Kidekone

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaikkein yksinkertaisin kidekone koostuu vain antennista, kuulokkeista ja diodista.
Virityspiirillä varustettu, induktiivisesti sovitettu kidekone. Tämä oli yleinen hyvälaatuisen kidekoneen toteutustapa.
Kotitekoinen kidekone vuodelta 1940.
Nykyaikainen kidekone, jossa pietsosähköinen kidekuuloke

Kidekone on yksinkertainen radiovastaanotin, joka ei tarvitse ulkopuolista virtalähdettä, vaan se saa käyttövoimansa suoraan vastaanottamistaan radioaalloista. Kidekoneet olivat suosittuja erityisesti radion alkuaikoina.

Kidekone vastaanottaa AM-lähetyksiä ja siinä oleva diodi tasasuuntaa kantoaallon jättäen jäljelle vain signaalin verhokäyrän, joka sisältää radion välittämän ohjelmasignaalin. Yleisradionkin aiemmin lähettämät keskipitkä- ja pitkäaaltoalueiden lähetykset olivat siten vastaanotettavissa kidekoneella.

Voimakkaan radioaseman läheisyydessä ei tarvita edes virityspiiriä. Mutta jos vastaanotettavissa on useita radioasemia, niiden joukosta valitaan haluttu asema säädettävän virityspiirin avulla.

1900-luvulla kidekone oli radioharrastajien keskuudessa usein ensimmäinen itse rakennettu radiovastaanotin.[1] AM lähetysten päätyttyä Suomessa kidekoneen käyttöarvo on vähäinen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wiio, O.A., Somerikko, U.V.: ”Vanha kunnon kidekone”, Nuorten radiokirja, s. 32. Helsinki: Tekniikan Maailma, 1963.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kidekone.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Crystal radio
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.