Akustiikka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dresdenin yliopiston kaikuhuone.

Akustiikka[1] eli äänioppi[2] (kreik. ακουειν ’kuulla’) on fysiikan haara, joka tutkii ääntä, mekaanista aaltoliikettä kaasussa, nesteessä ja kiinteän olomuodon väliaineessa.

Alan tutkijaa kutsutaan akustikoksi[3]. Akustiikkaa sovelletaan niin äänenkäsittelyssä, -tulkinnassa kuin -toistossakin.

Akustiikka voidaan edelleen jakaa pienempiin kokonaisuuksiin. Audioakustiikassa äänen taajuus on rajattu ihmiskorvalle kuultaviin ääniin eli taajuusalueelle 20 Hz – 20 kHz.[4]

Akustiikkaan liittyviä käsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akustiikan suureita ja yksiköitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akustiikan suureet ja yksiköt
Suure (engl.) Suureen tunnus Yksikkö (engl.) Yksikön tunnus Yksikön määritelmä
äänenpaine, äänipaine[5][6] (sound pressure[5]) p[5] pascal[5] Pa[5] kuten paine yleensä / Pa[5]
äänenpainetaso, äänipainetaso[5][7] (sound pressure level[8]) LP[5] desibeli[5] dB[5] vertailutaso p0 = 20 μPa, kymmenkertaista painetta vastaa 20 dB suurempi painetason arvo[5]
ääniteho[9] P[9] watti[9] W[9] äänilähteen teho ääniaalloissa / W[9]
äänitehotaso[9][10], äänen tehotaso[9] LW[9] desibeli[9] dB[9] vertailutaso P0 = 1 pW; kymmenkertaista tehoa vastaa 10 dB suurempi tehotason arvo[9]
äänen intensiteetti[9] (sound intensity[9]) I[9] wattia neliömetriä kohden[9] W/m²[9] ääniaalloissa kulkeva teho pinta-alaa kohti / W/m²[9]
äänen intensiteettitaso[9] (sound intensity level[9]) LI[9] desibeli[9] dB[9] vertailutaso I0 = 10-12 W/m², kymmenkertaista intensiteettiä vastaa 10 dB suurempi intensiteettitason arvo[9]
jälkikaiunta-aika[11][12] T, T60[11] sekunti[11] s[11] aika jona äänenvoimakkuus laskee 60 dB äänilähteen sulkemisesta[11]
Psykoakustiikka
äänekkyys,[13][14] kuuluvuus[15] (loudness[13]) N[13] soni[13][16] eli sooni[17] (engl. sone[13] < lat. sonus) Lineaarinen asteikko, jossa 1 soni = 40 fonia 1 kHz:n taajuudella (äänenpainetaso 40 dB 1 kHz:n taajuudella). Muiden taajuuksien korjaus vakioäänekkyyskäyrästön avulla.[13]
äänekkyystaso,[13][14] kuuluvuustaso[15] (loudness level[13]) LN, LL[13] foni[13][18] eli fooni[19] (engl. phon[13] < kreik. fōnē) Logaritminen asteikko, jossa lukuarvo sama kuin äänenpainetaso desibeleissä 1 kHz:n taajuudella. Muiden taajuuksien korjaus vakioäänekkyyskäyrästön avulla.[13]
äänenkorkeus[20] hertsi-asteikko[20]
mel-asteikko[20], meli-asteikko[20]
Bark-asteikko[20]
ERB-asteikko[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iivonen, Antti (toim.): Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-918-0.
  • Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka. Suomenkielinen oppikirja. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8.
  • Karjalainen, Matti: Hieman akustiikkaa. Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2000.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Karjalainen 1999, s. 15.
  2. ↑ Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: äänioppi. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus. ISSN 2323-3370.
  3. ↑ Jokitulppo, Jaana & Peltonen, Timo: Akustikon työnkuva, rooleja ja vaatimuksia.
  4. ↑ Karjalainen 1999, s. 87.
  5. ↑ a b c d e f g h i j k Karjalainen 1999, s. 17–18.
  6. ↑ Karjalainen 2000, s. 12.
  7. ↑ Karjalainen 2000, s. 12–13.
  8. ↑ Karjalainen 1999, s. 86.
  9. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Karjalainen 1999, s. 89–90.
  10. ↑ Karjalainen 2000, s. 14.
  11. ↑ a b c d e Karjalainen 1999, s. 214.
  12. ↑ Karjalainen 2000, s. 23.
  13. ↑ a b c d e f g h i j k l Karjalainen 1999, s. 121–131.
  14. ↑ a b Karjalainen 2000, s. 36.
  15. ↑ a b Iivonen 2005, s. 107–108, 280, 258–259.
  16. ↑ Tieteen termipankki: "soni".
  17. ↑ Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: sooni. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus. ISSN 2323-3370.
  18. ↑ Tieteen termipankki: "foni".
  19. ↑ Nykysuomen sivistyssanakirja: Vierasperäiset sanat, s. 122, s.v. fooni. Toimittanut Nykysuomen laitos. 12. painos. Helsinki: WSOY 1989. ISBN 951-0-09108-1
  20. ↑ a b c d e f Karjalainen 1999, s. 112–121.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hakulinen, Auli & Ojanen, Jussi: Kielitieteen ja fonetiikan termistöä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1993. ISBN 978-951-717-783-2.
  • Pulkki, Ville: Kommunikaatioakustiikan perusteet. Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: Aalto-yliopisto, Signaalinkäsittelyn ja Akustiikan laitos, 2016.
  • Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan. Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2015.
  • Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics: An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics. Englanninkielinen oppikirja. John Wiley & Sons, Ltd, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2. Teoksen verkkoversio.
  • Rossing, Tomas D. & Moore, Richard F. & Wheeler, Paul A.: The Science of Sound. Third Edition. Pearson Education Limited, 2014. ISBN 1-292-03957-4.
  • Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4. Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.
  • Toivanen, Jarmo: Teknillinen akustiikka. Suomenkielinen oppikirja. Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5.
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Akustiikka&oldid=17018834