Carraran marmori

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valkoista Carraran marmoria louhoksella.

Carraran marmori on valkoista tai siniharmaata marmoria, jota saadaan Italiasta Toscanan maakunnan Carrarassa sijaitsevista marmorilouhoksista. Paikkakunnalla toimii yli 50 marmoria louhivaa yritystä.

Louhoksen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carraran marmori on jo yli kahden vuosituhannen ajan ollut suosittu rakennusmateriaali[1] Sitä on louhittu Antiikin Rooman ajoista lähtien, jolloin Carraran marmorista rakennettiin muun muassa Roomassa sijaitsevat Pantheonin temppeli ja Trajanuksen pylväs. Myös renessanssiajan kuvanveistäjä Michelangelo käytti sitä töissään, muun muassa hänen tunnetuin veistoksensa Daavid on tehty Carraran marmorista.[2]

1600–1700-luvuilla louhos oli Massa-Carraran ruhtinaskuntaa hallinneiden ruhtinassukujen omistuksessa, minkä jälkeen ne siirtyivät Habsburgin kuningassuvun haltuun. Olosuhteet louhoksella olivat erittäin raskaat ja huonot. Työn ankaruudesta johtuen Carrarassa työskenteli paljon tuomittuja rikollisia ja muita lakia pakoilleita sekä myös muista Euroopan maista karkotettuja työväenliikkeen aktiiveja. Olosuhteet johtivat 1800-luvun jälkipuoliskolla työntekijöiden radikalisoitumiseen, jolloin muun muassa Italian ensimmäinen anarkistinen ryhmä perustettiin Carraran louhoksella. Tammikuussa 1894 työntekijät aloittivat kansannousun, jonka viranomaiset kukistivat väkivalloin.[3]

Carraran marmori julkisivumateriaalina suomalaisissa rakennuksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alvar Aallon suunnittelema Finlandia-talo lienee Suomen kuuluisin rakennus, jonka pintamateriaalina on Carraran marmori.

Suomessa Carraran marmori tunnetaan parhaiten eräiden 1900-luvun jälkipuoliskolla rakennettujen julkisten rakennusten julkisivumateriaalina. Sitä käytti muun muassa arkkitehti Alvar Aalto Helsinkiin suunnittelemissaan Enso-Gutzeitin pääkonttorissa ja Finlandia-talossa. Materiaalivalinnalla hän halusi linkittää Suomen eurooppalaiseen kulttuuriperintöön.[4] Marmori ei kuitenkaan ole kestänyt Suomen ilmastoa, vaan molempien rakennusten laatat on jouduttu vaihtamaan jo muutaman vuosikymmenen jälkeen. Ongelmana oli laattojen käpristyminen, jonka johdosta ne myös irtosivat kiinnikkeistään ja putoilivat seiniltä. Finlandia-talon laatat vaihdettiin pienempiin Carraran marmorista tehtyihin laattoihin 1990-luvun lopulla,[5] mutta Enso-Guitzeitin pääkonttoriin vaihdettiin vuosina 2007–2008 toteutetun remontin yhteydessä erilaatuista marmoria.[6] Suomen lisäksi ongelmia on ollut myös vuonna 2008 Oslon oopperataloon asennetulla marmorijulkisivulla, joka on alkanut kellastua.[7]

Myös Juha Leiviskän ja Bertel Saarnion suunnitteleman, vuonna 1968 valmistuneen Kouvolan kaupungintalon julkisivut oli alun perin verhoiltu Carraran marmorilla. Huonoon kuntoon mennyt pinnoitus jouduttiin 2000-luvun alussa vaihtamaan portugalilaiseen graniittiin, jolloin rakennuksen ulkonäkö muuttui.[8][9] Samoin vuonna 1972 Helsinkiin valmistunut hotelli Hesperia (nykyinen Crowne Plaza) oli alkujaan verhoiltu Carraran marmorilla, mutta julkisivumateriaaliksi vaihdettiin 2000-luvun saneerauksessa portugalilainen graniitti.[10]

Todennäköisesti Suomen suurin Carraran marmorista tehty veistos on Emil Wikströmin vuonna 1907 toteuttama insinööri Wladimir Jurveliuksen kolmimetrinen hautapaasi Vilppulan hautausmaalla.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The History of Cave The History of the Marble Quarries of Carrara Marble Mining Tewchnology. Viitattu 25.6.2014.
  2. David's toe points art historians to origins of Michelangelo's marble 29.8.2005. The Guardian. Viitattu 25.6.2014.
  3. A Stronghold of Anarchists 19.1.1894. The New York Times. Viitattu 25.6.2014.
  4. Arkkitehti Alvar Aalto ja Finlandia-talo Finlandia-talo. Viitattu 25.6.2014.
  5. Finlandia-talon laatat käpristelevät mutta pysyvät 12.7.2008. Ilta-Sanomat. Viitattu 25.6.2014.
  6. Stora Enson seinä kuoriutui peitteistä 24.4.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.6.2014.
  7. Kansallispisuaariksi haukuttu Oslon ooppera kärsii samasta marmorista kuin Finlandia-talo 3.4.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.6.2014.
  8. Kouvolan kaupungintalo Stonecon. Viitattu 25.6.2014.
  9. Marmori toimii julkisivussakin Rakennusperintö.fi. Viitattu 25.6.2014.
  10. Itsenäisyyden vuosikymmenten rakennukset Suomalainen kivi 4/2007. Viitattu 4.7.2014.
  11. Liisa Lindgren: Memoria: Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri, s. 127, 194–196. Helsinki: SKS, 2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]