Ympäristö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ympäristötiedettä ja -filosofiaa. Topologisesta ympäristöstä ja luonnonympäristöstä on omat artikkelinsa.
Maa.

Ympäristöllä tarkoitetaan luonnonympäristön, rakennetun ympäristön ja sosiaalisen ympäristön muodostamaa kokonaisuutta. Usein ensimmäisenä ihmiselle tulee sanasta ympäristö mieleen luonto eli ekologinen ympäristö. Ympäristö on kuitenkin laajempi kokonaisuus, johon kuuluu luonnon lisäksi kulttuurin muovaama inhimillinen ympäristö. 1800-luvun maantieteessä ympäristön määriteltiin olevan "Kaikki, mikä on havaitsijan ympärillä".

Ympäristö voidaan nähdä luonnontieteellisenä, sitä ulkoapäin tarkasteltavana kokonaisuutena, sosiaalisena ja yhteiskunnallisena rakennelmana tai koettuna ja elettynä elämänpiirinä tai elettynä tilana, jolloin ympäristö nähdään subjektiivisena yksilön näkökulmasta.[1]

Ympäristöä tutkivat esimerkiksi ympäristötiede, biologia, maantiede, geofysiikka, sosiologia ja ympäristöfilosofia. Ympäristönsuojelu on toimenpiteitä, jotka tähtäävät niin luonnonympäristön kuin kulttuuri- ja sosiaalisen ympäristön suojeluun.

Subjektiivinen ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fyysisen luonnonympäristön lisäksi ympäristö voi olla subjektiivinen ja kokemuksellinen. Eero Järnefelt, Syysmaisema Kolilta.

Koettu ja eletty tila voidaan nähdä myös paikkana, jonka keskipiste on havainnoitsija ja akselit oikealla, vasemmalla, edessä ja takana. Filosofi ja maantieteilijä Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikissä esittämässään epistemologisessa teoriassaan ihmisellä on synnynnäiseti käsitys tilasta ja ajasta, niin kutsuttuina ymmärryksen kategorioina. Koettu ja havaittu tila on psykologinen, ei siis vain pituus- ja leveyspiirien määrittämä paikka tai alue. Ympäristöfilosofiassa pohditaan esimerkiksi, mitä ovat hajut ja äänet tai mikä on maiseman olemus. Joskus näitä sanotaan filosofiassa "puoliolioiksi" Baltiansaksalainen filosofi ja biologi Jakob von Uexküll loi käsitteen "Umwelt" tarkoittamaan eliön käsitystä omasta ympäristöstään. [2]

Sosiaalinen ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalinen ympäristö tarkoittaa ihmisiä joiden kanssa olemme tekemisissä. Tähän kuuluvat kaikki tärkeät ihmissuhteemme ja sosiaaliset verkostomme, mutta myös kaikki lähellämme olevat ihmiset tai kaikki ne joiden kanssa olemme tekemisissä. Sosiaalinen ympäristö kartuttaa niin kutsuttua sosiaalista pääomaa ja on hyvin tärkeä ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Sosiaalista ympäristöä tutkii sosiaalipsykologia. [3]

Ekologinen eli luonnonympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ympäristönsuojelua toteutetaan esimerkiksi rauhoittamalla lajeja. Kuvassa merikotka.

Ekologinen eli luonnonympäristö on ihmistä ympäröivä bioottinen ja abioottinen luonto, jonka kanssa olemme vuorovaikutuksessa. Ekologiseen ympäristöön kuuluvat ilmakehä, maaperä, vesistöt ja biosfääri.[4]

Ympäristö on ihmiselle elintärkeä, sillä siitä saadaan kaikki resurssit kuten vettä, ravintoa, happea, energiaa. Lisäksi jätteet puretaan ympäristöön. Ympäristön rajallisuuden havaitseminen johti ympäristönsuojeluun eli ympäristöongelmien ratkaisemiseen, lievittämiseen ja ennaltaehkäisemiseen. Suojelulla pyritään säilyttämään ihmisen ja koko biosfäärin elinmahdollisuudet.

Ihmiskunnan ja sen ympäristön, maapallon väliset ongelmat voidaan nähdä syntyvän kahdesta päälähteestä:

  • rajallista ympäristöä kohdellaan kuin se olisi rajaton (sis. populaation kasvun)
  • teknologinen prosessi, joka voimistaa yksittäisen ihmisen vaikutusta maapalloon ja toisaalta mahdollistaa väestönkasvua

Samat asiat, jotka ovat ongelmien pääsyinä, voivat olla myös ongelmien ratkaisun avaimia:

  • teknologista prosessia voidaan käyttää teknologian aiheuttamien ongelmien vähentämiseen esimerkiksi kehittämällä vähemmän energiaa kuluttavia ja yhä täydellisempään kierrätykseen perustuvia kertakäyttöisyyttä välttäviä ratkaisuja. Teknologinen prosessi on myös keskeisessä osassa ympäristön rajallisuuden havaitsemisessa.

Rakennettu ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arabian vanha tehdas Helsingissä on suojeltua rakennettua kulttuuriympäristöä.

Rakennettu ympäristö tarkoittaa kaikkea ihmisen rakentamaa, kuten rakennuksia ja infrastruktuuria. Rakennettu ympäristö vaikuttaa voimakkaasti esimerkiksi kaupunkitilan viihtyisyyteen.

Hyvällä kaupunki- ja aluesuunnittelulla ja rakentamisella pyritään osaltaan luomaan terveellinen, turvallinen, taloudellinen ja viihtyisä ympäristö. Rakentamisessa otetaan yhä enemmän huomioon ekologisuus ja luontoarvot ja useissa maissa on suurissa hankkeissa pakollista tehdä ympäristövaikutusten arviointi, jonka lopullisesti hyväksyy viranomaistaho, Suomessa ELY-keskus. [5]

Myös rakennettua ympäristöä suojellaan historiallisten ja kulttuuristen arvojen takia niin kutsuttuna kulttuuriperintönä. Rakennetun ympäristön omaleimaisuus ja kulttuuriarvot tulee ottaa huomioon kaavoituksessa. Suomessa rakennettuun ympäristöön liittyvissä kulttuuriasioissa palvelee Museovirasto. Unescon maailmanperintökohteet, kuten Suomenlinna ja Vanha Rauma, ovat YK:n määrittelemiä erityisen arvokkaita kohteita. [6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Willamo, Risto: Kokonaisvaltainen lähestymistapa ympäristönsuojelutieteessä. Sisällön moniulotteisuus ympäristönsuojelijan haasteena. Environmentalica Fennica 23. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2005. ISBN 952-10-2526-3. Teoksen verkkoversio (PDF).
  2. Kuhmonen, Petri & Sillman, Seppo: ”Dialogisuus ja kehollisuus näkökulmina ympäristöfilosofiaan”, Jaettu jana, ääretön raja. Pellervo Oksalan juhlakirja. Helsinki: Jyväskylän yliopisto, Filosofian laitos, 1998. Teoksen verkkoversio.
  3. Otavan opisto: Oppimateriaalit: Sosiaalinen terveys
  4. ympäristö (2.), Kielitoimiston sanakirja
  5. Ympäristövaikutusten arviointi Ympäristöhallinto.
  6. Museovirasto: Rakennettu kulttuuriympäristö