Finlandia-talo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Finlandia-talo
Finlandia-talo ulkisivu itapuolelta east side facade Photo Rauno Traskelin.jpg
Osoite Mannerheimintie 13 E (palvelupiste)
Sijainti Finlandiapuisto
Koordinaatit 60.17592, 24.93355
Valmistumisvuosi 1971
Suunnittelija Alvar Aalto
Rakennuttaja Helsingin kaupunki
Urakoitsija Rakennustoimisto Arvonen Oy (luopui urakasta)
Arvo Westerlund Oy (suoritti loppuun)
Julkisivumateriaali Carraran marmori, oulaisten graniittia
Kerrosala 20 524 m²
Tilavuus 136 025 m³
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Finlandia-talo on kongressi- ja tapahtumakeskus Helsingin keskustassa, Töölönlahden rannalla. Alvar Aalto suunnitteli rakennuksen vuonna 1962 ja se valmistui 1971. Kongressisiipi suunniteltiin vuonna 1970 ja rakennettiin vuosina 1973–1975. Taloon valmistui keväällä 2011 uusi näyttely- ja kokoustila.

Finlandia-talon avajaisia vietettiin 2. joulukuuta 1971. Avajaiskonsertissa kantaesitettiin Einojuhani Rautavaaran Meren tytär ja Aulis Sallisen Sinfonia (opus 24), lisäksi Isaac Stern soitti Helsingin kaupunginorkesterin solistina Sibeliuksen viulukonserton.

Historiateos, Finlandia-talo: tapahtumia: ihmisiä ja musiikkia julkaistiin vuonna 2001. Otavan julkaiseman kirjan kirjoittivat Pekka Suhonen, Petri Mustonen ja Eeva-Kaarina Holopainen.

Finlandia-talo tarjoaa kokous- ja juhlatiloja pienimuotoisille yritystapahtumille, juhlille, näyttelyille, konserteille ja kansainvälisille suurkongresseille.

Rakennus on myös suosittu nähtävyys, johon tutustuu vuosittain tuhansia matkailijoita eri puolilta maailmaa. Talon omistaa Helsingin kaupunki.

Kongressi -ja tapahtumakeskus Finlandia-talo Oy:n liikevaihto oli 8,7 miljoonaa euroa tilikaudella 2015. Kasvua vuoteen 2014 verrattuna kertyy noin 1,1 miljoonaa euroa. Finlandia-talon tulos tulee yli kolmenkertaistumaan edellisen vuoden 168 000 euroon verrattuna. Kyseessä on Finlandia-talon 45-vuotisen historian paras tulos.

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finlandia-talo kuvattuna Töölönlahden yli. Kuvassa näkyy optinen illuusio: kadun toisella puolella sijaitseva Kansallismuseon torni näyttää nousevan Finlandia-talon tornin reunasta. Efekti on saatu aikaiseksi siten että torniosan valkoisessa marmoripinnassa on musta puolisuunnikas joka on mitoitettu täsmäämään Kansallismuseon torniin kun Finlandia-taloa katsotaan Töölönlahden itärannalta. Aalto harrasti optisia illuusioita muuallakin, esimerkiksi Espoon Otaniemessä TKK:n (nykyisin Aalto-yliopisto) kirjaston takana kulkevalla kävelypolulla.

Finlandia-talon johtoajatus oli tornimainen osa, jossa kokonaisuuden ylitse on rakennettu vino katto. Tämä ajatus syntyi, koska Aalto uskoi saavuttavansa paremman akustiikan jättämällä tyhjän kaiuntatilan salin yläpuolelle. Tila on sisäkaton ritilärakenteen ansiosta yleisön näkymättömissä, mutta sen avulla saadaan aikaiseksi syvä jälkikaiunta, joka on ominaista korkeille kirkkosaleille. Aalto käytti marmoria niin sisä- kuin ulkopinnoissakin, missä se muodostaa kontrastin mustalle graniitille. Marmori toimii Aallolle yhdyssiteenä Välimeren alueen kulttuuriin, jonka hän halusi tuoda myös kotimaahansa.

Rakennuksen yksityiskohdat, kuten valaisimet, huonekalut, paneelit, lattianpäällysteeet ja koristelistat on suunniteltu erikseen. Luonnonmateriaaleissa ei ole teknisesti keinotekoisia painotuksia. Aallon näkemyksen mukaan arkkitehtuurin on oltava taustana ihmiselle. Finlandia-talossa huomio kohdistuu yleisöön ja esiintyjiin, eikä hämmästyttäviin muotoihin ja räikeään sisustukseen. Aallon ajatuksena oli, että Finlandia-talon yleisön ei tarvitse olla pukeutunut juhlapukuun, kuten entisaikojen upeissa oopperalämpiöissä ja kullatuissa konserttisaleissa, vaan se saa mieluummin olla yhtä aito ja luonnollinen kuin ympäristönsä.

Päärakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päärakennuksessa ovat Finlandia-sali (1 700 henkilöä), Helsinki-sali (340 henkilöä), Terassisali (250 henkilöä), Elissa-sali (130 henkilöä ), Aurora-sali (84 henkilöä), Veranda (1 700 henkilöä), ravintolasalit sekä yleisölle avoimet Cafe Veranda ja Galleria Veranda.

Konsertti Finlandia-salissa.
Läntinen julkisivu.

Finlandia-sali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finlandia-sali suunniteltiin alun perin konsertti­saliksi, ja se on pelkistetty toisinto Essenin suuren oopperatalon salista.

Finlandia-sali tuli jo heti alussa suosityksi kokousten, kongressien, juhlien, konserttien ja erilaisten tapahtumien paikkana. Salin permannolla on 1 200 ja parvekkeella 500 paikkaa. Lattia on tammiparkettia ja siniset osat seinällä ovat suomalaista koivua. Näyttämö on 15 metriä leveä ja se koostuu useista nostettavista lavanostinpaloista. Keskellä lavaa on tavarahissi, jolla voidaan kuljettaa tavaraa lavan alla kahdessa kerroksessa oleviin varastoihin.

Salin esirippu on Dora Jungin suunnittelema.

Finlandia-sali on toiminut myös monen poliittisen tapahtuman näyttämönä. Näitä ovat muun muassa kesällä 1975 järjestetty Etyk-kokous, johon osallistui muun muassa Neuvostoliiton presidentti Leonid Brežnev ja USA:sta presidentti Gerald Ford. Kokouksessa joka toinen rivi oli otettu pois, jotta osallistujille saatiin mahtumaan pöydät. Monet muutkin päämiehet ovat pitäneet puheita Finlandia-salissa kuten presidentti Ronald Reagan, presidentti George H. W. Bush, presidentti Mihail Gorbatšov, paavi Johannes Paavali II sekä Dalai lama.

Finlandia-salin akustiikasta on puhuttu paljon. Alussa sen kanssa oli ongelmia. Syynä oli se, että Aalto halusi salin olevan kuin keskiaikainen kirkko, joissa akustiikka tunnetusti on hyvä. Ulos näkyvä korkea osa salin yläpuolella oli auki ylös asti. Korjauksien yhteydessä se suljettiin tähän korkeuteen ja samalla myös lavaa korotettiin puolella metrillä. Finlandia-salin akustiikan on todettu olevan hyvää keskitasoa. Salin ovet on päällystetty hevosen jouhista tehdystä materiaalista.

Salissa ovat Kangasalan urkutehtaan rakentamat Suomen ensimmäiset suuren konserttisalin urut. Niiden julkisivu on myös Alvar Aallon suunnittelema.

Piazza[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piazza on iso ja valoisa lämpiötila. Nimi juontaa Aallon ihaileman Italian toreista ja aukioista, jonne ihmiset kokoontuivat tapaamaan toisiaan. Väritys on hyvin hillittyä ja rauhallista. Lämpiön matto on korkealaatuista englantilaista villakierrenukkamattoa.

Piazza -lämpiötila.

Helsinki-sali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsinki-salissa ja sen lämpiössä järjestetään erilaisia tilaisuuksia. Aalto käytti tämän tilan esikuvana Pyhän Stefanoksen kirkon kirkkosalia Saksan Detmerodessa. Etenkin katto on kopio siitä. Katon panelointi on amerikkalaista oregon-mäntyä. Helsinki-salin seiniä tarkastellessa huomaa, että salissa on vain yksi terävä kulma.

Finlandia-ravintola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintola koostuu kolmesta siirtoseinillä erotettavasta salista. Yhdistettynä saleissa mahtuu ruokailemaan 380 henkilöä ja cocktail-tilaisuus voidaan järjestää 650 hengelle.

Kongressisiipi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongressisiiven erikoisuus on julkisivun ”aallot” jotka antavat rakennukselle elävyyttä. Ulkoseinät noudattavat ympäröivän maaston muotoa, ne eivät ole suoria, vaan kaartuvat. Aalto halusi sekä säilyttää suuren osan tontilla kasvavaa puustoa, että myös rikkoa suorille seinille ominaisen jäykän samankaltaisuuden.

Kongressisiivessä on muunneltavat A- ja B-salit sekä yhteensä 13 pienempää kokoustilaa.

Veranda[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laajennusosa Veranda valmistui vuonna 2011 aikaisemmin pimeänä ajoluiskana, sekä katettuna pysäköintitilana toimineeseen tilaan Karamzininrannan puolella. Laajennusosa on mahdollisimman neutraali ja ajatukseltaan kevyt katettu tila. Sen katto-, seinä- ja lattiapintojen alkuperäinen luonne ja materiaalit on säilytetty mahdollisimman pitkälle. Rakennustyöt on toteutettu yhteistyössä Museoviraston kanssa. Suureen yhtenäiseen tilaan on sijoitettu mahdollisimman vähän uusia kiinteitä elementtejä, jotta tilaa voidaan käyttää esimerkiksi näyttelyissä ja banketeissa. Siirtoseinien avulla tila voidaan jakaa pienempiin tilayhdistelmiin. Verandan kokonaispinta-ala on 2 200 m², kokoustila on 240–1 310 hengelle. Ruokailu voidaan järjestää 1 000 hengelle ja cocktail-juhlat 1 700 hengelle. Verandan pääsuunnittelijana toimi Jyrki Iso-Aho ja Verandan sisustussuunnittelusta on vastannut Jaakko Puro Oy. Kalustevalinnat perustuivat muotoilun ohella keveyteen, kuljetettavuuteen ja moniin eri käyttötarkoituksiin soveltumiseen. Verandassa sijaitsee myös yleisölle avoin Cafe Veranda sekä Galleria Veranda. Sekä Verandasta että Cafe Verandasta on hyvät näkymät Töölönlahdelle.

Veranda.
Veranda.

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finlandia-talo sijaitsee luonnonkauniissa puistossa, Töölönlahden rannalla. Kulkuyhteydet ovat sujuvat niin lentokentältä, linja-auto- kuin rautatieasemaltakin. Raitiovaunu- ja bussipysäkit sijaitsevat talon välittömässä läheisyydessä. Ydinkeskusta on kävelyetäisyydellä, ja talon läheisyydessä on useita paikoitushalleja henkilöautolla saapuvien käyttöön.

Osakeyhtiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2006 Finlandia-talon organisaatio muuttui itsenäiseksi osakeyhtiöksi, jonka osakekannan omistaa kokonaan Helsingin kaupunki. Yhtiön toimitusjohtaja on Johanna Tolonen.

[1]

Finlandia-talon johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yhteystiedot Finlandia-talo

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]