Äänekkyys

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Äänekkyys[1][2][3] eli kuuluvuus[4] (engl. loudness;[5] tunnus N[5][2][3]) on psykoakustiikan suure, joka kuvaa kuinka kovana ääni havaitaan.[5] Äänekkyyden yksikkö on sooni eli soni[5]. Yksi soni vastaa aistimusta, jonka aiheuttaa 1 000 Hz:n taajuinen äänes äänenpainetasolla 40 dB.[5] Soniasteikko on tasavälinen mitta-asteikko.[5] Yksikön kehitti psykologi Stanley Smith Stevens[6].

Äänen intensiteetti ja äänipainetaso ovat absoluuttisia suureita, jotka riippuvat vain äänen värähtelyn tehosta.[5] Mutta psykologisena suureena äänekkyys riippuu monesta asiasta, kuten äänen taajuudesta, intensiteetistä ja kuuntelevasta yksilöstä.[5] Yleensä matalat ja korkeat äänet havaitaan hiljaisempina kuin keskiäänialueeseen kuuluvat äänet.[5] Vuonna 1933 Bell-puhelinyhtiössä tehtiin ensimmäiset äänekkyyskäyrät kuunteluttamalla puhtaita säveliä kuulokkeilla koeryhmälle.[7] Vakioäänekkyyskäyrästöjä[5] on tehty myöhemminkin, mutta tätä Fletcherin–Munsonin käyrästöä[7][5] pidetään yhä merkittävänä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics – An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics, s. 179. New York: John Wiley & Sons, Ltd, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2. Teoksen verkkoversio.
  2. a b Karjalainen, Matti: Hieman akustiikkaa, "Kuulon perusominaisuudet", s. 32–37. Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2000.
  3. a b Toivanen, Jarmo: Teknillinen akustiikka, "Äänekkyys", s. 425–428. Suomenkielinen oppikirja. Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5.
  4. Iivonen, Antti (toim.): Puheen salaisuudet – Fonetiikan uusia suuntia, s. 280. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-918-0.
  5. a b c d e f g h i j k Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka, "Äänekkyys", s. 121–131. Suomenkielinen oppikirja. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8.
  6. Stanley Smith Stevens: A scale for the measurement of the psychological magnitude: loudness. In: APA Journals (Hrsg.): Psychological Review, Volume 43, Issue 5, pp. 405–416, 1936. [1]
  7. a b Fletcher, Harvey; Munson, Wilden A.: Loudness, its definition, measurement and calculation, The Journal of the Acoustical Society of America, Volume 5, Issue 2, pp. 82–108, 1933. [2]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]