Stora Enson pääkonttori

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stora Enson pääkonttori
Enso-Gutzeitin pääkonttori
11-07-31-helsinki-by-RalfR-137.jpg
Osoite Kanavaranta 1
Sijainti Katajanokka, Helsinki
Koordinaatit 60°10′04.5″N, 024°57′30.4″E
Rakennustyyppi toimistorakennus
Valmistumisvuosi 1962
Suunnittelija Alvar Aalto
Rakennuttaja Enso-Gutzeit Oy
Omistaja Deka Immobilien GmbH
Käyttäjä Stora Enso Oyj
Julkisivumateriaali marmori
Kerrosluku 7
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Stora Enson pääkonttori eli entinen Enso-Gutzeitin pääkonttori on Helsingin Katajanokalla sijaitseva toimistorakennus. Vuonna 1962 valmistuneen rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Alvar Aalto. Myös "Sokeripalaksi"[1] kutsutun pääkonttorin alkuperäinen rakennuttaja oli metsäteollisuuskonserni Enso-Gutzeit Oy ja sen nykyinen käyttäjä on Stora Enso Oyj.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto suunnitteli Enso-Gutzeitille 1930-luvulta lähtien lukuisia eri kohteita, joista Helsinkiin rakennettu pääkonttori oli viimeinen. Yhteensä kaupungissa on 19 Aallon piirtämää rakennusta tai rakennusryhmää.[2] Stora Enson pääkonttoria pidetään Alvar Aallon kiistellyimpänä rakennuksena[3] ja sitä on luonnehdittu myös "Suomen vihatuimmaksi taloksi".[4] Vaalean julkisivun omaavan modernin rakennuksen on katsottu sopivan huonosti vieressä sijaitsevan, lähinnä matalista punatiilisistä makasiinirakennuksista koostuvan rakennuskannan joukkoon. Sen takana puolestaan kohoaa niin ikään punatiilinen Uspenskin katedraali. Lisäksi pääkonttorin tieltä sai aikoinaan väistyä Theodor Höijerin suunnittelema palatsimainen Norrménin talo, jonka purkamista arvosteltiin jo alusta lähtien.[3] Vuosikymmeniä kestäneestä kritiikistä huolimatta Enso-Gutzeitin pääkonttori kuitenkin suojeltiin vuonna 2010.[5]

Stora Enso möi pääkonttorirakennuksen vuoden 2008 kesäkuussa saksalaiselle kiinteistösijoitusyhtiö Deka Immobilien GmbH:lle noin 30 miljoonalla eurolla, jääden siihen itse vuokralaiseksi. Samalla yhtiö ilmoitti siirtävänsä pääkonttorinsa lähivuosina sopivimpiin tiloihin pääkaupunkiseudulle,[6] mutta ainakaan toistaiseksi suunnitelma ei ole toteutunut.[7]

Rakennuksen arkkitehtuuri ja tilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääkonttorin julkisivu muodostuu suurista neliönmuotoisista ikkunoista. Rakennuksen kaakon puoleisesta julkisivusta tuli muista poiketen umpinainen, sen mahdollista laajentamista ajatellen. Uspenskin katedraalin suuntaan talossa on syvennys, joka Aallon ajatuksen mukaan antaa tilaa monumentaaliselle kirkkorakennukselle. Toiseksi kerrokseen liittyy laaja terassimainen oleskelutasanne. Rakennuksen julkisivumateriaaliksi hän valitsi italialaisen Carraran marmorin, jota myöhemmin käytettiin myös vuonna 1971 valmistuneessa Finlandia-talossa. Myös pääkonttorin muut julkisivumateriaalit ovat arvokkaita, sokkeli rakennettiin graniitista ja metalliset osat ovat kuparia tai messinkiä. Vuonna 2001 julkisivun marmorilaattojen todettiin vuosien saatossa vaurioituneen ja rakennuksen omistaja oli halukas korvaamaan ne vaalealla graniitilla, mutta tilalle asennettiin kuitenkin erilaatuista marmoria.[2]

Rakennuksen katutasossa oli alun perin avarien aulatilojen lisäksi Katajanokalta liikennöineen Finnlines-yhtiön lipunmyyntikonttori sekä muita laivanvarustamon tiloja. Ne on sittemmin muutettu auditorioksi. Kerrokset 2–4 ovat keskenään lähes yhteneväisiä toimistotiloja, joissa huoneet on ryhmitetty kerrosaulan ja leveiden käytävien varrelle. Toisessa kerroksessa sijaitsee myös asuinhuoneisto, jota on käytetty vierasmajoitukseen. Viides kerros on johtajiston käytössä ja kuudennessa sijaitsevat aula, kabinetteja sekä henkilökunnan ruokala. Kuudetta kerrosta kiertää myös kahdelta puolelta kattoterassi. Ylin kerros on varattu teknisille tiloille, lisäksi rakennuksessa on kaksi kellarikerrosta, joista toista käytetään pysäköintiin.[2]

Suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen ajatuksen Enso-Gutzeitin pääkonttorin suojelusta esitti Alvar Aalto -säätiö vuonna 2000[2] ja varsinaisen suojeluesityksen Uudenmaan ympäristöhallitukselle jätti kansainvälisen modernin arkkitehtuurin tutkimus- ja suojelujärjestön Docomomon Suomen työryhmä vuonna 2005. Sekä Museovirasto että Helsingin kaupunginhallitus puolsivat esitystä. Uudenmaan ympäristökeskus antoi kuitenkin kielteisen päätöksen, jonka myös ympäristöministeriö ja korkein hallinto-oikeus pitivät valitusten jälkeen voimassa. Helsingin kaupunki teki uuden esityksen rakennuksen suojelusta vuonna 2008 ja lopulta keväällä 2010 Uudenmaan ELY-keskus päätti suojella pääkonttorin rakennussuojelulain nojalla. Perusteluina olivat muun muassa suunnittelija Alvar Aallon kansallinen merkitys sekä pääkonttorin rakennustaiteellinen erityisarvo.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stora Enson ”Sokeripala” suojataan lailla 3.3.2010. Uusi Suomi. Viitattu 25.6.2014.
  2. a b c d ESITYS STORA ENSO OYJ:N PÄÄKONTTORIRAKENNUKSEN SUOJELEMISEKSI RAKENNUSSUOJELULAILLA Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta, 31.1.2008. Viitattu 25.6.2014.
  3. a b Stora Enson pääkonttori ark-byroo. Viitattu 25.6.2014.
  4. Enso-Gutzeit, pääkonttori Tarinoiden Helsinki. Viitattu 25.6.2014.
  5. a b Stora Enson pääkonttori suojellaan 3.3.2010. Yle Uutiset. Viitattu 25.6.2014.
  6. Stora Enso lähtee Aallon talosta 9.6.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.6.2014.
  7. Contacts Stora Enso. Viitattu 25.6.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]