Stressi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittele stressiä sen lääketieteellisessä merkityksessä. Stressillä on myös muita merkityksiä, esimerkiksi fysiikassa ja se oli suomalainen yhtye.

Stressille on olemassa toisistaan poikkeavia määritelmiä. Stressillä tarkoitetaan erään määritelmän mukaan fyysisinä, psyykkisinä ja sosiaalisina oireina ja toimintahäiriöinä ilmenevää häiriötilaa, joka johtuu yksilön kokemuksesta, ettei hän kykene selviytymään häneen kohdistuvista vaatimuksista[1]. Toisen määritelmän mukaan on olemassa sekä myönteistä että kielteistä stressiä, jotka vaativat kumpikin vastapainokseen lepoa ja vapaa-aikaa[2].

Kolmannen määritelmän mukaan stressi voidaan määritellä ympäristön yksilöön kohdistamaksi uhkaksi tai vahingolliseksi vaikutukseksi tai yksilön vasteeksi tällaisiin tekijöihin. Esim. aikaerorasitus eli jet lag on lievä stressin muoto. Voimakkaat kokemukset esimerkiksi sodassa voivat johtaa adaptaatiosyndroomaan, joka jatkuu myös silloin kun voimakkaan stressin aiheuttanut tilanne loppuu. Haastava käytös[3] voi olla tapa purkaa stressiä.

Stressi ei ole vain henkilökohtainen kokemus. Se on myös sosiaalinen ilmiö, joka voi tarttua ja siirtyä ihmisestä toiseen kotona ja työpaikalla. Stressi voi tarttua suoraan tai myötäelämisen välityksellä tai siirtyä epäsuorasti stressaantuneen henkilön käyttäytymisen kautta.[4]

Fysiologiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stressitilanteissa aktivoituvat sympaattinen hermojärjestelmä ja hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakseli. Sympaattisen hermoston aktivoituminen vapauttaa verenkiertoon katekoliamiineja. Kortikotropiinin eritys aivolisäkkeestä lisääntyy ja sen seurauksena veren glukokortikoidi pitoisuus kasvaa. Stressi voi aiheuttaa ruokahalun kasvua tai ruokahaluttomuutta.

Stressi voi olla akuuttia tai kroonista. Akuutti stressi aiheuttaa sympaattista hermojärjestelmää aktivoimalla akuutin stressivasteen eli ”taistele tai pakene” -reaktion, jolloin sydämen syke ja hengitystaajuus lisääntyvät, verenkiertoa ohjautuu enemmän lihaksille ja vähemmän muualle elimistöön, lihakset jännittyvät ja suoliston toiminta hidastuu. Akuutti stressi on monesti hyödyllinen tila, koska se lisää elimistön suorituskykyä.

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työperäinen stressi on toiseksi suurin työterveysongelma tuki- ja liikuntaelinsairauksien jälkeen. Myös myönteinen stressi on kuluttavaa ja vaatii vastapainokseen lepoa ja vapaa-aikaa.[5] Pitkäaikainen psyykkinen stressi muokkaa elimistön toimintaa monin tavoin. Tavallisia muutoksia ovat hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin (HPA-akseli) toiminnan häiriintyminen ja elimistön sisäsyntyinen tulehdustila[6]. Pitkään jatkuva stressi voi aiheuttaa elimistön kroonisen stressivasteen, jolla on monia haitallisia vaikutuksia. Se muun muassa heikentää immuunivastetta, lisää sydänperäisen kuoleman riskiä ja astmaan sairastuvuutta. Pitkittynyt stressi kuluttaa energiavarastoja, hidastaa ruuansulatusta ja nostaa verenpainetta. Stressi voi aiheuttaa myös unettomuutta ja univaje saattaa lisätä stressioireita.

Pitkittyneen työperäisen stressin uskotaan vaikuttavan haitallisesti terveyteen, koska se johtaa elimistön ennenaikaiseen kulumiseen. Työperäinen stressi saattaa johtaa biologisen vanhenemisen kiihtymiseen ja on viitteitä siitä, että solujen ennenaikainen vanheneminen telomeerien lyhenemisen seurauksena olisi yksi osa tätä prosessia. Uupumukseen johtavan kroonisen työperäisen stressin on todettu korreloivan voimakkaasti veressä olevien elimistön immuunipuolustusta hoitavien valkosolujen telomeerien lyhentymisen kanssa myös niillä potilailla, jotka eivät kärsi masennuksesta, ahdistushäiriöistä tai alkoholin liikakäytöstä. [7]

Osa pitkäkestoisen stressin haitallisista terveysvaikutuksista välittyy stressin aiheuttamalla epäterveellisellä käyttäytymisellä kuten (alkoholinkäytön ja tupakoinnin lisääntyminen, epäterveellinen ravinto, lihavuus, vähäinen yöuni, vähäinen liikunta, huono hoitomyöntyvyys).

Alalajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stressi voidaan jakaa kolmeen tyyppiin: distressiin, eustressiin ja neustressiin. Distressi on negatiivista, uuvuttavaa stressiä, jonka ihminen kokee selkeästi pahana ja uhkaavana. Eustressi on "hyvää stressiä", jota tavataan ihmisen ollessa tilanteessa, jonka hän kokee innostavana tai motivoivana. Eustressi on välttämätöntä ihmisen henkiselle kasvulle, kehitykselle ja erilaisten taitojen hallitsemiselle. Neustressi on kahden edellisen välimaastossa, eikä se aiheuta erityisen hyvää eikä huonoa mielialaa. Esimerkki neustressistä on maapallon toisella puolella sattuva suuronnettomuus, joka on meille kaukana asuville ihmisille ikävä asia, mutta ei kuitenkaan merkitse meille sellaista uhkaa, joka aiheuttaisi meille stressiä sanan perinteisessä merkityksessä.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Työ voi saada mielen oireilemaan. http://www.terve.fi/masennus/tyo-voi-saada-mielen-oireilemaan
  2. Juhani Saarinen: Stressistä voi olla apua – kuusi keinoa paineen kääntämiseen voitoksi. Helsingin Sanmat 27.5.2016. http://www.hs.fi/talous/a1464226024201
  3. Haastava käytös
  4. Stressi voi tarttua lentsun tavoin, Työpiste 16.11.2012
  5. Juhani Saarinen: Stressistä voi olla apua – kuusi keinoa paineen kääntämiseen voitoksi. Helsingin Sanmat 27.5.2016. http://www.hs.fi/talous/a1464226024201
  6. Hänsel A, Hong S, Cámara RJ, von Känel R. Inflammation as a psychophysiological biomarker in chronic psychosocial stress. Neurosci Biobehav Rev 2010;35:115–21. https://www.researchgate.net/publication/40756879_Inflammation_as_a_psychophysiological_biomarker_in_chronic_psychosocial_stress
  7. Ahola et al: Work-Related Exhaustion and Telomere Length: A Population-Based Study. Plos One 11.7. 2012. http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0040186
  8. Vartiovaara, IlkkaVoimaa eustressistä. Hippokrates Duodecim, 2004. ISBN 951-656-178-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]