Äänekkyys

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Äänekkyys[1][2][3] eli kuuluvuus[4] (engl. loudness;[5] tunnus N[5][2][3]) on akustiikan suure, joka kuvaa kuinka kovana ääni havaitaan.[5] Äänekkyyden yksikkö on soni[5] eli sooni.[6] Yksi soni vastaa aistimusta, jonka aiheuttaa 1 kHz:n taajuinen äänes äänenpainetasolla 40 dB.[5] Soniasteikko on lineaarinen.[5]

Äänen intensiteetti ja äänipainetaso ovat absoluuttisia suureita, jotka riippuvat vain äänen värähtelyn tehosta.[5] Mutta psykologisena suureena äänekkyys riippuu monesta asiasta, kuten äänen taajuudesta, intensiteetistä ja kuuntelevasta yksilöstä.[5] Yleensä matalat ja korkeat äänet havaitaan hiljaisempina kuin keskiäänialueeseen kuuluvat äänet.[5] Vuonna 1933 Bell-puhelinyhtiössä tehtiin ensimmäiset äänekkyyskäyrät kuunteluttamalla puhtaita säveliä kuulokkeilla koeryhmälle. Vakioäänekkyyskäyrästöjä[5] on tehty myöhemminkin, mutta tätä Fletcherin–Munsonin käyrästöä[5] pidetään yhä merkittävänä.

Vaihtoehtoinen äänen voimakkuuden esitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi äänen voimakkuuden mittaamiseen käytettävistä yksiköistä on foni, joka on tuhannen hertsin äänelle yhtä suuri kuin äänipainetaso desibeleinä.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics: An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics, s. 179. John Wiley & Sons, Ltd, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2. Teoksen verkkoversio.
  2. a b Karjalainen, Matti: Hieman akustiikkaa, "Kuulon perusominaisuudet", s. 32–37. Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2000.
  3. a b Toivanen, Jarmo: Teknillinen akustiikka, "Äänekkyys", s. 425–428. Suomenkielinen oppikirja. Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5.
  4. Iivonen, Antti (toim.): Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia, s. 280. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-918-0.
  5. a b c d e f g h i j k l Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka, "Äänekkyys", s. 121–131. Suomenkielinen oppikirja. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8.
  6. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: sooni. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus. ISSN 2323-3370.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan. Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2015.
  • Pulkki, Ville: Kommunikaatioakustiikan perusteet. Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: Aalto-yliopisto, Signaalinkäsittelyn ja Akustiikan laitos, 2016.
  • Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4. Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.
  • Van Bergeijk, William A. & Pierce, John R. & David, Edward E., jr: Aallot ja korva. Luonto tieteen valossa 4. Alkuteoksen nimi Wawes and the ear. Suomentanut Reino Tuokko. Helsinki: WSOY, 1960.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]