Kidekone
Kidekone on yksinkertainen radiovastaanotin, joka ei tarvitse ulkopuolista virtalähdettä, vaan se saa käyttövoimansa suoraan vastaanottamistaan radioaalloista. Kidekoneet olivat suosittuja erityisesti radion alkuaikoina.
Kidekone vastaanottaa AM-lähetyksiä ja siinä oleva diodi tasasuuntaa kantoaallon jättäen jäljelle vain signaalin verhokäyrän, joka sisältää radion välittämän ohjelmasignaalin. Yleisradionkin aiemmin lähettämät keskipitkien (MW) ja pitkien (LW) aaltoalueiden lähetykset olivat siten vastaanotettavissa kidekoneella.
Voimakkaan radioaseman läheisyydessä ei tarvita edes virityspiiriä, mutta jos vastaanotettavissa on useita radioasemia, niiden joukosta valitaan haluttu asema säädettävän virityspiirin avulla. Virityspiirin hyvyysluvulla on kidekoneen suorituskyvyn kannalta suuri merkitys. Kaukana radioasemasta kidekone vaatii lisäksi hyvän antennin.
1900-luvulla kidekone oli radioharrastajien keskuudessa usein ensimmäinen itse rakennettu radiovastaanotin.[1]
Periaatteessa ULA-taajuudelle rakennetulla kidekoneella voidaan vastaanottaa myös ULA-alueen FM-lähetyksiä lähetysantennin välittömässä läheisyydessä. Tällöin virityspiiriä käytetään taajuusmodulaation luiskailmaisuun virittämällä se sivuun aseman kantoaallosta.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Wiio, O.A., Somerikko, U.V.: ”Vanha kunnon kidekone”, Nuorten radiokirja, s. 32. Helsinki: Tekniikan Maailma, 1963.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nuorten Radiokirja (Arkistoitu – Internet Archive)
