Radiovastaanotin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Transistoriradio sisältä

Radiovastaanotin on laite, jolla otetaan vastaan radiolähetyksiä. Radiovastaanotin ottaa vastaan radioaaltoja ja muuttaa ne havaittavaan muotoon.[1]

Radiovastaanottimen ensimmäinen osa on antenni, joka siirtää vapaassa tilassa olevan radioaallon johtoon.[2] Suodatin erottaa halutun, oikeantaajuisen signaalin muista signaaleista, jotka se vaimentaa.[3] Signaalia yleensä vahvistetaan ensin esivahvistimella ja sen jälkeen muilla vahvistimilla. Nykyaikaisten transistoriradioiden vahvistimet perustuvat transistoreihin. Oskillaattorilla tasavirtalähteen energiasta kehitetään suurtaajuinen signaali.[4] Sekoittimessa signaalin taajuutta muutetaan suuremmaksi tai pienemmäksi.[5] Oskillaattori kehittää kantoaallon, joka on sinimuotoisesti vaihteleva signaali. Siihen liitetään tietoa muuttelemalla tai moduloimalla sitä niin, että vastaanotin voi tämän muutoksen havaita. Modulaatiomenetelmiä on analogisia ja digitaalisia. Tällainen tietoa sisältävä moduloiva ja yleensä matalataajuinen signaali on kantataajuussignaali. Vastaanottimen elektroniikkapiirit hoitavat vaihtelevan jännitteen muuntamisen merkitykselliseksi tiedoksi tai aistikokemukseksi.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lehto 2006, s. 121.
  2. Lehto 2006, s. 124.
  3. Lehto 2006, s. 125.
  4. Lehto 2006, s. 126.
  5. Lehto 2006, s. 127.
  6. Lehto 2006, s. 129.