Äänekkyys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Äänekkyys on suure, joka kuvaa kuinka kovana ääni havaitaan. Äänen intensiteetti on absoluuttinen suure, joka riippuu vain äänen värähtelyn tehosta, mutta psykologisena suureena äänekkyys riippuu monesta asiasta, kuten äänen taajuudesta, intensiteetistä ja kuuntelevasta yksilöstä.

Yksi äänekkyyden mittaamiseen käytettävistä yksiköistä on fooni[1], joka on tuhannen hertsin äänelle yhtä suuri kuin äänen intensiteettilähde?.

Yleensä matalat ja korkeat äänet havaitaan hiljaisempina kuin keskiäänialueeseen kuuluvat äänet. Vuonna 1933 Bell-puhelinyhtiössä tehtiin ensimmäiset äänekkyyskäyrät kuunteluttamalla puhtaita säveliä kuulokkeilla koeryhmälle. Äänekkyyskäyrästöjä on tehty myöhemminkin, mutta tätä Fletcherin–Munsonin käyrästöä pidetään yhä merkittävänä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Facta 2001 s.761