Kulttuuriperintö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saunominen on osa suomalaista kulttuuriperintöä. Kuvassa Gallen-Kallelan Saunassa.

Kulttuuriperintö-käsitteellä viitataan yleensä joukkoon menneisyydestä periytyneitä aineellisia ja aineettomia resursseja, jotka ihmiset tunnistavat jatkuvasti kehittyvien arvojensa, uskomustensa, tietonsa ja perinteidensä heijastumaksi ja ilmaisuksi niiden omistuksesta riippumatta. Siihen kuuluu kaikki ne ympäristön ominaisuudet, jotka johtuvat ihmisten ja paikkojen historiallisesta vuorovaikutuksesta.[1] Kulttuuriperintöä voivat olla esimerkiksi esineet, rakennukset, muokatut ja muovautuneet maisemat, tarinat, laulut, tavat, jne.

Kulttuuriperinnön lähikäsitteisiin kuuluu luonnonperinnön käsite, jolla viitataan yleensä luonnonkohteisiin.

Nykyisessä kulttuuriperinnön tutkimuksessa on tavallinen se näkemys, jonka mukaan kulttuuriperintö ei ole tietty pysyvä, staattinen asia, menneisyydestä tähän päivään itsestään säilynyt kohde. Pikemminkin kulttuuriperintö ymmärretään prosessina, johon kuuluu erilaisten arvojen ja kulttuuristen merkitysten luominen ja eteenpäin välittäminen. Kulttuuriperintö on siis pikemminkin nykypäivän suhde menneeseen, johon kuuluu tiettyjen asioiden muistaminen ja tiettyjen unohtaminen. Kulttuuriperintö on tapa representoida menneisyyttä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Council of Europe: Framework Convention on the Role of Heritage in Society, 2005 (professori Janne Vilkunan esittämää yhteenvetoa mukaillen)
  2. Vahtikari 2013, 339.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elo, Pekka & Järnefelt, Heljä & Paalanen, Tommi (toim.): Elävää kulttuuriperintöä: Tutki ja opi. Suomen Tammi plus -hanke. Helsinki: Museovirasto: Opetushallitus: Ympäristöministeriö, 2002. ISBN 952-13-1490-7.
  • Vahtikari, Tanja: World Heritage Cities between Permanence and Change. International Construction of ’Outstanding Universal Value’ and Local Perceptions at Old Rauma from the 1970s to the 2000s.. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, 2013.