Kognitiivinen käyttäytymisterapia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kognitiivinen käyttäytymisterapia on psykoterapiamuoto, joka perustuu oppimis-, kognitiivisen ja sosiaalipsykologian teoriaan ja tutkimukseen ja keskittyy pääasiallisesti nykytilanteessa vaikuttavien käyttäytymisongelmia ylläpitävien tekijöiden kartoittamiseen ja hoitoon.

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa painotetaan yksilön vuorovaikutusta (sosiaalisen) ympäristönsä kanssa nykyhetkessä. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa tutkitaan, miten ihminen käyttäytyy tai menettelee eri tilanteissa ratkaistakseen ongelmiaan ja tarvittaessa hänelle opetetaan elämänlaadun kannalta toimivampia ja käyttökelpoisempia tapoja ongelmien ratkaisemiseksi. Kognitiivinen käyttäytymisterapia aloitetaan aina käyttäytymisanalyysilla tai asiakkaan tilanteen käsitteellistämisellä. Tämä voi johtaa huomaamaan, että asiakkaalta puuttuu sosiaalisia valmiuksia, että hänellä on itseänsä tai muiden kannalta epäedullisia tai tuhoisia ongelmanratkaisu- tai suhtautumistapoja, ”noidankehiä”, joihin hän on juuttunut. Peruslähtökohta on se, että jokainen yksilö on ainutlaatuinen ja jokaisen hoidon täytyy sen vuoksi perustua yksilölliseen käyttäytymisanalyysiin. (Tuomisto, Lappalainen, 2012)

Kognitiivisen käyttäytymisterapian tehokkuus on todettu sadoissa tieteellisissä tutkimuksissa ja se on saavuttanut tunnustusta kaikkialla maailmassa erityisen tehokkaana ja tieteellisesti tutkittuna psykoterapiamuotona. Tällä hetkellä on olemassa käyttäytymisterapeuttisia hoitomenetelmiä lähes kaikkiin psykiatrisiin, neurologisiin ja terveyspsykologisiin ongelmiin ja häiriöihin ja monien ongelmien hoidossa nämä hoitomenetelmät on osoitettu parhaiksi psykologisiksi hoitomenetelmiksi. Alueita, joilla käyttäytymisanalyysin ja kognitiivisen käyttäytymisterapian hoitomenetelmät ovat osoittautuneet erityisen tehokkaiksi ovat esim. ahdistuneisuus-, pelko-, ja masennusongelmat, syömis- ja unihäiriöt, oppimisvaikeudet, seksuaaliset ja muut parisuhdeongelmat, huono itseluottamus, väärinkäyttöongelmat, skitsofrenia ja erityyppiset stressiongelmat ja yleiseen terveyteen liittyvät ongelmat sekä lapsuuteen ja kehitysvammaisuuteen liittyvät häiriöt. Verrattaessa kognitiivista käyttäytymisterapiaa muihin psykoterapiamuotoihin sillä on tavallisesti saatu parempia tuloksia kuin muilla. Millään alueella ne eivät ole olleet huonompia kuin muilla psykoterapiamenetelmillä. Eräs uusi hoitoalue on persoonallisuushäiriöt, joiden hoidossa kognitiivisella käyttäytymisterapialla on myös saatu hyviä tuloksia. Maailman laajimmassa ja perusteellisimmassa psykoterapiatutkimuksessa (Grawe, Donati, Bermauer, 1994) juuri kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmät saivat parhaat tulokset. Tämä saavutus perustuu suuresti siihen kokeelliseen ja tieteelliseen traditioon, johon tämä terapiamuoto perustuu. Huonoksi osoittautuneet menetelmät on yksinkertaisesti hylätty.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuomisto, M. T., Lappalainen, R. (2012) Kognitiivinen käyttäytymisterapia. Teoksessa Huttunen, M. O. & Kalska, H. (toim.), Psykoterapiat. Duodecim. Bookwell Oy. Porvoo
  • Grawe, K., Donati, R. & Bermauer, F. (1994) psychoterapie im Wandel. Von der Konfession zur Profession (4. Auflage). Göttingen: Hogrefe.