Äänekkyys

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Äänekkyys[1][2][3] eli kuuluvuus[4] (engl. loudness[1]; tunnus N[1][3][4]) on akustiikan suure, joka kuvaa kuinka kovana ääni havaitaan.[1] Äänekkyyden yksikkö on sooni.[5] Yksi soni vastaa aistimusta, jonka aiheuttaa 1 kHz:n taajuinen äänes äänenpainetasolla 40 dB.[1] Sooniasteikko on lineaarinen.[6][3][4]

Äänen intensiteetti ja äänipainetaso ovat absoluuttisia suureita, jotka riippuvat vain äänen värähtelyn tehosta.[1] Mutta psykologisena suureena äänekkyys riippuu monesta asiasta, kuten äänen taajuudesta, intensiteetistä ja kuuntelevasta yksilöstä.[1] Yleensä matalat ja korkeat äänet havaitaan hiljaisempina kuin keskiäänialueeseen kuuluvat äänet.[1] Vuonna 1933 Bell-puhelinyhtiössä tehtiin ensimmäiset äänekkyyskäyrät kuunteluttamalla puhtaita säveliä kuulokkeilla koeryhmälle. Vakioäänekkyyskäyrästöjä[1] on tehty myöhemminkin, mutta tätä Fletcherin–Munsonin käyrästöä[1] pidetään yhä merkittävänä.

Vaihtoehtoinen äänen voimakkuuden esitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi äänen voimakkuuden mittaamiseen käytettävistä yksiköistä on fooni,[7] joka on tuhannen hertsin äänelle yhtä suuri kuin äänipainetaso desibeleinä.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka. Suomenkielinen oppikirja. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8.
  • Karjalainen, Matti: Hieman akustiikkaa Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2000.
  • Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2015.
  • Pulkki, Ville: Kommunikaatioakustiikan perusteet. Espoo: Aalto-yliopisto, Signaalinkäsittelyn ja Akustiikan laitos, 2016.
  • Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics: An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics. Kansainvälinen englanninkielinen oppikirja. John Wiley, Sons, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2.
  • Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4. Oulu: Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Kommunikaatioakustiikka s. 121-131.
  2. Akustiikan sanasto, s.v. äänekkyys. Metalliteollisuuden Keskusliitto 2001.
  3. a b c d Hieman akustiikkaa, s. 32–37.
  4. a b c Peltonen, Hannu – Perkkiö, Juha – Vierinen, Kari: Insinöörin (AMK) Fysiikka, osa II, s. 142–143. Lahden Teho-Opetus Oy 2004.
  5. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: sooni. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus. ISSN 2323-3370.
  6. Akustiikan perusteet. Sanasto. Sibelius-Akatemia.
  7. Facta 2001, s. 761.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Van Bergeijk, William A. & Pierce, John R. & David, Edward E., jr: Aallot ja korva. Luonto tieteen valossa 4. Alkuteoksen nimi Wawes and the ear. Suom. Reino Tuokko. Helsinki: WSOY, 1960.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]