Psykoakustiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Acoustics Psychoacoustics

Psykoakustiikka tutkii kuuloa psykofyysisillä kokeilla. Psykoakustiikassa tutkitaan äänen aiheuttamaa vastetta kuulossa epäsuorasti havainnoimalla eikä suorilla fysiologisilla mittauksilla. Psykoakustiikan avulla on löydetty monia lainalaisuuksia ja koneistoja, joilla kuulo toimii, mutta se ei selvitä kovin matalalla tasolla kuulon toimintaa. Kuulo on kuitenkin niin monimutkainen asia, että psykoakustiikan avulla saadaan tärkeitä tuloksia, joita voidaan soveltaa monilla eri aloilla (esimerkiksi äänenpakkaus) – fysiologisella tasolla vastaavanlaajuisten tulosten saaminen ei ole vielä mahdollista, koska aivojen toimintaa ei tunneta riittävän hyvin. Fysiologinen tutkimus kuitenkin täydentää ja varmentaa tiettyjä havaintoja psykoakustiikassa.

Psykoakustisia käsitteitä ovat muun muassa peittoilmiö[1], äänekkyys[1], äänekkyystaso[1], äänenkorkeus[1], aistittu dissonanssi ja äänenväri[1].

  1. a b c d e f Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka, "Psykoakustiikan peruskäsitteet", "Muita psykoakustiikan käsitteitä", s. 93–156. (Suomenkielinen oppikirja) Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]