Kuulovamma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kuulovamma tarkoittaa kuuloa heikentävää vammaa. Kuulovamman voi aiheuttaa onnettomuus, sairaus, voimakkaalle äänelle altustuminen tai perimä. Kuulovamman aste voi olla lievä, keskivaikea, vaikea tai erittäin vaikea. Kuurous määritellään lääketieteellisesti kuuloelinten aistivammaksi, joka estää puheen ymmärtämisen kuulon kautta.

Tyypit ja aiheuttajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuulovammat jaetaan syyn perusteella synnynnäisiin ja hankittuihin, ja kuulovamma voi olla syntynyt korvan, kuulohermon ja keskushermoston vammasta tai sairaudesta. Kuulovammat jaetaan lisäksi konduktiivisiin ja sensorineuraalisiin eli äänen vastaanottoon liittyviin vammoihin. Ensin mainitut vammat liittyvät muutoksiin ulkokorvan tai välikorvan alueella, ja jälkimmäiset vammat ovat puolestaan joko sisäkorvassa, kuuloradoissa, kuulohermossa tai aivorungossa.[1]

Synnynnäiset kuulovammat aiheutuvat joko geneettisistä tekijöistä tai raskauden tai synnytyksen aikaisista komplikaatioista.[2] Geneettiset tekijät aiheuttavat yli 50 prosenttia synnynnäisistä kuulovammoista. Peräti 70 prosenttia geneettisistä korvavammoista aiheutuu resessiivisesti, jolloin vanhemmat kantavat mahdollisesti tietämättään kuulovammaan liittyvää geeniä. Lisäksi joidenkin oireyhtymien yhtenä oireena on kuulovamma; tällaisia sairauksia ovat Downin, Usherin, Treacher Collinsin, Crouzonin, Alportin ja Waardenburgin oireyhtymät.[3]

Henkilö voi saada kuulovamman missä elämän vaiheessa tahansa, ja se voi tulla joko sairauden tai jonkin loukkaantumisen seurauksena.[4] Yleisin kuulovamma on iän aiheuttama kuulon heikkeneminen eli ikäkuuloisuus, mutta yleisin ulkoinen kuulovammojen aiheuttaja on melu.[5] Sairauksista aivokalvontulehdus, tuhkarokko ja sikotauti voivat heikentää kuuloa, erityisesti lapsuudessa. Lapsien yleisin kuulovamman aiheuttaja on kuitenkin krooninen korvatulehdus. Pää- tai korvavamma voivat myös vaikuttaa kuuloon, samoin jotkut antibiootit ja malarialääkkeet. Lisäksi vaikku tai vierasesineet voivat tukkia korvakäytävän ja näin saada aikaan kuulon heikkenemistä, mutta tällainen kuulovamma on yleensä vähäinen ja helposti parannettavissa.[2]

Työntekijälle on hankittava työterveyslaitoksen mukaan kuulosuojaimet, jos hän altistuu työssään päivittäin yli 80 dB(A):n tasoiselle melulle[6]. Aiemmin luultiin, ettei edes oli 93 dB:n melu voi aiheuttaa kuulovauriota[7].

Vamman vaikeusaste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luokitus perustuu paremman korvan 0,5–2 kHz:n taajuuksien ääneskynnyksien keskiarvoon (engl. better ear hearing level).[8] Alla olevasta käy ilmi kuulonvajauksen aiheuttamia kommunikaatiovaikeuksia.lähde?

  • Lievä, 26–40 dB
  • Keskivaikea, 41–60 dB
    • Tarvitsee kuulokojeen, suotuisat kuunteluolosuhteet, puheterapiaa. Vaikeuksia kuulla ryhmäkeskusteluissa.
  • Vaikea, 61–80 dB
    • Saattaa ymmärtää voimakkaan puheen, saattaa erottaa konsonantteja, kuulokojeellakin puheen ymmärtäminen voi olla puutteellista, huuliltaluku on tärkeää. Puheenkehitys yleensä viivästynyt, tarvitsee puheterapiaa.
  • Erittäin vaikea ≥ 81 dB
    • Visuaalinen kommunikaatio on ensisijaista. Mikäli sisäkorvaistute valitaan kuntoutusmuodoksi, on puhekielen oppiminen todennäköistä.
Kuulovaurion arviointi WHO mukaan[9]
Vaikeusaste Kuulonalenema

paremmassa korvassa

Kuvaus ja vaikutukset Toimintasuositus
Ei kuulovauriota (0) Alle 25 dB


(myös 20dB on ehdotettu rajaksi)

  • Pystyy kuulemaan kuiskaukset
  • Ei ongelmia kuulla, tai ne on hyvin vähäisiä.
  • 15-20 dB kuulonalenemalla ihmisellä voi olla jo vaikeuksia kuulla
  • Toispuoleisessa kuulonalenemassa henkilöllä voi olla vaikeuksia kuulla.
Ei suosituksia.
Lievä (1) 26-40 dB
  • Pystyy kuulemaan ja toistamaan puheen metrin päästä normaalilla äänellä.
  • Jonkin verran kuulemisvaikeuksia, mutta kuulee yleensä normaalin keskustelun.
  • Yli 30 dB kuulonalenema luokitellaan vammaksi lapsilla.
Puheterapia. Kuulolaitetta voidaan tarvita.
Keskivaikea (2) 41-60 dB
  • Pystyy kuulemaan metrin päästä sanoja, kun ääntä korotetaan.
  • Luokitellaan kuulovammaksi aikuisilla.
Kuten edellä, sekä kuulolaite yleensä suositeltavaa.
Vakava (3) 61-80 dB
  • Kuulee joitakin sanoja kun ne huudetaan parempaan korvaan.
Kuulolaite välttämätön. Mikäli kuulolaitteita ei saatavilla, huuliltaluvun opettamista suositellaan.
Merkittävä vamma, ml. kuurous (4) 81 dB tai enemmän
  • Ei kykene kuulemaan ja ymmärtämään edes huudettua puhetta
Kuulolaite voi auttaa ymmärtämään sanoja. Kuntoutus välttämätöntä. Huulilta luku ja viittomakieli ovat joskus tarpeen.

Äkillisen kuulonaleneman ja kuuroutumisen ensiapu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diagnoosi ja kuulontutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun kuulo on alentunut äkillisesti, tutkitaan ensin korvakäytävistä havaitaanko siellä korvavahaa tai tulehdusta. Lääkäri voi myös tarkistaa onko jonkin rakenteellinen seikka huonon kuulon syynä.[10]

Kuuloa myös usein testataan kuulontutkimuksella, jossa korvakuulokkeista pyritään kuulemaan äänitaajuuksia. Tutkimuksen perusteella audiologi arvioi kuulon tason ja laatii kuulokäyrän. Kuuloa voidaan myös testata ääniraudalla tai puheella.[10]

Steroidit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Prednisoni

Prednisonia ja joitakin muita steroideja voidaan käyttää äkillisen kuulonaleneman ja kuuroutumisen hoitoon. Hoito on aloitettava 2-4 viikon kuluessa kuulonaleneman synnystä.[11] Lääkkeen vaikutus on sitä parempi, mitä aiemmin kuuri aloitetaan.[11][12] Prednisoni voidaan ottaa tablettina tai antaa injektiona suoraan korvaan.[13]

Hoidon toimivuudesta ei ole tieteellistä konsensusta, mutta lääkettä saaneiden paraneminen on ollut verrokkiryhmää parempaa.[14] Eräässä tutkimuksessa kolmasosan kuulo palautui ennalleen, kolmasosa sai jonkin verran hyötyä ja kolmannekseen ei hoito vaikuttanut mitenkään.[15]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuulonalenema on pysyvää, eikä sitä ole parantavia hoitoja tällä hetkellä.

Kuulolaite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kuulolaite

Kuulonalenemasta kärsivän ihmisen kuulemista voidaan auttaa kuulolaitteella.[10]

Sisäkorvaimplantti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sisäkorvaistute

Vakavimmissa tapauksissa, joissa kuulolaite ei auta, voidaan henkilölle asentaa sisäkorvaan implantti.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eräkanto, s. 77.
  2. a b Deafness and hearing loss 2/2013. WHO. Viitattu 28.8.2013. (englanniksi)
  3. Hearing Loss at Birth (Congenital Hearing Loss) American Speech-Language-Hearing Association. Viitattu 28.8.2013. (englanniksi)
  4. Hearing Loss After Birth (Acquired Hearing Loss) American Speech-Language-Hearing Association. Viitattu 28.8.2013. (englanniksi)
  5. Marttila, Timo: Kuulovammat Terveyskirjasto. 18.7.2005. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 28.8.2013.
  6. Kuulonsuojaimet Työterveyslaitos. Viitattu 7.8.2021.
  7. VALTION MAATALOUSKONEIDEN TUTKIMUSLAITOS 1968: Koetusselostus 700. CARAVAN-RUOHONLEIKKURI. https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/483618/kselostus700.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  8. WHO:n työryhmän mukaan (1991)
  9. Bolajoko O Olusanya et al: International classification for hearing loss. Bull World Health Organ, 2019;97:725–728. Artikkelin verkkoversio.
  10. a b c d Hearing loss - Diagnosis and treatment - Mayo Clinic www.mayoclinic.org. Viitattu 8.11.2021. (englanniksi)
  11. a b Steroid Treatments Equally Effective Against Sudden Deafness National Institutes of Health (NIH). 22.5.2015. Viitattu 8.11.2021. (englanniksi)
  12. Do Late Prednisone Treatments for Sudden Sensorineural Hearing Loss Work? hearinglosshelp.com. Viitattu 8.11.2021.
  13. Steroid Treatments Equally Effective Against Sudden Deafness National Institutes of Health (NIH). 22.5.2015. Viitattu 8.11.2021. (englanniksi)
  14. Hirvonen, Timo Petteri: Äkillisen kuulonmenetyksen hoito. Duodecim, 2009;125:1421–6. Artikkelin verkkoversio.
  15. Wei T. Chen, Jui W. Lee, Chien H. Yuan, Rong F. Chen: Oral steroid treatment for idiopathic sudden sensorineural hearing loss. Saudi Medical Journal, 2015, nro 36, s. 291–296. PubMed:25737170. doi:10.15537/smj.2015.3.9940. ISSN 0379-5284. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.