Magneettiaisti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Magneettiaisti on useiden eläinlajien kyky suunnistaa Maan magneettikentän avulla. Magneettiaistia hyödyntävät liikkumisessaan monet muuttolinnut, nilviäiset ja sammakkoeläimet. Merieläimille, kuten esimerkiksi langusteille, merikilpikonnille ja lohille, magneettiaisti on hyödyksi, koska pinnan alla ei ole juuri visuaalisia suuntamerkkejä. Jopa eräillä nisäkkäistä, kuten kaljurotilla ja joillakin lepakkolajeilla, on magneettiaisti.[1]

Magneettiaisti on todennettu tutkimuksissa vasta viime vuosikymmeninä.milloin? Tyypillisessä koejärjestelyssä eläimeen kiinnitetään magneetti. Jos eläimen liikkuminen tällöin häiriytyy, sillä on todennäköisesti jonkinlainen magneettiaisti. Eläimiä on pystytty myös ohjailemaan keinotekoista magneettikenttää muuttamalla.[1]

Tutkijat eivät kuitenkaan osaa vielä selittää, miten magneettiaisti toimii, eikä mitään erityistä aistielintä ole eläimiltä löydetty. Muuttolintujen magneettiaistin ajateltiin perustuvan niiden nokassa olevaan rautaoksidiin, magnetiittiin, mutta uuden tutkimustuloksen mukaan tämä ei näytä pitävän paikkaansa. Toisaalta joidenkin bakteerien on osoitettu reagoivan magneettikenttiin juuri magnetiitin avulla. Toisen teorian mukaan useiden eliöiden silmissä esiintyvä kryptokromi-proteiini reagoisi sähkömagneettiseen säteilyyn. Ainakin banaanikärpästen ja monarkkiperhosten magneettiaistit perustuvat kryptokromiin. Merieläinten magneettiaisti puolestaan saattaisi selittyä sähkömagneettisella induktiolla.[1]

Eläintieteen professori Hynek Burda on tutkimuksissaan löytänyt yllättäviä viitteitä myös isojen nisäkkäiden, kuten peurojen, lehmien ja koirien magneettiaisteista. Tutkimuksia ei ole kuitenkaan kyetty vielä toistamaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Juha Matias Lehtonen: Magneettiaisti on yhä eläinkunnan suuri mysteeri Helsingin Sanomat. 10.12.2014. Viitattu 10.12.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]