Radiovastaanotin

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Transistoriradio sisältä

Radiovastaanotin on laite, jolla otetaan vastaan radiolähetyksiä. Radiovastaanotin ottaa vastaan radioaaltoja ja muuttaa ne havaittavaan muotoon.[1]

Radiovastaanottimen ensimmäinen osa on antenni, joka siirtää vapaassa tilassa olevan radioaallon johtoon.[2] Virityspiiri ja suodattimet erottavat halutun, oikean taajuisen signaalin muista signaaleista, jotka se vaimentaa.[3] Signaalia yleensä vahvistetaan ensin esivahvistimella ja sen jälkeen muilla vahvistimilla. Nykyaikaisten transistoriradioiden vahvistimet perustuvat transistoreihin.

Sekoitusasteessa signaalin taajuus muutetaan suuremmaksi (lähetys) tai pienemmäksi (vastaanotto).[4] Laitteessa oleva oskillaattori kehittää kantoaallon, joka on sinimuotoisesti vaihteleva signaali. Oskillaattorin avulla tasavirtalähteen energiasta saadaan sekoitusasteen tarvitsema suurtaajuinen signaali.[5]

Lähettimessä kantoaaltoon liitetään lähetettävä signaali moduloimalla kantoaaltoa niin, että vastaanotin voi tämän muutoksen havaita vastaanotetussa lähetteessä. Käytössä on analogisia ja digitaalisia modulaatiotapoja. Tietoa sisältävä moduloiva - yleensä matalataajuinen - signaali, esimerkiksi puhe tai musiikki, on nimeltään kantataajuussignaali. Vastaanottimessa kantataajuussignaali erotetaan taas kantoaallosta sekoitusasteessa ja vastaanottimen elektroniikka muuntaa vaihtelevan jännitteen merkitykselliseksi tiedoksi tai aistikokemukseksi.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lehto 2006, s. 121.
  2. Lehto 2006, s. 124.
  3. Lehto 2006, s. 125.
  4. Lehto 2006, s. 127.
  5. Lehto 2006, s. 126.
  6. Lehto 2006, s. 129.