuskatsauksessa havaittiin, että 33 % kokonaan alan teollisuuden rahoittamista ja 82 % julkisrahoitteisista tutkimuksista raportoi vähintään yhden tilastollisesti merkittävän terveysvaikutuksen. Tutkijoiden mukaan katsaus jättää kuitenkin epäselväksi sen, millä rahoitusmallilla tulokset kuvaavat tarkimmin ilmiötä, sillä rahoitusharha toimii molempiin suuntiin. Katsaus ei käsitellyt epidemiologisia tutkimuksia, joista käytännössä kaikki ovat julkisrahoitteisia.[21]

Aalto-yliopiston fysiikan professori Tapio Ala-Nissilä lausui vuonna 2015, että sähköallergia ei ole todellinen säteilystä johtuva sairaus ja että ihminen itse säteilee monta kertaa enemmän mikroaaltoja kuin matkapuhelinten tukiasemat.[22]

Säteilyturvakeskuksen laboratorionjohtaja Tommi Toivonen lausui vuonna 2015, ettei matkapuhelimen aiheuttamalle säteilylle ole pystytty löytämään terveydelle haitallisia vaikutuksia, ja että matkapuhelintukiasemien säteily on alle sadasosa matkapuhelimien säteilystä.[22]

Dokumentti sähköherkkyydestä aiheuttaa oireita myös terveille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mainzin yliopiston ja King's Collegen tutkijoiden koe osoitti, että pelottelevan sähköallergiadokumentin nähneet koehenkilöt saivat merkitsevästi enemmän oireita väitetystä säteilystä kuin neutraalimman dokumentin nähneet. Koehenkilöistä 54 % raportoi dokumenteissa esitettyjä oireita, vaikka säteilyä ei oikeasti ollut. Kaksi koehenkilöä joutui lopettamaan kokeen kesken oireittensa voimakkuuden vuoksi.[23][24]

Samankaltaiseen tulokseen päädyttiin australialaistutkimuksessa, jossa tutkittiin terveiden ihmisten reaktioita matkapuhelintaajuiselle säteilylle sekä oikealla että lumealtisteella. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten tietoisuus sähköherkkyydestä vaikuttaa koehenkilöihin. Kokeessa ensimmäinen ryhmä katsoi kolmen minuutin videodokumentin, jossa peloteltiin matkapuhelinsäteilyn vaaroilla ja toinen katsoi BBC:n dokumentin painovoimasta. Löydösten mukaan sähköherkkyysoireiden ja radiotaajuisen säteilyaltistuksen välillä ei havaittu yhteyttä. Kuitenkin terveissäkin koehenkilöissä saatiin aikaan nosebovaste, joka tarkoittaa oireita jotka ilmaantuivat koehenkilöiden luullessa, että heitä säteilytetään.[12][25]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka oireiden johtuminen sähkömagneettisista kentistä on tieteen valossa huuhaata, itse oireet ovat täysin todellisia, eivätkä ne katoa vähättelemällä. Sähköherkkiä ja muita ympäristöherkkiä hoitavan neurologian erikoislääkäri, dosentti Markku Sainion mukaan oireiden takana voi olla mikä tahansa syy sairaudesta stressiin ja he tarvitsevat ehdottomasti apua ja tukea. Sainion mukaan sähköherkkyydestä on parannuttu, kun oirehtija on lähtenyt aktiivisesti opettelemaan reaktioidensa hallintaa ja jatkamaan normaalia elämää ilman kenttien välttelyä.[26]

Suomalaisen asiantuntijalähteen terveyskirjaston mukaan lääketiede ”ei sellaista sairautta tai oireyhtymää tunne”, ja hoidoksi ehdotetaan kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Sähkömagneettiselta säteilyltä suojaavat välineet ”pikemminkin ruokkivat oireilua kuin poistavat sitä.” Sähköherkkyytenä pidettyjen oireiden välttämiseen paras keino on yleisestä psyykkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen.[27] Professori Juhani Knuutin mukaan mittaamalla ja suojautumalla luodaan illuusio siitä, että kyseessä olisi oireisto, jonka voisi poistaa vähentämällä kenttäaltistusta, mikä lienee Knuutin mukaan yhteiskuntamme kaupallisen medikalisaation yksi äärimmäisistä esimerkeistä.[28]

Vuonna 2016 päivitetyssä Käypä hoito -suosituksessa sähköherkkyys on luokiteltu ympäristöherkkyydeksi yhdessä haju- ja kemikaaliherkkyyksien kanssa. Oireiston tai tilan hoitoon ei ole tarjolla tehokkaita näyttöön perustuvia hoitoja eikä käytettävissä ei ole laboratorio- tai muita mittauksia, joilla potilaat voitaisiin tunnistaa. Lupaavia tuloksia on hoidoista, joilla pyritään vaikuttamaan käyttäytymiseen ja tulkintaan ympäristötekijöiden haitallisuudesta tai omasta sietokyvystä. Vastaanotolla korostuu potilaan hyvä kohtaaminen ja oireiden alkuvaiheessa tulee selvittää, onko oireille hoidettavaa syytä ja minimoida vaaraa korostava informaatio, koska se lisää oireilua ja sairauskäyttäytymistä.[29]

Lääkärilehden haastatteleman professori Eeva Salmisen mukaan joka viidenneltä sähköherkältä löytyy joku oikea sairaus, joten potilaan huolellinen tutkiminen kannattaa.[30]

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin infektiosairauksien klinikan ylilääkärinä työskennelleen professori Ville Valtosen mukaan viime vuosina on havaittu, että sähköherkkyydessä on kyse tyypillisesti vaiheittain etenevän sairauden päätepisteestä, joka alkaa homesairaudesta ja etenee monikemikaaliherkkyyden kautta sähköherkkyyteen. 4G-tukiasemat ja WLAN-yhteydet ovat Valtosen mukaan sähköherkille riskitekijöitä, jotka voivat aiheuttaa oireita.[31] Valtosen mukaan sähköherkkien on tärkeää ennaltaehkäistä lisäaltistumista homeille, kemikaaleille ja sähkölaitteille. Myös ravintolisiä käytetään sähköherkkyyden hoitoon, vaikka niiden vaikutuksista ei olekaan tehty kontrolloituja tutkimuksia.[32] Long Play -julkaisun mukaan Valtosta pidetään tiedeyhteisön silmissä toisinajattelijana.[33]

Sähköherkät yhteiskunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa sähköherkkyydellä on tunnustettu asema työkykyä alentavana vammana, vaikkakaan sitä ei pidetä sairautena.[34] Sähköherkkyys voidaan Ruotsissa käytetyssä sairausluokituksessa kirjata oirekoodin R68 alle kuten Suomessakin.[35][36] Euroopan parlamentti kehotti vuonna 2009 ”jäsenvaltioita noudattamaan Ruotsin esimerkkiä ja tunnustamaan sähköherkkyydestä kärsivät henkilöt vammaisiksi, jotta heille voidaan taata asianmukainen suojelu ja yhtäläiset mahdollisuudet”.[37] Espanjassa sähköherkkyys on tunnustettu pysyväksi vammaksi vuodesta 2011 lähtien. Kanadassa sähköherkkyys on luokiteltu liittovaltiotason lainsäädännössä ympäristöherkkyyden aiheuttamaksi vammaksi.[38]

Suomessa sähköherkkyys ei ole virallinen diagnoosi, joten sähköherkät eivät saa oireyhtymällä sairauslomaa eivätkä sosiaalietuuksia.[39] Maailman eri maissa toimii kymmeniä tukiryhmiä sähköherkkyysoireista kärsiville[40].

Skeptikko-lehden mukaan Suomeen on syntynyt sähkölaitteiden ”säteilyvaaroista” puhuvien kiertävien myyntimiesten joukko, joka ensin pelottelee asiaan perehtymättömiä tekemään ”säteilymittauksen” kotiinsa.[41] Tämän jälkeen ihmisille myydään säteilyltä suojaavia tuotteita. Liikkeen edustajat pyrkivät aktiivisesti esiintymään mediassa asiantuntijoina, vaikka heillä ei ole alan koulutusta eikä asiantuntemusta.[41] Esimerkiksi helmikuussa 2015 Yle haastatteli vahingossa tällaista henkilöä asiantuntijana ja pyysi sittemmin anteeksi lähdekritiikin ja julkaisuprosessin pettämistä.[42]

Lokakuussa 2019 kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta järjesti Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa seminaarin radiotaajuisen säteilyn terveysvaikutuksista. Säteilyn kudosvaikutuksiin perehtyneen Aalto-yliopiston professori Tapio Ala-Nissilän mukaan melkein kaikki seminaarin puhujat olivat tunnettuja ei-tieteellisiin väitteisiin perustavia henkilöitä, jotka esittelevät omia mielipiteitään. Lääketieteen professori Juhani Knuutin mukaan päällimmäinen vaikutelma tapahtumasta oli, että lukuun ottamatta Säteilyturvakeskuksen edustajaa toimijat olivat valikoituneet siten, että he ovat aikaisemmin olleet esillä nimenomaan nostamalla esiin sähkökenttien ja kännyköiden vaaroja, sekä esittämällä, että sähköallergia olisi todellinen biologinen ilmiö. Eloranta perusteli henkilövalintoja halulla tuoda esille ”toisen puolen näkemyksiä”. Ala-Nissilän mukaan sähkömagneettisen säteilyn haitalliset terveysvaikutukset kiistetään 25 000 alan tutkimuksessa. Knuutin mukaan ei ole olemassa mitään tieteellistä näyttöä siitä, että magneetti- ja sähkökentät, esimerkiksi kännykät ja sähkölaitteet, aiheuttaisivat mitään terveysriskejä tai –ongelmia eikä ihminen ei pysty havaitsemaan sähkömagneettisia kenttiä.[43]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Raili Leino: Asiantuntijat yksimielisiä: Sähköallergia on harhaa - koetut oireet ovat kiistämättä olemassa Tekniikka & talous. Viitattu 26.6.2019.
  2. "UMTS Base Station-like Exposure, Well-Being, and Cognitive Performance" (August 2006). Environ Health Perspect 114 (8): 1270–75. doi:10.1289/ehp.8934. PMID 16882538. PMC:1552030. 
  3. "Are some people sensitive to mobile phone signals? Within participants double blind randomised provocation study" (2006). British Medical Journal 332 (7546): 886–89. doi:10.1136/bmj.38765.519850.55. PMID 16520326. PMC:1440612. 
  4. "Psychophysiological tests and provocation of subjects with mobile phone related symptoms" (2006). Bioelectromagnetics. 27 (3): 204–14. doi:10.1002/bem.20195. PMID 16304699. 
  5. Vesa Linja-aho: 10 väitettä mobiilisäteilystä. MPC, 2015, nro 5. Artikkelin verkkoversio.
  6. Ympäristöherkkyydet Sosiaali- ja terveysministeriö
  7. L Hillert, N Berglind, BB Arnetz, T Bellander: Prevalence of self-reported hypersensitivity to electric or magnetic fields in a population-based questionnaire survey. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health, February 2002, 28. vsk, nro 1, s. 33-41. (englanniksi)
  8. Schreier N, Huss A, Röösli M: The prevalence of symptoms attributed to electromagnetic field exposure: a cross-sectional representative survey in Switzerland. Soz Praventivmed, 2006, 51. vsk, nro 4, s. 202–9. (englanniksi)
  9. Eltiti S, Wallace D, Zougkou K, et al.: Development and evaluation of the electromagnetic hypersensitivity questionnaire. Bioelectromagnetics, February 2007, 28. vsk, nro 2, s. 137–51. (englanniksi)
  10. Irvine, N, Report for the Radiation Protection Division of the UK Health Protection Agency, HPA-RPD-010, 2005 (englanniksi)
  11. a b Electromagnetic fields and public health. Electromagnetic hypersensitivity 2005 (englanniksi)
  12. a b Tutkimus: terveille koehenkilöille saatiin aikaan sähköherkkyys – tietoisuus ja uskomukset syynä oireiluun T&T. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  13. Onko sähköallergia totta? | Kauneus & Terveys terve.fi. 9.9.2016. Viitattu 3.7.2018.
  14. Sähköyliherkän oireet helpottavat korvessa Yle Uutiset. Viitattu 3.7.2018.
  15. James Rubin, Munshi JDas , Simon Wessely (March-April 2005). "Electromagnetic hypersensitivity: a systematic review of provocation studies". Psychosomatic Medicine 2005 Mar-Apr;67(2):224-32 67 (2): 224–32. Tarkistettu 13.5.2009
  16. James Rubin, Rosa Nieto-Hernandez, Simon Wessely: Idiopathic Environmental Intolerance Attributed to Electromagnetic Fields. Bioelectromagnetics, January 2010, 31. vsk, nro 1, s. 1–11. (englanniksi)
  17. Röösli M. "Radiofrequency electromagnetic field exposure and non-specific symptoms of ill health: a systematic review". Environ. Res. 107 (2): 277–87. Tarkistettu 13.5.2009
  18. Matkapuhelinsäteilyllä ei vaikutuksia kognitioihin eikä aivojen sähköiseen toimintaan (Väitös: PsM Myoung Soo Kwon) 30.11.2009. Turun yliopiston viestintä. Viitattu 18.10.2010.
  19. D.E. McCarty, Simona Carrubba, Andrew L. Chesson, Jr., Clifton Frilot, II, Eduardo Gonzalez-Toledo, Andrew A. Marino: Electromagnetic Hypersensitivity: Evidence for a Novel Neurological Syndrome. Iint J Neurosci, 5.9.2011. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  20. Rubin GJ, Cleare AJ, Wessely S.: Letter to the editor: electromagnetic hypersensitivity. International Journal of Neuroscience 122, 2012.
  21. Anke Huss, Matthias Egger1, Kerstin Hug, Karin Huwiler-Müntener, Martin Röösli: Source of Funding and Results of Studies of Health Effects of Mobile Phone Use: Systematic Review of Experimental Studies. Environmental Health Perspectives, 15.9.2006, 115. vsk, nro 1, s. 1. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  22. a b Asiantuntijat demarien lakialoitteesta: ”Tämä on täysin järjetön” Turun Sanomat. 29.10.2015.
  23. Tv-dokumentti sähköallergiasta synnytti oireita, Lääkärilehti, 08.05.2013.
  24. Michael Witthöft, G. James Rubin, Are media warnings about the adverse health effects of modern life self-fulfilling? An experimental study on idiopathic environmental intolerance attributed to electromagnetic fields, King's College, Johannes Gutenberg University of Mainz, 26 December 2012. Journal of Psychosomatic Research, Volume 74, Issue 3 , Pages 206-212, March 2013. (englanniksi)
  25. Can explicit suggestions about the harmfulness of EMF exposure exacerbate a nocebo response in healthy controls?. Environmental Research, 1.10.2018, nro 166, s. 409–417. doi:10.1016/j.envres.2018.06.032. ISSN 0013-9351. Artikkelin verkkoversio. en
  26. Linja-aho, Vesa (toim. Tiina Raevaara): ”Humpuukitekniikka terveydenhoidon apuna”, Voiko se olla totta?, s. 124. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2017.
  27. Terveyskirjasto – Sähköyliherkkyys (Arkistoversio)
  28. Voiko ihminen olla yliherkkä sähkölle? – TS Hyvinvointi TS Hyvinvointi. 20.5.2015. Viitattu 3.7.2018.
  29. Käypä hoito -suositus: Ympäristöherkkyys www.kaypahoito.fi. 18.6.2016. Duodecim. Viitattu 12.7.2018.
  30. Potilaat ilman tautia Lääkärilehti.fi. Viitattu 23.6.2018.
  31. Sofia Kuisma: Sähkö sattuu ja kemikaalit ärsyttävät: Suomessa on tuhansia ympäristöyliherkkiä, mutta monien oireita ei pystytä todistamaan – tästä ilmiössä on kyse. Helsingin Sanomat 7.6.2017
  32. Sofia Kuisma: Sähkö sattuu ja kemikaalit ärsyttävät: Suomessa on tuhansia ympäristöyliherkkiä, mutta monien oireita ei pystytä todistamaan – tästä ilmiössä on kyse. Helsingin Sanomat 7.6.2017
  33. Sisäilmauutisissa faktantarkistus unohtuu Long Play. Viitattu 3.7.2018.
  34. Elöverkänslighet — Folkhälsomyndigheten folkhalsomyndigheten.se. Viitattu 23.6.2018. (ruotsiksi)
  35. Ruotsin ICD-10-sairausluokitus, kohta R68 (ruotsiksi)
  36. Socialstyrelsen – Frågor angående diagnoser 1997-2005 (ruotsiksi)
  37. EU-parlamentin päätös – Sähkömagneettisiin kenttiin liittyvät terveyshaitat, kohta 28
  38. Genuis, Stephen J. & Lipp Christopher T.: Electromagnetic hypersensitivity: Fact or fiction?. Science of The Total Environment, tammikuu 2012, nro 414, s. 103–112. PubMed:22153604. doi:10.1016/j.scitotenv.2011.11.008. (englanniksi)
  39. Työpiste-verkkolehti 23.2.2012, viitattu 4.7.2013
  40. Lista tukiryhmistä eri maissa. Tarkistettu 13.5.2009
  41. a b Tamminen, Lilja: Yksi tutkija käenpesästä – Miksi kodin sähkölaitteiden säteilyvaara on huuhaata. Skeptikko, 2015, nro 1, s. 24-26. ISSN 0786-2571.
  42. Kukkonen, Laura: "Kiistelty tutkija" pääsi jälleen ääneen Ylellä – "Mitä kiistanalaisempi asia on, sitä isommassa osassa on lähteen arviointi". (Verkkojulkaisu, päivitetty 11.2.2015) Markkinointi & Mainonta, 2015. Artikkelin verkkoversio.
  43. Salla Jantunen: Kansanedustaja järjesti kyseenalaisen seminaarin sähköverkkojen säteilystä – Asiantuntijat tyrmistyivät: ”Harhaanjohtamista” Ilta-Sanomat. 12.10.2019. Viitattu 18.10.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]