Eeva-Johanna Eloranta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eeva-Johanna Eloranta
Eeva-Johanna Eloranta kuva.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt4. maaliskuuta 1966 (ikä 56)
Turku
Poliitikko
Puolue SDP
Asema kansanedustaja (2011–)
Vaalipiiri Varsinais-Suomen vaalipiiri
Kotipaikka Turku
Aiheesta muualla
Virallinen sivu

Eeva-Johanna Eloranta (s. 4. maaliskuuta 1966 Turku)[1] on suomalainen kansanedustaja ja poliitikko. Hänet valittiin Suomen sosialidemokraattisen puolueen kansanedustajaksi ensimmäisen kerran vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ja uudelleen vuosien 2015 ja 2019 eduskuntavaaleissa Varsinais-Suomen vaalipiiristä. Elorannalla on sekä filosofian maisterin (1995, Turun yliopisto) että valtiotieteiden maisterin (2002, Turun yliopisto) tutkinnot.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnallis- ja maakuntapolitiikassa sekä kirkon luottamuselimissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eloranta kuului Raision kaupunginvaltuustoon vuosina 1997–2008 ja toimi kaupunginhallituksen jäsenenä 1997–2000 ja 2003–2008 sekä kaupunginhallituksen puheenjohtajana 2005–2007. Hän on ollut Turun kaupunginvaltuutettu vuodesta 2009 lähtien. Eloranta on toiminut myös kirkon piirissä Raision seurakunnan kirkkovaltuuston jäsenenä vuosina 2003−2008 ja sen varapuheenjohtajana 2007–2008. Vuosina 2010−2013 hän on ollut Turun Katariinan seurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen. Varsinais-Suomen maakuntahallituksen jäsen hän on ollut vuodesta 2017.

Kansanedustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eloranta oli ehdokkaana eduskuntavaaleissa 2003 ja 2007 mutta ei tullut valituksi.[2] Vaaleissa 2011 Eloranta valittiin kansanedustajaksi 3 648 äänellä.[3] Eduskuntavaaleissa 2015 hänet valittiin uudelleen 6704 äänellä.[4]. Eduskuntavaaleissa 2019 Eloranta sai 7358 ääntä ja valittiin uudelleen.

Eloranta on toiminut vuodesta 2011 alkaen eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenenä jäsenenä. Vuoden 2019 kesäkuusta lähtien hän on toiminut sivistysvaliokunnan varapuheenjohtajana. Eloranta toimi perustuslakivaliokunnan jäsenenä 2012–2015. Lisäksi hän on lyhyempiä kausia toiminut myös muiden valiokuntien jäsenenä tai varajäsenenä.[5]

Eloranta kuului 2011−2015 Suomen Pohjoismaiden Neuvoston valtuuskuntaan[6] ja neuvoston elinkeinovaliokuntaan. Vuodesta 2019 alkaen Eloranta on toiminut ETYJ parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan jäsenenä ja Arktisen alueen parlamentaarikkokonferenssin Suomen valtuuskunnan jäsenenä.[5]

Ensimmäisellä eduskuntakaudella Eloranta jätti useita kirjallisia kysymyksiä. Eloranta esitti ensimmäisenä kansanedustajavuotensa aikana, eli vuonna 2011 muun muassa energiajuomien myynnin kieltämistä lapsilta ja lasten kanssa työskentelevien henkilöiden rikostaustan selvittämistä myös vapaaehtois- ja yritystoiminnassa. Seuraavana vuonna Eloranta esitti muun muassa, että Hepatiitti B -rokotteen saamista kansalliseen rokotusohjelmaan. [7]

Eloranta jätti 2012 hallitukselle muiden sivistysvaliokunnan sosialidemokraattisten jäsenten kanssa toimenpidealoitteen nykyisen uskonnon oppiaineen korvaamisesta yhteisellä uskontotiedon ja etiikan oppiaineella.[8]

Vuonna 2012 Eloranta puolusti myös yksin maahan tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden oikeuksia. Elorannan kirjallisesta kysymyksestä ilmenee, että vuonna 2010 Suomeen saapui 329 turvapaikanhakijalasta yksin, ja vuonna 2009 määrä oli 557. [9]

Eloranta on edistänyt pienpanimoteollisuuden asemaa Suomessa.[10]

Vuonna 2013 Eloranta esitti parannuksia Kelan kuntoutuspsykoterapian korvauskäytäntöön ja vaati mielenterveysongelmaisten nopeampaa pääsyä kuntoutusterapiaan. Lisäksi hän esitti Käypä hoito -suositusten laatimista aikuisten syömishäiriöiden hoitoon. [7]

Eloranta on vahvasti tuonut esille vastustavansa lapsiavioliittoja. Kahdessa kirjallisessa kysymyksessä hän on esittänyt mm. lapsiavioliittojen kriminalisointia. Vuosina 1995—2014 Suomessa avioitui väestötilaston mukaan yhteensä 1 138 alaikäistä, joista vain vähän reilut sata oli poikia. Yli tuhannesta vihitystä alaikäisestä vajaat 30 oli 14—15-vuotiaita. Valtaosa, noin 85 prosenttia, on 17-vuotiaita.[7]

Järjestötoiminnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2012 Eloranta valittiin valtakunnallisen Syömishäiriöliiton (SYLI) hallituksen puheenjohtajaksi. Hän on ryhtynyt ajamaan kansanedustajana parannuksia syömishäiriöiden hoitoon Suomessa. Toukokuussa 2012 Eloranta jätti kirjallisen kysymyksen, jossa hän vetosi aikuisten syömishäiriötä sairastavien käypä hoito-suositusten laatimisen puolesta. Hän myös kantaa huolta mielenterveysongelmiin sairastuneiden terapian piiriin pääsyn hitaudesta ja korkeasta kynnyksestä sekä korvauskäytännöistä ja on tehnyt siitäkin kirjallisen kysymyksen toukokuussa 2012.[11] Eloranta on ajanut pitkään muihinkin mielenterveysongelmiin sairastuneiden asiaa. Vuosina 2002−2007 hän toimi muun muassa mielenterveyskuntoutujien klubitalon (Raisio-Naantali Fountain-house yhdistys ry) puheenjohtajana.[12] Valtiopäivillä 2019 hän on tehnyt mielenterveysasioihin, muun muassa lasten- ja nuorisopsykiatrian yhdistämissuunnitelmiin, liittyvän kirjallisen kysymyksen.[13]

Ennen kansanedustajaksi tuloaan Eloranta toimi Pelastakaa Lapset -järjestön palveluksessa.[5]

Työura- ja elämäkertatietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Turkulainen taidegalleria, gallerian hoitaja 1989-1990
  • Ypäjän kunta, vs. nuoriso-kulttuurisihteeri 1991-1992
  • Varsinais-Suomen sosialidemokraattinen piiri ry, poliittinen avustaja 1999-2000
  • Suomen eduskunta, kansanedustajan (Virpa Puisto) avustaja 2000-2001
  • Pelastakaa Lapset ry, aluesihteeri 2001-2010
  • Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt ry, suunnittelija 2010-2011

[14]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutukseltaan Eloranta on filosofian maisteri pääaineena kulttuurihistoria (1995) ja valtiotieteiden maisteri pääaineena sosiaalipolitiikka (2002). Hänellä on neljä lasta ja hän on eronnut.[15][16][17]

Eeva-Johanna Elorannan isoisän isä oli Evert Eloranta, joka toimi sosialidemokraattien kansanedustajana vuosina 1908–1918.[2][18][19]

Lokakuussa 2009 Eloranta jäi kiinni näpistyksestä poistuttuaan maksamatta turkulaisesta tavaratalosta. Hänet tuomittiin 30 päiväsakkoon.[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 97–98. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. a b Arvaja, Matti: Sattuma vei Elorannan politiikkaan. Oppositioon joutuminen tyrmistytti. Turun Sanomat, 22.7.2015, 111. vsk, nro 197, s. 9.
  3. Eduskuntavaalien 2011 tulokset Oikeusministeriö. Viitattu 30.5.2012.
  4. Ehdokkaat Varsinais-Suomi Yleisradio. Viitattu 21.4.2015.
  5. a b c Eeva-Johanna Eloranta www.eduskunta.fi. Viitattu 30.3.2022.
  6. Eeva-Johanna Eloranta. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  7. a b c Haku: Valtiopäiväasiat ja -asiakirjat www.eduskunta.fi. Viitattu 16.6.2022.
  8. http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/7513-kansanedustaja-esittaa-muutosta-uskonnonopetukseen
  9. Trip www.eduskunta.fi. Viitattu 16.6.2022.
  10. Trip www.eduskunta.fi. Viitattu 16.6.2022.
  11. Tiedotteita Syömishäiriöliitto SYLI ry. Arkistoitu 10.5.2013. Viitattu 30.5.2012.
  12. Kuka? Eeva-Johanna Eloranta. Viitattu 30.5.2012.
  13. KK 629/2018 vp www.eduskunta.fi. Viitattu 30.3.2022.
  14. Eeva-Johanna Eloranta www.eduskunta.fi. Viitattu 30.3.2022.
  15. Tietoja minusta Eeva-Johanna Eloranta. Viitattu 18.4.2011.
  16. Vanhat pitivät pintansa Varsinais-Suomessa. Turun Sanomat, 18.4.2011, s. 11.
  17. Timo Jalonen ja Eeva-Johanna Eloranta hakevat jälleen eroa ts.fi. 10.1.2020. Viitattu 30.3.2022.
  18. Kompassi Varsinais-Suomen SDP:n jäsenlehti, 2011, nro 1, s. 5. Lehden verkkoversio Viitattu 4.4.2015.
  19. Lyytinen, Jaakko: Kansan­edustajat kertovat sukulaistensa tylyistä kohtaloista vuonna 1918. Helsingin Sanomat, Kuukausiliite, 18.1.2017. Artikkelin verkkoversio Viitattu 24.1.2018.
  20. Helsingin Sanomat. 27.4.2011, s. 7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]