4G

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Matkapuhelin- ja data-
standardeja
0G
1G
2G
3G
4G
5G

4G on yleisnimitys neljännen sukupolven matkapuhelintekniikoille, jotka tulevat kolmannen sukupolven (3G) jälkeen. Suomessa 4G-nimitystä käytetään kahdesta eri tekniikasta; LTE ja DC-HSPA, vaikka ne eivät ITU:n alkuperäisen määritelmän mukaan olleet neljättä sukupolvea vaan perustuvat 3G-perustekniikan ja sen siirtonopeutta parantavien laajennusten käyttöön.

Tiedonsiirtonopeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisen televiestintäliiton ITU:n vuonna 2008 julkaiseman määritelmän mukaan 4G:n huippunopeus päätelaitteeseen tulisi olla 1 Gbit/s hitaasti liikuttaessa ja 100 Mbit/s nopeasti liikuttaessa.[1]

Käytännössä 4G:ksi kutsuttujen verkkojen nopeudet ovat merkittävästi alhaisempia, arviolta 10–100 Mbit/s vastaaonottonopeus ja 5–20 Mbit/s lähetysnopeus.lähde? NTT DoCoMon testiverkoissa tiedonsiirtonopeus on ollut hetkellisesti 300 Mbit/s ja keskiarvolla 135 Mbit/s.

4G suomalaisessa mediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mediassa 4G:llä viitataan usein LTE-teknologiaan. Tiukasti määritellen kyseessä on kuitenkin vielä ”3,9G”, sillä vasta LTE-Advanced on varsinaisesti neljännen sukupolven tekniikka.[2] Esimerkiksi lehdissä kerrottiin TeliaSoneran avanneen Suomen ensimmäisen 4G-verkon koekäyttöön Turussa 2. kesäkuuta 2010.[3] Elisa ilmoitti tämän jälkeen avanneensa vastaavanlaisen verkon Helsinkiin seuraavana päivänä.[4] Molempien verkkojen käyttö oli kokeiluluontoista eikä niitä avattu asiakkaiden käyttöön, eikä sitä hyödyntäviä päätelaitteita ollut kuluttajien saatavilla. TeliaSoneralla oli tuolloin oman ilmoituksensa mukaan Tukholmassa kuluttajien käytettävissä oleva 4G-verkko. Marraskuussa 2010 TeliaSonera ilmoitti avaavansa vuoden loppuun mennessä 4G-verkon kaupalliseen käyttöön Turussa ja Helsingissä, tarkoittaen sillä LTE:tä.[5] TeliaSonera ilmoitti yltäneensä 47,5 Mbit/s nopeuteen, todeten että kuluttaja ei tule kokemaan tällaista nopeuttalähde?. Elisa on oman ilmoituksena mukaan yltänyt 100 Mbit/s tiedonsiirtonopeuteen omassa 4G-verkossaanlähde?.

Oli pitkään epäselvää, mitä tekniikkaa voidaan virallisesti kutsua 4G:ksi. Vielä syksyllä 2010 ITU:n näkemys oli, että vain kaksi tekniikkaa, LTE-Advanced ja WirelessMAN-Advanced (IEEE P802.16m), täyttävät 4G:n määritelmän. Teleoperaattoreiden painostuksessa ITU kuitenkin höllensi määritelmää. Joulukuussa 2010 se ilmoitti, että myös LTE, WiMax ja 3G-verkkoon perustuva dual carrier UMTS (= kaksi rinnakkain käytössä olevaa 3G-yhteyttä) luetaan 4G määritelmän piiriin.[6]

4G-verkot Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ITU:n höllennettyä teleoperaattoreiden vaatimuksesta aiemmin tekemäänsä 4G:n määritelmää, voidaan Suomessa loppuvuodesta 2010 avattuja uusia matkapuhelinverkkoja kutsua 4G-verkoiksi. Vuonna 2016 TeliaSoneran LTE-verkko kattoi lähes koko Suomen lukuunottamatta Lapin erämaa-alueita, harvaan asuttuja seutuja ja vyöhykettä Venäjän vastaisella rajalla.[7] Elisan LTE-verkko kattoi Suomen Oulun korkeudelle saakka harvaan asuttuja seutuja lukuunottamatta. Lapissa ja Kainuussa Elisan verkko kattaa lähinnä asutuskeskukset ja pääteiden varret.[8] Vuonna 2014 TeliaSonera ja DNA solmivat yhteistyösopimuksen, jonka mukaan niiden yhdessä perustama Suomen Yhteisverkko Oy rakentaa jatkossa näiden käyttämät Pohjois- ja Itäsuomen 2G-, 3G- ja 4G-verkot. Näin ollen sekä TeliaSoneran että DNA:n peittoalueet tulevat olemaan näillä alueilla yhtenevät.[9][10]

Tekniikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa 4G-verkkojen käyttöön varatut taajuusalueet ovat 1 800 MHz ja 2 600 MHz. Suunnitelmissa on ottaa käyttöön myös vastikään muusta käytöstä vapautunut 800 MHz:n taajuusalue. DC-UMTS/DC-HSPA -tekniikka käyttää tavanomaisten 3G-päätelaitteiden tavoin 3G-verkkojen taajuuksia. Pohjois-Amerikassa on 4G:n käyttöön varattu 700/800 MHz:n ja mahdollisesti 1 700/1 900 MHz:n taajuusalueet, Aasiassa 1 800 ja 2 600 MHz, sekä Australiassa 1 800 MHz.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITU global standard for international mobile telecommunications ‘IMT-Advanced’, Circular letter, ITU-R March 2008.
  2. Joss Gillet: ‘4G’ technologies do not exist—yet (html) Wireless intelligence. 3.6.2010. Viitattu 4.6.2010. Eng.
  3. Tero Lehto: Soneran 4g-verkkoa kokeillaan Turussa Tietokone.fi. 2.6.2010. Viitattu 3.6.2010.
  4. Tero Lehto: Elisa aloitti 4g-kisan Helsingissä Tietokone.fi. Viitattu 3.6.2010.
  5. Sonera hyppää 4G-aikaan loppuvuonna Taloussanomat.fi. Viitattu 11.11.2010.
  6. Stephen Lawson: ITU softens on the definition of 4G mobile networkworld.com. 17.12.2010. Viitattu 20.12.2010. (englanniksi)
  7. http://www.sonera.fi/etsi+apua+ja+tukea/verkkokartat/peittoaluekartta
  8. https://elisa.fi/kuuluvuus/
  9. TeliaSonera ja DNA yhdistävät voimansa sopimalla verkon yhteiskäytöstä Itä- ja Pohjois-Suomessa teliasonera.fi. 20.8.2014. TeliaSonera. Viitattu 29.12.2014.
  10. https://www.dna.fi/kuuluvuus-ja-peittoalueet