Enso-Gutzeitin toimitalo
| Enso-Gutzeitin toimitalo | |
|---|---|
 |
|
| Osoite | Kanavaranta 1 |
| Sijainti | Katajanokka, Helsinki |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | toimistorakennus |
| Valmistumisvuosi | 1962 |
| Suunnittelija | Alvar Aalto |
| Rakennuttaja | Enso-Gutzeit Oy |
| Omistaja | Deka Immobilien GmbH |
| Haltija | Newsec[1] |
| Julkisivumateriaali | marmori |
| Kerrosluku | 7 |
 |
|
Enso-Gutzeitin toimitalo on Helsingin Katajanokalla sijaitseva toimistorakennus. Vuonna 1962 valmistuneen rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Alvar Aalto. Sen rakennutti metsäteollisuuskonserni Enso-Gutzeit pääkonttorikseen, ja vuosina 1998–2022 se toimi Stora Enson pääkonttorina. Myös ”Sokeripalaksi”[2] kutsutun rakennuksen omistaa nykyään saksalainen Deka Immobilien WestInvest-InterSelect –kiinteistösijoitusrahasto ja sen tiloja vuokraa Newsec.[1]
Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_-_N24920_-_hkm.HKMS000005-km003fhe.jpg)
Aalto suunnitteli Enso-Gutzeitille 1930-luvulta lähtien lukuisia eri kohteita, joista Helsinkiin rakennettu pääkonttori oli viimeinen. Yhteensä kaupungissa on 19 Aallon piirtämää rakennusta tai rakennusryhmää.[3] Enso-Gutzeitin toimitaloa pidetään Alvar Aallon kiistellyimpänä rakennuksena[4] ja sitä on luonnehdittu myös "Suomen vihatuimmaksi taloksi".[5] Vaalean julkisivun omaavan modernin rakennuksen on katsottu sopivan huonosti vieressä sijaitsevan, lähinnä matalista punatiilisistä makasiinirakennuksista koostuvan rakennuskannan joukkoon. Sen takana puolestaan kohoaa niin ikään punatiilinen Uspenskin katedraali. Lisäksi toimitalon tieltä sai aikoinaan väistyä Theodor Höijerin suunnittelema palatsimainen Norrménin talo, jonka purkamista arvosteltiin jo alusta lähtien.[4] Vuosikymmeniä kestäneestä kritiikistä huolimatta Enso-Gutzeitin toimitalo kuitenkin suojeltiin vuonna 2010.[6]
Stora Enso myi pääkonttorirakennuksen vuoden 2008 kesäkuussa saksalaiselle kiinteistösijoitusyhtiö Deka Immobilien GmbH:lle noin 30 miljoonalla eurolla, jääden siihen itse vuokralaiseksi. Samalla yhtiö ilmoitti siirtävänsä pääkonttorinsa lähivuosina sopivimpiin tiloihin pääkaupunkiseudulle.[7]
Rakennuksen arkkitehtuuri ja tilat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakennuksen julkisivu muodostuu suurista neliönmuotoisista ikkunoista. Rakennuksen kaakon puoleisesta julkisivusta tuli muista poiketen umpinainen, sen mahdollista laajentamista ajatellen. Uspenskin katedraalin suuntaan talossa on syvennys, joka Aallon ajatuksen mukaan antaa tilaa monumentaaliselle kirkkorakennukselle. Toiseksi kerrokseen liittyy laaja terassimainen oleskelutasanne. Rakennuksen julkisivumateriaaliksi hän valitsi italialaisen Carraran marmorin, jota myöhemmin käytettiin myös vuonna 1971 valmistuneessa Finlandia-talossa. Myös rakennuksen muut julkisivumateriaalit ovat arvokkaita, sokkeli rakennettiin graniitista ja metalliset osat ovat kuparia tai messinkiä. Vuonna 2001 julkisivun marmorilaattojen todettiin vuosien saatossa vaurioituneen ja rakennuksen omistaja oli halukas korvaamaan ne vaalealla graniitilla, mutta tilalle asennettiin kuitenkin erilaatuista marmoria.[3]
Rakennuksen katutasossa oli alun perin avarien aulatilojen lisäksi Katajanokalta liikennöineen Finnlines-yhtiön lipunmyyntikonttori sekä muita laivanvarustamon tiloja. Ne on sittemmin muutettu auditorioksi. Kerrokset 2–4 ovat keskenään lähes yhteneväisiä toimistotiloja, joissa huoneet on ryhmitetty kerrosaulan ja leveiden käytävien varrelle. Toisessa kerroksessa sijaitsee myös asuinhuoneisto, jota on käytetty vierasmajoitukseen. Viides kerros on johtajiston käytössä ja kuudennessa sijaitsevat aula, kabinetteja sekä henkilökunnan ruokala. Kuudetta kerrosta kiertää myös kahdelta puolelta kattoterassi. Ylin kerros on varattu teknisille tiloille, lisäksi rakennuksessa on kaksi kellarikerrosta, joista toista käytetään pysäköintiin.[3]
Suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisen ajatuksen Enso-Gutzeitin toimitalon suojelusta esitti Alvar Aalto -säätiö vuonna 2000[3] ja varsinaisen suojeluesityksen Uudenmaan ympäristöhallitukselle jätti kansainvälisen modernin arkkitehtuurin tutkimus- ja suojelujärjestön Docomomon Suomen työryhmä vuonna 2005. Sekä Museovirasto että Helsingin kaupunginhallitus puolsivat esitystä. Uudenmaan ympäristökeskus antoi kuitenkin kielteisen päätöksen, jonka myös ympäristöministeriö ja korkein hallinto-oikeus pitivät valitusten jälkeen voimassa. Helsingin kaupunki teki uuden esityksen rakennuksen suojelusta vuonna 2008 ja lopulta keväällä 2010 Uudenmaan ELY-keskus päätti suojella toimitalon rakennussuojelulain nojalla. Perusteluina olivat muun muassa suunnittelija Alvar Aallon kansallinen merkitys sekä toimitalon rakennustaiteellinen erityisarvo.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Stora Enson pääkonttori uudistetaan – Legendaarinen Sokeripala tulee ensimmäistä kertaa vuokramarkkinoille rakennuslehti.fi.
- ↑ Stora Enson ”Sokeripala” suojataan lailla 3.3.2010. Uusi Suomi. Viitattu 25.6.2014.
- 1 2 3 4 Esitys Stora Enso oyj:n pääkonttorirakennuksen suojelemiseksi rakennussuojelulailla. Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta. 31.1.2008. Arkistoitu 25.6.2014. Viitattu 25.6.2014.
- 1 2 Stora Enson pääkonttori (Arkistoitu – Internet Archive) ark-byroo. Viitattu 25.6.2014.
- ↑ Enso-Gutzeit, pääkonttori (Arkistoitu – Internet Archive) Tarinoiden Helsinki. Viitattu 25.6.2014.
- 1 2 Stora Enson pääkonttori suojellaan 3.3.2010. Yle Uutiset. Viitattu 25.6.2014.
- ↑ Stora Enso lähtee Aallon talosta 9.6.2008. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 12.6.2008. Viitattu 25.6.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Enso-Gutzeitin toimitalo Wikimedia Commonsissa
