Ympäristöfilosofia
Ympäristöfilosofia on filosofian ala, jonka tutkimuskohteita ovat erilaiset luontoon ja ympäristönsuojeluun liittyvät arvot, eettiset, esteettiset ja yhteiskuntafilosofiset kysymykset.[1] Modernin ympäristöfilosofian katsotaan syntyneen 1960- ja 1970-lukujen aikana.[2] Olennainen tutkimuskohde on myös ihmisen luontosuhde muuhun luontoon sekä tämän suhteen ongelmat.
1960- ja 1970-lukujen ympäristöliikehdintä, ympäristöaatteen ja -järjestöjen synty, luonnonvarojen ylikulutus ja globaalit ympäristöongelmat johtivat ympäristöön liittyvien eettisten kysymysten laajaan pohdintaan, joita aiemmin oli pohdittu lähinnä uskontojen ja ekoteologian piirissä. 1600-luvulta lähtien Euroopassa oli vallinnut edistysusko ja mekanistinen maailmankuva, jossa luonto nähtiin koneena ja hyödykkeinä. Moderni kapitalismi vahvisti tätä ajattelua. Esimerkiksi eläimiä kohdeltiin usein julmasti. Kuitenkin alkuperäiskansojen keskuudessa luonnon tai "äiti maan" kunnioitus ja ympäristöeettiset pohdinnat ovat olleet tavallisia halki vuosisatojen. Kuuluisaksi on noussut esimerkiksi intiaanipäällikkö Seattlen puhe.[3]
.jpg)
Ympäristöfilosofiassa pohditaan esimerkiksi muiden lajien, eläinten ja kasvien arvoa ja oikeuksia. Ajatus tuntevasta ja tietoisesta eläimestä on muuttanut käsitystä luonnosta. Havainnot luonnosta verkostona on myös tuonut ymmärrystä ja arvostusta ekosysteemeitä kohtaan arvokkaina systeemeinä, joissa kaikki vaikuttaa kaikkeen, samoin ymmärrys siitä miten luonto huolehtii meistä ekosysteemipalvelujen kautta.[4]
Ympäristöfilosofiaan kuuluvassa ympäristöestetiikassa kiinnitetään yleisesti huomiota luonnon kauneusarvoihin sekä ylevyyteen. Ylevän käsitettä ovat käyttäneet ainakin 1700-luvun valistusfilosofit David Humesta Immanuel Kantiin. Romantiikan aikakautta leimasi luonnon kauneuden ihailu. Monesti ympäristönsuojelu oli aluksi kauniiden maisemien suojelua.[5]
Ympäristöfilosofeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Vertaa esimerkiksi hakusana ympäristöfilosofia teoksessa Filosofian sanakirja. Asiantuntija: Eero Ojanen. Laadittu WSOY:n tietosanakirjojen pohjalta. Taskufacta. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23766-3.
- ↑ Ville Lähde: Ympäristöfilosofia filosofia.fi. 12.8.2014. Viitattu 5.2.2021.
- ↑ Markku Oksanen: Ympäristöetiikan perusteet. Gaudeamus, 2012.
- ↑ Markku Oksanen: Ympäristöetiikan perusteet. Gaudeamus, 2012.
- ↑ Tieteen termipankki: Ympäristöestetiikka tieteentermipankki.fi.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Attfield, Robin: Environmental ethics: An overview for the twenty-first century. Cambridge: Polity, 2003. ISBN 0-7456-2737-4. (englanniksi)
- Haapala, Arto & Oksanen, Markku (toim.): Arvot ja luonnon arvottaminen. Helsinki: Gaudeamus, 2000. ISBN 951-662-794-3.
- Häyry, Heta & Häyry, Matti: Elämän ehdot: Bioetiikan, vapauden ja vastuun filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1997. ISBN 951-570-354-9.
- Oksanen, Markku & Rauhala-Hayes, Marjo (toim.): Ympäristöfilosofia: Kirjoituksia ympäristönsuojelun eettisistä perusteista. Tampere: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-694-7.
- Uurtimo, Yrjö & Jaaksi, Vesa (toim.): Ympäristöfilosofian polkuja. Tampere: Tampereen yliopisto, 1997. ISBN 951-44-4209-1.
- Väyrynen, Kari: Ympäristöfilosofian historia: Maaäitimyytistä Marxiin. 23°45. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura, 2006. ISBN 952-5503-20-8.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lähde, Ville: Ympäristöfilosofia Logos-ensyklopedia. Filosofia.fi.
- Lähde, Ville: Menneisyyden varjo – radikaalin ekologisen filosofian kiistoista. niin & näin 1/1997, 31–35.
- Lähde, Ville: Ympäristöfilosofian ongelmista. niin & näin 1/2001, 23–25.