Äänentoisto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nykyaikainen HiFi-vahvistin, jossa on myös radiovastaanotin ja DA-muunnin
Nelitiekaiutin bassorefleksiputkella ja timanttikalvoisella diskanttielementillä.
Langattomat kuulokkeet integroidulla DA-muuntimella


Äänentoisto on reaaliaikaista äänen vahvistamista ja muokkaamista, tai aiemmin tallennetun äänen, esimerkiksi tallennettujen musiikkiesitysten, toistamista.

Toistettava ääni voi olla puhetta, musiikkia tai mitä tahansa ääntä, joka halutaan kuulumaan äänentoistolaitteista. Äänentoiston alkuaikoina tallennettua ääntä toistettiin mekaanisilla laitteilla, kuten gramofonilla, mutta nykyisin äänentoistojärjestelmät ovat lähes yksinomaan sähköisiä.

Kun toistettava ääni on sähköisessä muodossa (siis esimerkiksi laulajan ääni on muutettu mikrofonilla ja mikrofonivahvistimella sähköiseksi signaaliksi), se voidaan tallentaa ja toistaa erilaisilla tallennus- ja toistolaitteilla (esim. kasettinauhuri) tai siirtää kaapeleiden tai radiosignaalin välityksellä haluttuun toistopaikkaan (esim. PA-järjestelmä).

Sähköisissä äänentoistojärjestelmissä tarvitaan siis signaalilähde, joka voi olla esimerkiksi CD-soitin, radiovastaanotin, tietokoneen äänikortti, mikrofoni tai sähköinen instrumentti, kuten elektroninen kosketinsoitin. Jos halutaan yhdistää useammasta eri signaalilähteestä tulevaa äänisignaalia, kuten orkesterin eri soittimia, käytetään mikseriä, joka yhdistää eri signaalilähteistä tulevat signaalit yhdeksi signaaliksi. Signaalilähteeltä tai mikseriltä tulevaa, heikkotehoista äänisignaalia vahvistetaan voimakkaammaksi vahvistimilla, ja vahvistettu signaali saadaan kuuluviin kaiuttimista tai kuulokkeista.

Nykyään sähköinen äänisignaali muutetaan sangen tyypillisesti digitaaliseksi signaaliksi tallennusta tai siirtoa varten parhaan laadun ja häiriöttömyyden takaamiseksi. Tällöin esimerkiksi mikrofonilta saatu analoginen äänisignaali muutetaan digitaaliseen muotoon ns. AD-muuntimella. Nykyaikaiset musiikin tallennuslaitteet ovat lähes yksinomaan digitaalisia (esim. MP3-soitin), ja radioteitse tapahtuva signaalin siirto on sangen usein digitaalisessa muodossa. Digitaalinen signaali pitää aina muuttaa takaisin analogiseksi ns. DA-muuntimessa ennen kuin se voidaan syöttää vahvistimelle, joka vahvistaa signaalin kaiuttimiin.

Toistettava ääni voi olla joko yksikanavaista (mono) tai monikanavaista (esim. stereo). Yksikanavaisessa äänentoistossa kaikki toistettava ääni välitetään yhtenä äänisignaalina. Monikanavaisessa äänisignaalissa luodaan äänentoistojärjestelmällä moniulotteinen äänimaailma, eli esimerkiksi orkesterin eri soitinten äänet kuuluvat eri voimakkuuksilla eri kaiuttimista, jolloin syntyy äänikuva, jossa soittajat sijaitsevat eri suunnissa kuulijaan nähden.

Tällainen moniulotteinen ääni voidaan luoda reaaliaikaisesti ääntä toistettaessa mikserillä, mutta kun kysymys on tallennetusta äänestä, tilavaikutelmat rakennetaan tyypillisesti DAW-tietokoneohjelmilla siinä vaiheessa, kun äänitallennetta tehdään.

Perinteisin monikanavainen äänentoistojärjestelmä on stereojärjestelmä, jossa on kaksi eri kanavaa ja sen myötä vähintään kaksi eri kaiutinta, jotka on sijoitettu sopivan etäisyyden päähän toisistaan. Äänentoistojärjestelmien kanavien lukumäärälle ei ole mitään ylärajaa, ja etenkin elokuvien äänissä käytetään usein 5-7 kanavaa (monikanavaääni), jolloin elokuvan tapahtumien äänimaailma saadaan levitettyä ympäri elokuvasalia, pyrkimyksenä vaikutelma, että katsoja on elokuvan tapahtumien ympäröimä. Musiikki on tyypillisesti tallennettu stereofonisena eli kaksikanavaisena.

Nykyaikaisissa äänentoistojärjestelmissä voidaan digitaalisen prosessoinnin avulla luoda myös keinotekoisia tilavaikutelmia, joista tyypillisimpiä ovat reaaliaikaisessa äänentoistossa usein käytettävät kaiku ja kaje, joilla aikaansaadaan "täyteläisyyttä" ääneen lisäämällä siihen keinotekoisia kaikuelementtejä. Tallennetusta stereofonisesta musiikista voidaan myös luoda digitaalisen prosessoinnin avulla useampikanavaista nykyaikaisissa AV-vahvistimissa; tässä kaksikanavaisesta äänitallenteesta luodaan esimerkiksi äänentoistojärjestelmän takakaiuttimille keinotekoisesti signaalia, joka aikaansaa laajemman tilavaikutelman kuin tallennettu stereoääni.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]