4G

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Matkapuhelin- ja data-
standardeja
0G
1G
2G
3G
4G

4G on yleisnimitys neljännen sukupolven matkapuhelintekniikoille, jotka tulevat kolmannen sukupolven (3G) jälkeen. Suomessa 4G-nimitystä käytetään kahdesta eri tekniikasta; LTE ja DC-HSPA, vaikka ne eivät ITU:n alkuperäisen määritelmän mukaan olleet neljättä sukupolvea vaan perustuvat 3G-perustekniikan ja sen siirtonopeutta parantavien laajennusten käyttöön.

Tiedonsiirtonopeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisen televiestintäliiton ITU:n vuonna 2008 julkaiseman määritelmän mukaan 4G:n huippunopeus päätelaitteeseen tulisi olla 1 Gbit/s hitaasti liikuttaessa ja 100 Mbit/s nopeasti liikuttaessa.[1]

Käytännössä 4G:ksi kutsuttujen verkkojen nopeudet ovat merkittävästi alhaisempia, arviolta 10–100 Mbit/s vastaaonottonopeus ja 5–20 Mbit/s lähetysnopeus.lähde? NTT DoCoMon testiverkoissa tiedonsiirtonopeus on ollut hetkellisesti 300 Mbit/s ja keskiarvolla 135 Mbit/s.

4G suomalaisessa mediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mediassa 4G:llä viitataan usein LTE-teknologiaan. Tiukasti määritellen kyseessä on kuitenkin vielä "3,9G", sillä vasta LTE-Advanced on varsinaisesti neljännen sukupolven tekniikka.[2] Esimerkiksi lehdissä kerrottiin TeliaSoneran avanneen Suomen ensimmäisen 4G-verkon koekäyttöön Turussa 2. kesäkuuta 2010.[3] Elisa ilmoitti tämän jälkeen avanneensa vastaavanlaisen verkon Helsinkiin seuraavana päivänä.[4] Molempien verkkojen käyttö oli kokeiluluontoista eikä niitä avattu asiakkaiden käyttöön, eikä sitä hyödyntäviä päätelaitteita ollut kuluttajien saatavilla. TeliaSoneralla oli tuolloin oman ilmoituksensa mukaan Tukholmassa kuluttajien käytettävissä oleva 4G-verkko. Marraskuussa 2010 TeliaSonera ilmoitti avaavansa vuoden loppuun mennessä 4G-verkon kaupalliseen käyttöön Turussa ja Helsingissä, tarkoittaen sillä LTE:tä.[5] TeliaSonera ilmoitti yltäneensä 47,5 Mbit/s nopeuteen, todeten että kuluttaja ei tule kokemaan tällaista nopeuttalähde?. Elisa on oman ilmoituksena mukaan yltänyt 100 Mbit/s tiedonsiirtonopeuteen omassa 4G-verkossaanlähde?.

Oli pitkään epäselvää, mitä tekniikkaa voidaan virallisesti kutsua 4G:ksi. Vielä syksyllä 2010 ITU:n näkemys oli, että vain kaksi tekniikkaa, LTE-Advanced ja WirelessMAN-Advanced (IEEE P802.16m), täyttävät 4G:n määritelmän. Teleoperaattoreiden painostuksessa ITU kuitenkin höllensi määritelmää. Joulukuussa 2010 se ilmoitti, että myös LTE, WiMax ja 3G-verkkoon perustuva dual carrier UMTS (= kaksi rinnakkain käytössä olevaa 3G-yhteyttä) luetaan 4G määritelmän piiriin.[6]

4G-verkot Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ITU:n höllennettyä teleoperaattoreiden vaatimuksesta aiemmin tekemäänsä 4G:n määritelmää, voidaan Suomessa loppuvuodesta 2010 avattuja uusia matkapuhelinverkkoja kutsua 4G-verkoiksi. Vuonna 2013 Telia-Soneran LTE-verkko kattaa suurimpien suomalaiskaupunkien keskustat ja pääkaupunkiseudun sekä dual carrier HSPA -verkko useita pienempiä taajamia.[7] Elisan LTE-verkko kattaa pääkaupunkiseudun lisäksi Tampereen ja Turun ohella joitain maakuntakeskuksia sekä dual carrier HSPA-verkko loput suurimmista kaupungeista.[8] DNA:n LTE-verkko kattaa Helsingin, Tampereen, Turun ja Hämeenlinnan, dual carrier HSPA maakuntakeskukset ja useita pienempiä taajamia.[9]

Finnet-ryhmään kuuluvalla PPO:lla on 4G-verkkoja useissa Pohjois-Pohjanmaan taajamissa.[10] Pohjois-Suomessa selvästi nopeampi verkko on käytettävissä Raahessa ja Ylivieskassa sekä näiden lisäksi Kotkassa, Kouvolassa, Lappeenrannassa ja Laitilassa. Verkon rakentajana toimii yhdentoista Finnet-yhtiön omistama Datame. Omistajayhtiöiden alueelle verkko on käytettävissä joulukuun 2010 alussa. Datamen toimitusjohtajan Asmo Uljanoffin mukaan valmis verkko kattaa 70 % alueen väestöstä. "Verkko rakentuu vaiheittain valtakunnalliseksi seuraavan kahden-kolmen vuoden aikana", Uljanoff lupaa. Suuret kaupungit Helsinki, Tampere, Turku ja Oulu sekä Kittilän Levi saavat nopeasti myös 4G-verkon. Uljanoffin mukaan 3G-verkkoon verrattuna uusi 4G-verkko on monikymmenkertaisesti nopeampi. Raahessa toteutetussa demonstraatiossa saavutettiin yli 30 Mbit/s siirtonopeus. Datame Oy kuitenkin hakeutui konkurssiin vuonna 2013. [11]

Tekniikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa 4G-verkkojen käyttöön varatut taajuusalueet ovat 1800 MHz ja 2600 MHz. Suunnitelmissa on ottaa käyttöön myös vastikään muusta käytöstä vapautunut 800 MHz:n taajuusalue. DC-UMTS/DC-HSPA -tekniikka käyttää tavanomaisten 3G-päätelaitteiden tavoin 3G-verkkojen taajuuksia. Pohjois-Amerikassa on 4G:n käyttöön varattu 700/800 MHz:n ja mahdollisesti 1700/1900 MHz:n taajuusalueet, Aasiassa 1800 ja 2600 MHz, sekä Australiassa 1800 MHz.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]