Aistinelin

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kissan aistinelimiä: silmät, korvat, kirsu ja viikset.

Aistinelin eli aistin (lat. organon sensus, orgamun sensus) on ulkomaailmasta ärsykkeitä vastaan ottava elin.[1] Aistinelimet aistivat erilaisia tuntemuksia; ihmisellä aistinelimiä ovat kieli, nenä, korvat, silmät ja iho. Näillä elimillä on toki muitakin toimintoja.

Aistinelimissä on aistinreseptoreja, jotka ovat herkkiä biologisia antureita.

Kieli toimii makuaistimena, jonka tehtävänä on aistia erilaisia makuja. Tämä aisti auttaa eliötä välttämään myrkyllistä tai pilaantunutta ravintoa. Nenä toimii hajuaistimena, eli se tunnistaa erilaiset hajut. Korvien tehtävänä on kuulla ääniä ja ihmisellä korva sisältää myös tasapainoaistin aistielimet. Silmät havaitsevat valoa, jonka aivot tulkitsevat kuvaksi, tätä kutsutaan näköaistimukseksi. Iho tuntee kylmän, kuuman, märänlähde? ja kivun. Iho tuntee kipua, jos kehoon tulee haavoja tai muita vammoja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: aistin. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus. ISSN 2323-3370.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]